Elokuva perustuu Q-teatterin samannimiseen näytelmään vuodelta 2013. Se Häiriötekijä oli sukua ohjaajansa Jani Volasen ja kumppaneiden televisiosarjoille Studio Julmahuvi ja Ihmebantu.
Synkähköt iltamat -alaotsikoitu esitys kuvasi absurdin huumorin keinoin murtumakohtia normaalin ja epänormaalin, terveen ja sairaan, hallinnan ja sen kadottamisen rajalla. Se koostui episodeista, videopätkistä, kuvista ja musiikista. Teatterikokemus oli hyvin ruumiillinen, paitsi huumorinsa osalta, myös naurusta hikiselle katsojalle.
– Teatteriversiossahan me huudettiin repliikit, koska yleisö nauroi niin kovaa. Muutenkin näyteltiin isoin palkein, muistelee Lotta Kaihua, yksi alkuperäisteoksen käsikirjoittajista ja näyttelijöistä.
– Elokuvaa tehdessä piti näyttelijänä ensin opetella päästämään irti teatteriesityksestä. Toisaalta se, että sitä esitettiin 50 kertaa, helpotti. Kaikkea ei tarvinnut aloittaa alusta.
– Tilanteiden mielettömyys on elokuvassa sama, mutta ilmaisu on viety pienemmäksi ja hillitymmäksi.
Helpottavaa naurua ei tule
Häiriötekijän kaltaisen esityksen tuomista valkokankaalle voi pitää sekä uhkarohkeana riskinä että kulttuuritekona. Sketsiviihteestä tuttua helpottavaa naurua ei kohtausten lopussa suoda. Katsoja joutuu sen sijaan pohtimaan, mille nauraa ja miksi.
Ohjaaja Aleksi Salmenperä innostui alkujaan juuri teatteriesityksen omalaatuisesta huumorista. Sen maailma on hänelle yhdistelmä slapstick-huumoria ja alitajuntaa. Häiriintynyt, mutta tunnistettava.
– Näytelmän ahdistavimmat kohtaukset, kuten kellariin suljetut lapset, jätettiin elokuvasta pois.
Myös siksi, ettei kohtauksen Aku Ankka- ja Mikki Hiiri -hahmoille olisi ikinä liiennyt käyttölupaa hyvän mielen Disney-yhtiöltä.
Elokuva on Salmenperän mielestä lajina usein hyvin konservatiivista. Häiriötekijän episodimainen rakenne ja pitkän kaaren puuttuminen saivat myös ohjaajan irrottautumaan kaavoista.
– Tässä pystyi päästämään irti omista estoistaan ja tarpeestaan olla vakavasti otettava. Olisi mahtavaa, jos pystyisi pitämään saman raivopäisen tekemisen asenteen, myös silloin kun tekee perinteisempää fiktiota.
Kuolemasta huumorillakin
– Teatteriesityksessä katsoja voi valita, mitä katsoo. Elokuvassa voidaan leikkauksen avulla suunnata yleisön katsetta. Kokemus on muutenkin hyvin erilainen, pohtii näyttelijä ja Q-teatterin ensemblen jäsen Eero Ritala.
– Meillä kaikilla on pikkumaisia puolia, mutta sen myöntäminen on vaikeaa. Ihan niin kuin heikkoudenkin. Kertoohan se myös elämän traagisista puolista, hän kuvailee Häiriötekijää.
Tunnistaminen on häiritsevää, mutta se voi olla myös hauskaa.
Häiriötekijän alkuperäinen käsikirjoitus syntyi kollektiivisesti Jani Volasen ohjauksessa.
– Moni vieraileva ohjaaja on sanonut Q-teatterin näyttelijöitä hyvin itseohjautuviksi. Henki talossa on sellainen, että otetaan paljon vastuuta, Lotta Kaihua kertoo.
Q-teatterin seuraava teos Jälkeenjäävät on niin ikään Volasen ohjaama ja käsikirjoitus työryhmän yhteinen. Esitys käsittelee kuolemaa, eikä huumoria kaihdeta.
– Siinä on paljon yhteneväisyyksiä Häiriötekijään, Kaihua paljastaa.
Häiriötekijä. Ensi-ilta lauantaina 11.9. elokuvateattereissa. Jälkeenjäävät ensi-ilta torstaina 17.9. Q-teatterissa.
uutiskirje 
