Chottey Lal, 43, pakertaa päiväpalkalla uttarpradeshilaisella rakennustyömaalla Pohjois-Intiassa. Sekä Lal että hänen vaimonsa tekevät kaksitoistatuntista työpäivää, mutta rahat eivät silti tahdo riittää seitsenhenkisen perheen elatukseen. Apua ei löydy Intian ruuanjakeluohjelmastakaan (PDS), vaikka juuri Lalin perheen ja muiden yhtä köyhien pitäisi lain mukaan olla oikeutettuja ostamaan tuettuja elintarvikkeita.
– Milloin tahansa menemme kauppaan, meidät käännytetään pois ja kauppias väittää varastojen olevan lopussa. Meidän on pakko ostaa kallista ruokaa, eikä se riitä ruokkimaan koko perhettä, Chottey Lal selittää.
– Kaikki tietävät, että kauppias tekee voittoa myymällä tuotteet mustassa pörssissä. Mutta mitä me köyhät voimme tehdä? Olemme valittaneet paikalliselle poliisille, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Riisikilo rupialla
PDS:n tarkoitus on tarjota halpaa ruokaa köyhille noin 60 000 hintasääntelytuotteita myyvän kaupan verkoston välittämänä. Sääntelykauppojen kuuluisi myydä ihmisille peruselintarvikkeita, kuten riisiä, vehnää ja sokeria, samoin kuin kerosiinia, murto-osalla markkinahinnoista. Järjestelmän korruptoituneisuus ja tehottomuus sekä tuotteiden hävikki jättävät kuitenkin miljoonat intialaiset ilman heille Kansallisen ruokaturvalain (NFSA) perusteella kuuluvaa ruoka-apua.
NFSA:ssa säädetään, että jokainen intialainen saa kuukaudessa 35 kiloa peruselintarvikkeita nimelliseen rupian tai parin kilohintaan. Kuitenkin vain 11 Intian yhteensä 29 osavaltiosta ja seitsemästä liittovaltion hallintoalueesta soveltaa vuonna 2013 voimaantullutta lakia käytäntöön. Loput 25 eivät edes yritä.
Osa elintarvikkeista katoaa kauppiaiden omiin bisneksiin, paljastaa hallituksen tilaama tutkimus. Hintasäätelykauppojen omistajat myyvät elintarvikkeita kalliiseen hintaan vapailla markkinoilla tai salakuljettavat ne korruptoituneiden viranomaisten avulla naapurimaihin.
Uttar Pradeshissa tehty tutkimus osoitti, että lukuisat kilpailevat toimijat, huono koordinaatio ja epäluotettava hallinto ovat rampauttaneet ruuanjakelujärjestelmää. Kun jakeluketjua tutkittiin, osoittautui, että 80 prosenttia korruptiosta tapahtui jo ennen kuin toimitukset pääsivät hintasäätelykauppaan saakka. Lisäksi yli puolet elintarvikkeista oli ehtinyt pilaantua toimituksen aikana.
Poliittinen sähellys estää onnistumisen
Intiassa 194,6 miljoona ihmistä elää aliravittuina ja joka vuosi lähes 1,3 miljoonaa lasta kuolee aliravitsemukseen. Alipainoisia lapsia on Intiassa enemmän kuin missään muussa maailmankolkassa, melkein kaksinkertainen määrä jopa Saharan etelänpuoleiseen Afrikkaan verrattuna.
Intiassa on lukuisa määrä nälkiintymisen vastaisia ohjelmia ja niihin sijoitetaan huomattavia summia rahaa joka vuosi. Siitä huolimatta köyhät näkevät nälkää ja köyhien määrä vain kasvaa.
Nälkiintymisen poistamiseen tähtäävä Shanta Kumar -komitea jätti aiemmin tänä vuonna pääministeri Modille ehdotuksen, jossa se suositteli vähittäistä luopumista ruuanjakelusta ja siirtymistä raha-avustuksiin. Suorat tulonsiirrot vähentäisivät komitean mukaan köyhien riippuvuutta PDS-kaupoista ja sekä tuensaajat että valtio hyötyisivät.
PDS on kuitenkin maailman laajin ruokaohjelma, ja monet uskovat edelleen sen mahdollisuuksiin. Onnistuminen kuitenkin edellyttää jakeluverkoston puhdistamista korruptiosta ja tehokkuuden lisäämistä.
– Se on taatusti mahdollista, mutta kun katsotaan poliittisen sähläämisen määrää ohjelman ympärillä – alkaen säännöstelykauppojen sijoittelusta ja viljankuljetuksista – niin toimivaa systeemiä ei ole todella yritettykään. Meidän on rakennettava järjestelmä, joka takaa ravinnon kaikille aina. Se on osa kokonaiskasvua. Nälkäinen kansa on valtava taloudellinen menetys, sanoo delhiläisen bioteknologia ja ruokaturvafoorumin asiantuntija Devinder Sharma.
uutiskirje 
