Suomalaiset pitävät kansainvälisiä ilmastoneuvotteluita tärkeimpänä foorumina ilmastohaasteen ratkaisemiseen. Valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että kansainvälisen yhteisön tulisi tehdä kaikkensa lämpötilan nousun rajoittamiseksi kahteen asteeseen ja yhteensä neljä viidestä on sitä mieltä, että kunnianhimoisia toimia tarvitaan pikaisesti, käy ilmi ympäristöministeriön TNS Gallupilla teettämästä kyselytutkimuksesta.
Pariisissa on joulukuussa määrä solmia uusi ilmastosopimus, jolla päästöjä vähennettäisiin maailmanlaajuisesti vuoden 2020 jälkeen. Näkemykset sopimuksen vaikuttavuudesta kuitenkin jakautuvat: vain vajaa kolmannes vastanneista uskoo, että sopimuksesta saadaan riittävän kunnianhimoinen, jotta ilmastonmuutos pysyisi hallinnassa.
Yhteinen pitkän aikavälin tavoite tärkeä
Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on jo vuonna 2010 sovittu yhteiseksi tavoitteeksi rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu alle kahden asteen. Selvän enemmistön mielestä Pariisin ilmastosopimuksessa tulisi asettaa pitkän aikavälin päästövähennystavoite, joka kertoo miten kahden asteen polulle päästään.
– Kansalaisten näkemykset ovat pitkälti linjassa asiantuntijoiden kanssa. Koska sopimusta varten annetut päästövähennyssitoumukset eivät vielä vie meitä kahden asteen polulle, on Pariisissa kyettävä sopimaan yhteinen pitkän aikavälin tavoite sekä säännöllinen tarkastelu, joka mahdollistaisi tarvittaessa maiden sitoumusten kiristämisen helposti, maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sanoo.
Rikkaille maille tiukemmat päästövähennykset
Pariisin ilmastosopimusta varten maat ilmoittavat, millaisiin päästövähennyksiin ne ovat valmiita. Panoksia on tähän mennessä tullut 72 maalta.
Suomalaisten näkemysten mukaan maiden panosten tulisi olla sitä kunnianhimoisempia, mitä rikkaampia maat ovat. Rikkaiden maiden tulisi myös tukea köyhempiä ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyssä ja minimoinnissa. Suomen oman ilmastorahoituksen lisääminen kuitenkin jakaa mielipiteet: lisäämisen kannattajia ja vastustajia on suurin piirtein saman verran.
Maiden päästövähennystavoitteiden tulisi myös olla suhteessa maiden historialliseen vastuuseen, eli niiden, jotka aiemmin ovat päästäneet paljon, tulisi kantaa myös hillinnästä suurempi taakka. Toisaalta tukea sai myös näkemys, jonka mukaan päästöjä tulisi vähentää siellä, missä se on helpointa.
EU ja Suomi edelläkävijöiksi
EU on sitoutunut vähentämään päästöjään vähintään 40 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. 62 prosenttia vastaajista olisi valmis nostamaan EU:n päästövähennystavoitetta, mikäli suuret päästäjät nostavat tavoitteitaan. Puolet vastaajista on sitä mieltä, että tavoitetta tulee nostaa riippumatta muiden maiden tavoitteista.
Neljä viidestä vastaajasta on sitä mieltä, että Suomen pitäisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään nykyisestä. Heistä vajaa puolet on sitä mieltä, että näin tulisi tehdä myös siinä tilanteessa, että useat muut maat eivät vähennä päästöjään.
Valtaosa suomalaisista näkee ilmastonmuutoksen hillintätoimet mahdollisuutena parantaa elämänlaatuamme ja lähes puolet vastanneista kokee, että EU:n ja Suomen tiukka ilmastopolitiikka tukisi laajemminkin kilpailukykyämme ja vientiämme. Toisaalta hieman yli puolet vastaajista katsoi, että liian kireä ilmastopolitiikka voisi ajaa raskaan teollisuuden investoinnit maihin, joissa ilmastopolitiikka on löysempää (ns. hiilivuoto).