Työpaikkojen paikallista sopimista tulee lisätä. Se tarkoittaisi, että työpaikat voisivat sopia vapaammin työsuhteen ehdoista, kuten palkoista ja työajasta. Järjestäytymättömien yritysten mahdollisuuksia sopia paikallisesti pitää laajentaa.
Myös henkilöstön asemaa yritysten päätöksenteossa tulee vahvistaa.
Esitykset ovat paikallisen sopimisen edistämistä käsittelevästä selvityksestä, jonka selvitysmies Harri Hietala luovutti oikeus- ja työministeri Jari Lindströmille torstaina.
Hietalan mukaan paikallisen sopimisen lisääminen olisi teknisesti helpointa toteuttaa siten, että työehtosopimusten osapuolet sopisivat paikallisen sopimisen mahdollistamisesta kaikissa keskeisissä kysymyksissä. Jos tähän ei löydy yhteistä tahtoa, on toinen vaihtoehto muuttaa lainsäädäntöä siten, että paikallinen sopiminen on mahdollista.
Paikallinen sopiminen järjestäytymättömillekin
Selvityksen kuumin peruna ay-liikkeen kannalta on ehdotus, jonka mukaan työnantajaliittoon kuulumattoman eli järjestäytymättömän yrityksen mahdollisuuksia sopia paikallisesti laajennetaan. Tällä hetkellä järjestäytymätön yritys ei voi hyödyntää työehtosopimusten lakia väljempiä määräyksiä, jos ne edellyttävät paikallista sopimista tai koskevat vain järjestäytyneitä yrityksiä.
STTK pitää paikallisen sopimisen laajentamista järjestäytymättömään työnantajakenttään ongelmallisena eikä tue sitä.
– Jos paikallisen sopimisen mahdollisuutta laajennetaan niille järjestäytymättömille työnantajille, joita yleissitovuus velvoittaa, sopimiselle on asetettava työehtosopimuksessa selkeät menettelytavat ja muotomääräykset. Lisäksi on erittäin tärkeää, että neuvotteluosapuolena on henkilöstön edustaja. Ammattiliitoilla tulee myös olla valvontaoikeus ja tarvittaessa erimielisyydet on voitava käsitellä työtuomioistuimessa. STTK edellyttää myös, että jos paikalliseen sopimukseen ei päästä, noudatetaan yleissitovan työehtosopimuksen ehtoja, luettelee johtaja Katarina Murto järjestön vaatimuksia.
SAK on valmis lisäämään järjestäytymättömien yritysten mahdollisuuksia sopia paikallisesti muun muassa työajoista. SAK korostaa, että paikallinen sopiminen ei kehity pakolla, vaan vapaaehtoisesti neuvottelemalla.
– Samalla on varmistettava, että järjestäytymättömiä yrityksiä koskevat samat velvollisuudet kuin järjestäytyneitä. Luottamusmiesten oikeudet tulee taata ja erimielisyyksien ratkaisemiseen on oltava selkeät menettelytavat, painottaa SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja Matti Tukiainen.
EK:lle ei riitä
EK on pettynyt Hietalan selvitykseen.
– Paikallisen sopimisen laajentaminen on yrityksille ykkösasioita, jotta ne pystyvät ennakoimaan toimintaympäristön muutoksia ja reagoimaan niihin nykyistä ketterämmin ja joustavammin. Tässä mielessä selvitysmiehen esitys on pettymys, tähdentää lakiasiainjohtaja Markus Äimälä Elinkeinoelämän keskusliitosta.
Myönteistä Äimälän mukaan kuitenkin on, että myös järjestäytymättömillä yrityksillä olisi jatkossa pitkälti samanlaiset mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen kuin muilla.
STTK pohtisi työpaikkaneuvostoja
Henkilöstön asemaa yritysten päätöksenteossa Hietala esittää vahvistettavaksi. Henkilöstön edustaja tulisi ottaa mukaan hallintoneuvostoon, hallitukseen tai johtoryhmään, jos yhteisön palveluksessa on vähintään sata työntekijää. Lisäksi henkilöstön edustuksesta sopiminen olisi ehto lakiin perustuvalle paikalliselle sopimiselle aina, kun työnantajan palveluksessa on vähintään 30 työntekijää.
EK:n Äimälän mukaan esitystä on mahdotonta ymmärtää ja hyväksyä. STTK taas pitää henkilöstön asemaan yritysten päätöksenteossa ja yhteistoimintalakiin ehdotettuja parannuksia myönteisinä, mutta riittämättöminä.
– Onnistuneen paikallisen sopimisen edellytyksiä ovat toimiva yhteistoiminta, neuvotteluosapuolten tasavertainen asema, riittävä tietojen saanti, luottamus ja jatkuva vuoropuhelu. Saksan tyyppinen työpaikkaneuvosto tietyissä asioissa voisi olla pohtimisen arvoinen Suomessakin, Katarina Murto esittää.
Työehdot hintakilpailuun?
Suomen suurin palkansaajakeskusjärjestö SAK painottaa, että uhka palkka-alesta on todellinen, jos paikallista sopimista laajennetaan pakolla niin, että yritykset voivat sopia alakohtaisia työehtosopimuksia matalammista palkoista.
– Työehdoista tehtäisiin osa hintakilpailua. Seurauksena on palkkadumppaus ja palkansaajien turvan rapautuminen, painottaa SAK:n Matti Tukiainen.
SAK muistuttaa, että 95 prosenttia Suomessa toimivista yrityksistä työllistää alle kymmenen henkilöä. SAK:laisilla aloilla tällaisissa yrityksissä on korkeintaan puolella luottamusmies tai vastaava henkilöstönedustaja.
– Miten paikallinen sopiminen toteutetaan näillä työpaikoilla? Edellytämme, että paikallista sopimista laajennettaessa ei puututa työehtosopimusten yleissitovuuteen. Työehtosopimuksissa työntekijä- ja työnantajaliitot määrittävät mistä ja miten paikallisesti voidaan sopia, tähdentää Tukiainen.
Tukiaisen mukaan hallitusohjelmassa on kovat kirjaukset paikallisen sopimisen laajentamisesta ja työehtojen heikentämisestä.
– Työehtoehtosopimuksia palkansaajien vähimmäistyöehtojen takaajana ei saa jatkossakaan vaarantaa.
STTK ei hyväksy sitä, että paikallinen sopiminen sallittaisiin työpaikkatasolla ohi työehtosopimusten. Se johtaisi kaaokseen sekä murentaisi vakaata ja oikeudenmukaista sopimusjärjestelmäämme ja yleissitovuutta. Paikallinen sopiminen ei yleensäkään voi tarkoittaa ainoastaan työehtojen heikentämistä, vaan sen on toimittava molempiin suuntiin.
– Työ- ja virkaehtosopimuksissa turvataan vähimmäisehdot. Tätä on kunnioitettava jatkossakin. Vähimmäisehdoilla torjutaan haitallinen palkkakilpailu ja vääristynyt kilpailu yritysten välillä, STTK:n Murto korostaa.
uutiskirje 
