Kreikka-neuvotteluissa ei ole nyt kyse talouspolitiikasta tai Euroopan edusta vaan pelkästä politiikasta ja erityisesti sisäpolitiikasta, arvioi vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki.
– Ei haluta myöntää, että harjoitettu kurjistamis- ja leikkauspolitiikka on epäonnistunutta, eikä haluta antaa mahdollisuutta toisenlaiseen kasvuun työllisyyttä luovalla politiikalla.
– Suomi on sisäpoliittisista syistä antanut ymmärtää, että kaikki ongelmat katoaisivat, jos Kreikka ajettaisiin ulos eurosta. Ei, ongelmat vain pahenisivat. Mutta populistisesti se kuulostaa hyvältä.
Pahinta tämä on Kreikalle, mutta pahaa tämä on myös koko Euroopan taloudelle.
Ulkoministeri Timo Soinin Kreikka-lausuntoja Arhinmäki pitää ristiriitaisina. Soini on sanonut yhtäältä, että Kreikka on maksukyvytön, ja toisaalta, että Kreikan pitää maksaa kaikki lainansa takaisin.
– Soinihan on käytännössä luvannut, ettei kolmatta Kreikka-pakettia tule. Nyt he pelaavat aikaa sille, että Soini pystyisi jotenkin selittämään, miksi perussuomalaiset ovat hyväksyneet kolmannen lainapaketin Kreikalle.
Suuressa valiokunnassa viikonloppuna käydyt Kreikka-keskustelut ovat edelleen vaitiolon piirissä, minkä vuoksi Arhinmäki korostaa, että hänen näkemyksensä perustuvat julkisuudessa olleisiin tietoihin.
”Suomessa tarkoittaisi kaiken myymistä”
Kreikassa on tehty viiden vuoden ajan rajuja leikkaustoimia sekä kiristyksiä, mutta talous on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan, velkasuhde on vain kasvanut ja maahan on syntynyt humanitaarinen kriisi, Arhinmäki muistuttaa.
Seurauksista huolimatta eurojohtajat vaativat leikkauspolitiikan tehostamista. Kreikka ja muut euromaat pääsivät maanantaiaamuna alustavaan sopimukseen leikkauksista, yksityistämisistä ja muista toimista, joita Kreikalta vaaditaan uuden lainapaketin vastineeksi.
Uusin vaatimus on Saksan aloitteesta kehitetty ajatus Kreikan valtionomaisuuden yksityistämisrahastosta, jolla kerättäisiin tuottoa 50 miljardia euroa.
– Se on sama kokoluokka kuin Suomen valtion budjetti. Niin paljon pitäisi Kreikan myydä valtion omaisuutta. Suomen osalta se tarkoittaisi, että pitäisi myydä valtionyhtiöt, satamat, lentokentät ja raiteet yksityisille yrityksille, Arhinmäki sanoo.
– Millä Kreikka saa tulevaisuudessa kestävän talouden ja velkakestävyyden, jos sen tuottava omaisuus myydään? Tulee mieleen sanonta pakkasesta ja housuunpäästämisestä.
U-käännös eurohelvettiin
Suomi on tehnyt ”aikamoisen u-käännöksen” europolitiikassaan, Arhinmäki sanoo.
Vielä viime viikolla pääministeri Juha Sipilä katsoi, että ensisijaisesti tulee pitää Kreikka eurossa ja odottaa ”instituutioiden” (EU-komissio, Euroopan keskuspankki EKP ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF) arvioita. Instituutiot suosittelivat Kreikan ehdotuksen ottamista neuvottelujen pohjaksi.
Ehdotus hylättiin. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Suomen hallitus ajoi viikonlopun neuvotteluissa linjaa, jolla haluttiin työntää Kreikka ulos eurosta.
– Siinähän tehdään erittäin suurta hallaa Suomen saataville. Pahinta se on tietysti Kreikalle, mutta pahaa se on myös Suomen ja koko Euroopan taloudelle, Arhinmäki sanoo.
Hän pitää kiinnostavana Kreikka-neuvottelujen jakautumista. Yhdellä puolella olivat Suomi ja Saksa, toisella puolella Ranska, Italia ja Espanja.
– Neuvotteluissa osa maista pyrki etsimään kestävää ratkaisua, joka mahdollistaisi Kreikan talouden elpymisen ja talouskasvun. Sitten siellä oli ryhmä, johon kuului Suomi ja Saksa ja joka ajoi äärijyrkkää linjaa.
Vuoden 2010 Kreikan ensimmäisellä tukipaketilla pelastettiin ennen kaikkea ranskalaiset ja saksalaiset pankit, ei Kreikkaa tai kreikkalaisia.
Ranska, jonka pankit pelastettiin ensimmäisessä paketissa, oli valmis tulemaan neuvotteluissa Kreikkaa vastaan. Sen sijaan Saksa, jonka pankit myös pelastettiin samassa paketissa, vaati Suomen kanssa kaikkein rajuinta linjaa.
Vieläkö eurolla on toivoa?
Maanantaina europolitiikan kommentointi on ollut synkkää. Esimerkiksi Financial Timesin kolumnisti Wolfgang Münchau kirjoitti, että alistamalla Kreikan velkojat ovat hävittäneet koko euroalueen idean. Europrojekti, jonka oli tarkoitus yhdistää Euroopan maat rahaliittoon, on romahtanut 1800-lukulaiseksi nationalististen valtakiistojen näyttämöksi.
Paavo Arhinmäki, uskotko vielä euroon poliittisena ja taloudellisena projektina?
– Eihän euro ole erityisen onnistunut ollut missään vaiheessa. Kreikan valtapuolueet vääristelivät tilastoja päästäkseen euroon, ja ensimmäisinä euron sääntöjä taisivat rikkoa Saksa ja Ranska.
– Nyt on kuitenkin tilanne se, että jos euro päästetään hallitsemattomasti hajoamaan, seuraukset ovat vielä pahemmat kuin mitä ne ovat tällä hetkellä.
Vasemmistoliitto suhtautui 1990-luvulla eurojäsenyyden yhteydessä kriittisesti Euroopan rahaliittoon, Arhinmäki huomauttaa, joskin vasemmisto oli vuonna 1995 hallituksessa mukana hyväksymässä Emu-kriteerit.
Suomessa rahaliiton jäsenyydestä ei järjestetty kansanäänestystä, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa äänestäjät torjuivat emun.
– Mutta vaikka emme olisi eurossa mukana, kyllä Euroopan talousongelmat silti Suomeen heijastuisivat. Sellainen ajattelu, että jos emme olisi eurossa mukana, niin meillä ei olisi ongelmia, ei päde.
uutiskirje 
