Muistan kirjoittaneeni joskus pari vuotta sitten, että Syyrian sisällissota jatkuu siihen saakka, kunnes kaikki merkittävät osapuolet ovat valmiita myöntämään, ettei sotilaallista voittoa ole saavutettavissa.
Tämä piste saattaa nyt olla lähellä sekä Syyrian hallituksen että niin sanottujen maltillisten kapinallisten leireissä. Kumpikaan tuskin enää kuvittelee saavansa koko maata haltuunsa. Myös sotaan sotkeutuneet ulkovallat tietävät, että pattitilanteessa ollaan.
Isis ja muut jyrkät islamistit tuskin edes tavoittelevat koko Syyriaa, ainakaan tässä vaiheessa.
Miten tietoisuus umpikujasta voitaisiin muuttaa rauhanprosessiksi?
Parhaassa mahdollisessa maailmassa syyrialaiset ryhtyisivät elämään harmonisesti yhdessä ja pahimmat pukarit vietäisiin oikeuteen vastaamaan ihmisoikeusrikoksistaan.
Sodan kaikki osapuolet ovat kuitenkin tehneet sellaisia julmuuksia, että kaikilla olisi kostettavaa.
Niin kauan kuin kokonaisissa kansanryhmissä elää pelko kostosta, ne taistelevat selkä seinää vasten eikä sota lopu.
Syyrian tapauksessa tämä tarkoittaa erityisesti sunneja, jotka pelkäävät hallituksen kostoa sekä alaviitteja, jotka pelkäävät kapinallisten kostoa. Alaviitit ovat olleet eliittiä Bashar al-Assadin Syyriassa, mutta kaikki alaviitit eivät ole eliittiä.
Raadollisessa maailmassa al-Assadin rauhanhaluja tuskin lisää, jos vallasta luopumisen lisäksi häntä vaaditaan Haagin tuomioistuimeen.
Ikävä valintatilanne voi olla, että joudutaan päättämään, onko tärkeämpää estää rankaisemattomuus vai lopettaa tappaminen. Olettaen, että kaikki ulkopuoliset oikeasti edes haluavat lopettaa tappamista.
uutiskirje 
