Legendaarinen Juhani ”Junnu” Aaltonen on ollut 70-luvulta lähtien kansainvälisimpiä modernin jazzin muusikoitamme. Aaltonen on 80-vuotiaana yhä luovassa vedossa.
– Muusikkona pyrin edelleen soittamaan kuin veitsi kurkulla. Omat sävellykseni pohjautuvat usein improvisaatioihin, mutta toki kirjoitan nuoteille teemojakin, pitkälti itseoppinut Junnu Aaltonen sanoo.
Juhlavuotensa kunniaksi Junnu Aaltonen konsertoi muun muassa April Jazzissa ja Pori Jazzeilla.
Viime vuosina Aaltoselta on ilmestynyt useita soololevytyksiä. Vuonna 2003 julkaistu Mother Tonque -livealbumi sai Jazz-Emman.
Nordic Trinity (Aaltonen, Iivanainen, Suosaari) vietti viime vuonna 10-vuotisjuhliaan Suomen Jazzliiton kiertueella.
Kuvioihin kuuluu myös Aaltosen ja pianisti Iro Haarlan trion albumi. Jazzlegenda vieraili myös The Roots of Love -yhtyeen tribuuttialbumilla Personal Contact – Plays the Music of Jimi Hendrix.
Paluu ”äidinkieleen”
Junnu Aaltonen (s. 12.12.1935, Kouvola) muistetaan yhteistyöstä monien kotimaisen musiikin kovien kärkinimien kanssa. Maineikkaan joukkoon kuuluvat mm. Heikki Sarmanto, Esa Pethman, Tasavallan Presidentti, Edward ”Eetu” Vesala, Henrik-Otto Donner sekä Jukka Linkola ja Umo.
– Umo on kuin työkalu. Se kykenee soittamaan kaikkea jazzia.
Solistivierailijat ja kouluttajat, kuten Mel Lewis tai Thad Jones, olivat minun aikanani todella tärkeitä. Seurasin kuin haukka mitä he tekivät.
1990-luku oli Aaltoselle työntäyteistä aikaa. Keikkaa oli paljon, samoin työtä studiomuusikkona yli 3 300 levytyksessä soittanut Aaltonen kuvailee.
– Olen viihtynyt urani kaikissa bändeissä, koska niissä voi aina oppia jotain uutta.
2000-luku toi Juhani Aaltosen takaisin kokeilevan jazzilmaisun pariin. Comebackia oli odotettu jo pitkään.
– Olin lähes kymmenen vuotta soittamatta jazzia. Aloin analyyttisesti kuunnella Eetu Vesalan kanssa tekemiäni levyjä.
Sitä kautta opin uudestaan oman äidinkieleni. Mother Tonque -levy oli paluuni kaikkein omimpaan, Aaltonen kertoilee.
Junnu Aaltonen on musiikin pohdiskelija ja pedagogi.
– Musiikillista kuvaa ja sisältöä pitää pyrkiä laajentamaan.
Soittimen hallintaan kuuluu myös se, että soitosta tulee tunteiden jatke. Soitin ei siis hallitse sinua vaan sinä hallitset soitinta.
Esikuvat ja kollegat
Esikuvinaan Junnu Aaltonen tuo ensiksi esille John Coltranen, jonka soitossa on viesti. Miles Davis on toinen ja sitten tulee Sonny Rollins.
– Coltrane rakensi soittoaan ja musiikkiaan kuin säveltäjä. Hän oli tavallaan hyvin insinööri ja taas toisaalta rohkea vapaasti soittaja. Milesin Kind of Blue on vieläkin jazzhistorian upein levykokonaisuus. Hänen kakkoskvintettinsä oli hurja bändi, Junnu kertoo.
Kollegat ovat Junnulle tärkeitä. Jazzsäveltäjä Heikki Sarmannon kanssa yhteistyötä on jatkunut jo lähes viiden vuosikymmenen ajan.
Tuloksena on konsertteja ja mittava määrä julkaistuja albumeita.
– Olen ollut vuosikymmeniä Heikin musiikin tiedostaja ja sen tulkki. Hän on loistava melodikko, joka pystyy ilmaisemaan vahvoja tunnetiloja.
– Työparini Sarmanto sekä edesmenneet Donner ja Vesala ovat harvinaisuuksia. Vastaavia on vähän osunut tielleni. Otto oli säveltäjänä uskomattoman oikeaoppinen. Eetun musiikissa oli valtavaa omaperäistä tunnelatausta, Juhani Aaltonen sanoo.
Kuva: Jori Grönfors, TUM Records.
uutiskirje 
