Puhe maailmaa mullistavasta kasvuyrittämisestä ruumiillistuu yritystapahtuma Slushissa, joka bileineen, VIP-vieraineen ja ruokakojuineen muistuttaa enemmän viihde- kuin yritystapahtumaa. Festaritunnelmaa täydentää myös se, että iso osa tapahtumasta järjestetään vapaaehtoistyöllä. Helsingin Messukeskuksessa pari viikkoa sitten järjestetty loppuunmyyty tapahtuma kokosi 15 000 kävijää, 1 700 yritystä, 250 pääomasijoitusrahastoa sekä yli 200 pörssiyhtiön toimitusjohtajaa.
Sisältönsä puolesta viihde jää Slushissa kuitenkin taka-alalle. Tapahtuman puhujina on maailman keskeisimpien teknologiayritysten johtajia ja muita silmäätekeviä. Kahdessa päivässä teknologisesta ja taloudellisesta tulevaisuudesta on tarjolla huomattavan paljon enemmän informaatiota kuin mitä pystyy sisäistämään.
Tapahtuman taitavasta tuottamisesta kertoo, että siitä itsestään puhutaan enemmän kuin sen sisällöistä. Parhaiten tämän kiteyttää valtiovarainministeri Stubbin twiitti: I Love #Slush2015.
Kapitalismin perusristiriidat ovat aivan yhtä läsnä start up -maailmassa kuin vakiintuneissa yrityksissä.
Tulevaisuuden bisnes
“Ota tulevaisuus vastaan. Suomen suurin yritys 2025 on vielä perustamatta. Tule Slushiin ja tiedät mistä tulevaisuudessa puhutaan“, Slush mainostaa kotisivuillaan.
Tapahtuma onkin kiistattomasti teknologisten sovellusten aallonharjalla. Tästä huolimatta menestyneet pelifirmat ja yksinkertaiset arjessa käytettävät “kuluttaja-appit”, esimerkiksi taksin tai ruoan tilaamiseen, saavat julkisuudessa osakseen suurimman huomion. Nämä toki yksinkertaistavat arkea, mutta muuttavatko ne maailmaa erityisen paljon, on hyvä kysymys.
Kasvuyrittämisestä puhuttaessa keskitytään julkisuudessa melko vähän vallan käyttäjiin, eli sijoittajiin. Kauppalehdessä Slushin toimitusjohtaja Riku Mäkelä kuitenkin iloitsi tapahtumaan osallistuvien riskirahastojen määrästä ja valaisi näin tapahtuman päätarkoitusta.
Jos riskisijoittajat esitetään hyväntekijöinä tai ns. bisnesenkeleinä, unohtuu helposti varsinainen tarkoitus, eli sijoitetun pääoman tuoton maksimointi. Kapitalismin perusristiriidat ovat aivan yhtä läsnä startup -maailmassa kuin vakiintuneissa yrityksissä.
Maailmanmuuttamishypen keskellä rahan takominen on ilmeisesti ei-toivottu puheenaihe. Kasvuyrittämisestä onkin rakennettu brändi, jossa ahkerat ihmiset muuttavat maailmaa. Tällaiseen ei (ainakaan Suomessa) näyttäisi istuvan erityisen hyvin isojen voittojen tekeminen onnistumisen yhteydessä.
Slushin pääpalkinnon yhteydessä raha on sentään läsnä. Slush100-palkinnon ja 650 000 euron sijoituksen voitti australialainen CareMonkey, joka pyrkii automatisoimaan lääketieteellisten tietojen kokoamista terveyspalvelutarjoajille.
Maailma markkinoina
Slushissa esittäytyy yrityksiä, jotka tuottavat kaikkea liikunta-appeista avaruusteknologiaan ja sähköisen valuutan sovelluksista cleantechiin. Firmat ovat myös keskenään hyvin erilaisessa kehitysvaiheessa. Osa kerää sijoittajilta rahoitusta ideansa kehittämiselle, toiset myyvät valmiita tuotteita ja verkostoituvat.
Kotkalainen Pasi Töytäri vastaa haastattelupyyntöön sähköpostitse Intiasta, jossa hän kartoittaa uusia markkinoita RevoMedi Oy:lle. Se tavoittelee paikkaa ”Euroopan ja maailman parhaimpana meripelastussovelluksen tekijänä.” Töytäri viimeistelee paraikaa uutta sovellusta ja siihen liittyvää karttaportaalia yhdessä Rajavartiolaitoksen kanssa.
Pitkää 17-tuntista työpäivää tekevän Töytärin mielestä puhetta asian vierestä on jo liikaa.
– Startup -termi on ehkä liikaa hehkutettu asia. Startup -identiteetillä ei ole merkitystä jos ei jostain saa uskottavaa rahoitusta eli noin 500 000 euroa kolmelle vuodelle, Töytäri toteaa.
– Kun tuotteilla on kova kilpailu, ensimmäisenä markkinoille pääsevä, riittävän rahoituksen omaava yritys saa hyvän aseman. Olimme muutaman kuukauden muutamassa sovelluksessa, ja ne tekevät nyt kymmeniä miljoonia vuodessa.
”Suomi on yritys”
Kasvuyrittämisestä rakennetaan sankarimyyttiä, jossa firmat pelastavat Suomen kansantalouden ja toimivat esikuvina yrittäjyyskasvatukselle ja tulevaisuuden työelämälle. Mutta mitä yrittäjät sitten ajattelevat politiikasta, jossa maailman pelastamista on perinteisemmin pohdittu?
– Jokaisen poliitikon vähimmäisvaatimus pitäisi olla 1–3 vuoden kokemus yrittäjänä. Tämän jälkeen poliitikko osaisi toimia ”asiakasrajapinnassa”.
– Suomi ei ole kotitalous. Suomi on yritys, jonka asiakkaina ovat muut yritykset sekä kansalaiset. Jos Suomi ei yrityksenä pidä huolta asiakkaistaan, niin asiakkaat siirtyvät ulkomaille, julkisen sektorin kanssa yhteistyössä paljon työskennellyt Töytäri kertoo.
Lääketiedettä supermarketiin
Marko Karhiniemi ja Mika Karilahti, joiden omistama Medigoo työskentelee lääketieteellisen testaamisen parissa, eivät ole yhtä kärkkäällä linjalla, mutta myös heidän mielestään politiikassa pitäisi rohkeammin tehdä kokeiluja.
– Jos tekee pilotteja ja kokeilee rohkeasti uusia tapoja järjestää asioi-ta ilman, että niistä tehdään vääntöjä, voidaan löytää tapoja alentaa julkisen sektorin kustannuksia, Karilahti toteaa.
Yrityksen toiminta-ajatus on, että myymällä edullisia kotitestejä mahdolliset sairaudet löydettäisiin aikaisemmin matalamman testauskynnyksen takia. Oikeiden testien löytämiseksi yritys on koostanut artikkeleita eri sairauksista ja niiden oireista.
Toimiala, joka tähtää tuotteidensa myymiseen lähiaikoina lääkäriasemilla ja viiden vuoden sisään supermarketeissa tavoitteli Slushista 150 000 euron rahoitusta voidakseen kehittää yritystään. Kilpailu startup -maailmassa on kuitenkin kovaa. Tällä kertaa yrittäjät joutuivat tyytymään noin kymmenesosaan tavoitteestaan ja jatkamaan sijoittajien metsästystä.
– Me ollaan startup siksi, että meillä on rahat vähissä. Jos meillä olisi kassa, niin ei me oltaisi enää startuppi, Karilahti ja Karhiniemi naurahtavat.