Saariselkä oli 1950- ja 1960-luvuilla aivan toisenlainen kuin nykyinen turistikaupunki. Silloin Saariselkä oli todellinen retkeilijäin paratiisi. Autiota luontoa oli kaikkialla. Vedet ja purot olivat satumaisen kalaisia.
Tällaisen kuvan piirsi Saariselästä Kullervo Kemppinen kirjassaan Lumikuru, joka ilmestyi ensi kerran vuonna 1958. Nyt siitä otettu uusintapainos nykypäivän Saariselän kävijöiden iloksi.
Lapin lumous elää tänäkin päivänä, mutta Kemppisen aikaan sen kokivat parhaiten erävaeltajat. Saariselän kylää ei ollut olemassa, ei ollut Lokan tekoallasta, ei asvalttiteitä.
Vaatimattomia matkailumajoja oli alueella vain kolme, autiotupia löytyi kolmisenkymmentä, mutta kunnon vaeltaja toki yöpyi omassa pienessä teltassaan.
Vaikka tunturit ja purot ovat säilyneet paikallaan, yksi maisemaa kuvaava piirre on poissa. Vielä 1960-luvun alussa Saariselällä oli kaikkialla komeita keloja. Ne katosivat viimeistään 1970-luvulla etelän herrojen kelomökkien raaka-aineeksi. Nyt keloja tuotetaan kaukaa Siperiasta, sillä Kuolankin kelot on aika tarkkaan kerätty.
Sääsket ja mäkäräiset olivat samanlainen vaiva kuin nykyäänkin. Toiset öljyt tehosivat tuolloin enemmän ja vähemmän. Paras keino on edelleenkin välttää keskikesää.
Karhuja Saariselällä oli 1950-luvulla, mutta susia ja ahmoja vain hyvin harvakseltaan. Nykyään tilanne lienee rauhoitusten ansioista toinen.
Parhainta Lumikurussa on Saariselän mahtavan luonnon, sen nähtävyyksien ja reittien kuvailu. Kansallispuiston perustamisen ansioista Kemppisen kuvaamat erämaan ihmeet ovat vielä tänäänkin löydettävissä.
Kullervo Kemppinen. Lumikuru. 1. painos 1958. Uusintapainos 2015. Art House.
uutiskirje 
