Papittaret vaalivat hirssiä Intiassa

Intialainen dongria kondh -heimo pääsi otsikoihin 2013 torjuttuaan ulkomaisen kaivosyhtiön alueeltaan. Nyt heimo keskittää voimansa perinteisten viljelykasvien ja -tapojen elvyttämiseen.

Saviruukku päänsä päällä vaeltavat papittaret etsivät unohdettuja hirssilajikkeita Niyamgirin vuoristokylistä Intian itäisessä Odishan osavaltiossa. Hirssi on 10 000 hengen vahvuisen dongria kondh -heimon perinteistä ruokaa, ja hirssipeltojen kutistuminen on johtanut laajaan aliravitsemukseen.

Teollisuus ja kaivostuotanto ovat verottaneet viljelyalaa, ja Intian hallituksen riisiä suosiva politiikka on koitunut säänkestävän ja ravitsevan hirssin kohtaloksi.

Intian alkuperäiskansoihin kuuluvan heimon papittaret kulkevat nyt ovelta ovelle kannustaen kyläläisiä palaamaan hirssinviljelyyn.

Siemeniä kerätään kylistä

– Minun lapsuudessani täällä viljeltiin kolmeakymmentä hirssilajiketta, mutta nyt jäljellä on enää kaksi, kertoo vanhin papitar, 68-vuotias Dasara Kadraka.

Heimo asuttaa 120:tä vuoristokylää. Papittaret käyvät niissä, joista on saatu tietoa perinteisten lajikkeiden viljelystä. Tieto leviää viikoittaisilla markkinoilla sekä häissä ja muissa juhlissa.

Kylissä papittaret pyytävät siemeniä mukaansa kylvääkseen ne omille mailleen. Vastineeksi kyläläiset saavat tuplamäärän papittarien tuomia toisten lajikkeiden siemeniä.

Lisää energiaa

Vielä 60 vuotta sitten hirssi muodosti 40 prosenttia koko Intian viljanviljelystä, mutta nyt enää 11 prosenttia.

– Niyamgirissa hirssipellot ovat kutistuneet puoleen 15 viime vuoden aikana, kun valtio on kannustanut viljelemään rahakasveja kuten ananasta, kurkumaa ja inkivääriä, kertoo heimon parissa vapaaehtoistyötä tekevä Susanta Kumar Dalai.

Paluuta hirssiin puoltavat kuitenkin monet seikat: kasvi pärjää ilman keinokastelua, ja siemenissä on tuhdisti proteiinia, B-vitamiinia sekä hivenaineita.

Niyamgirin asukkaista 83 prosenttia saa päivittäisestä ravinnostaan vähemmän energiaa kuin kulutus edellyttäisi. Aliravitsemuksesta kärsii yli puolet kouluikäisistä lapsista.

Sadot kutistuivat

Dongria kondhien kylissä ei ole sähköä tai vesi- ja viemärihuoltoa. Lähimmälle terveysasemalle on usein kymmenien kilometrien kävelymatka, joten apua haetaan rohdoskasveista ja perimätiedosta.

Monen mielestä paluu perinteisiin viljelykasveihin ja -tapoihin ratkaisisi monta ongelmaa.

– Aiemmin saatoimme kylvää lukuisia hirssi- ja linssilajikkeita samalle palstalle ja sato oli moninkertainen nykyiseen riisinviljelyyn verrattuna, kertoo Kadaraguman kylän päällikkö Krusna Kadraka, 53.

Maanviljely vuoristossa vaatii voimia. Gulpa Kadraka, 40, kertoo kokeilleensa riisinviljelyä, mutta havainneensa pian, että riisi antaa paljon vähemmän energiaa kuin hirssi.

(Inter Press Service)