Työ- ja elinkeinoministeriö julkisti torstaina lausunnot hallituksen esittämästä kilpailukykypaketista eli pakkolaeista. Sen lupaukseen 38 000 työpaikasta ei usko yksikään talousasiantuntija, ei sellaisenaan edes Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA.
Väitteen yli 30 000 työpaikasta toisti viimeksi oikeus- ja työministeri Jari Lindström eduskunnan välikysymyskeskustelussa keskiviikkona.
– Valtiovarainministeriö arvioi, että nämä toimet kohentavat yksityisen sektorin työllisyyttä pitkällä aikavälillä jopa yli 30 000 hengellä. Jos jäämme odottamaan vuosia kustannuskilpailukykymme hidasta paranemista esimerkiksi — sinällään oikeansuuntaisten — maltillisten palkkaratkaisujen tai tuottavuuden kohentamisen avulla, on meillä pahimmassa tapauksessa kymmeniätuhansia syrjäytyneitä lisää, Lindström sanoi.
”Syventää taantumaa”
Aalto-yliopiston lausunnossa professorit Sixten Korkman ja Matti Pohjola toteavat paketin ainakin ensimmäisenä vuotena lähinnä supistavan kotimaista kysyntää ja syventävän taantumaa.
He pitävät yksinkertaisempana ja parempana vaihtoehtona fiskaalista devalvaatiota, joka on toteutettavissa esimerkiksi välillistä verotusta kiristämällä ja sotumaksuja alentamalla.
”Puutteellista, harhaanjohtavaa”
Lapin yliopiston työ- ja sosiaalioikeuden professori Jaana Paanetoja pitää laskelmia toimien 3,6 prosentin suuruisesta yksikkötyökustannusten alenemasta puutteellisina ja harhaanjohtavina.
”Laskelmat mahdollisista kustannussäästöistä ovat siis siinä määrin puutteellisia, että niillä ei esitystä voida perustella eikä niiden pohjalta voida lähteä siitä, että hallituksen asettama tavoite täyttyisi. Tarkkojen prosenttilukujen esittämistä voidaan pitää myös harhaanjohtavana. Edelleen on todettava, että hallitus ei ole kustannusvaikutuksia tarkastellessaan kiinnittänyt riittävästi huomiota kokonaisuuksiin, eikä kustannusvaikutuksia ole tarkasteltu laaja-alaisesti”, Paanetoja kirjoittaa.
”Välittömät vaikutukset yritysten voittoihin”
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun taloustieteen professori Kari Heimonen kirjoittaa, että hallituksen esittämään toimintamalliin sisältyy huomattavaa epävarmuutta ja eri sektoreilla työskentelevien työntekijöiden ei-tasapuolista kohtelua.
”Myönteiset vaikutukset työllisyyteen näkyvät vasta vuosien päästä. Vaikutukset yritysten voittoihin ovat välittömämmät.”
Heimosenkin arvion mukaan hallitus on tehnyt vaikutusten arvioinnit sillä oletuksella, että toimet eivät aiheuta minkäänlaisia palkkakompensaatiovaatimuksia ja palkkakustannusten nousua.
”Heikentävät työllisyyttä”
Hallitusta lähellä oleva Pellervon taloustutkimuskin (PTT) pitää arviota työllisyysvaikutuksista optimistisena.
”Pidemmällä aikavälillä toimet voivat vaikuttaa myös palkkatasoon. Lyhyellä aikavälillä toimet heikentävät työllisyyttä kotimarkkinoilla. Lisäksi toimien työllisyysvaikutuksia voi vähentää esimerkiksi se, että paikallisesti sovitaan, ettei toimia toteuteta.”
”Sotu-alennuksellakaan ei mitään vaikutusta”
Valtion taloudellinen tutkimuskeskuskin pitää hallituksen arvioimien positiivisten työllisyysvaikutusten materialisoitumista epävarmana. VATT viittaa siihen, että Suomessa on aiemmin kokeiltu suurusluokaltaan 3 – 6 prosentin alennusta yritysten sosiaaliturvamaksuissa. Sillä ei ollut minkäänlaisia työllisyysvaikutuksia.
Hallitus pyrkii myös pidentämään julkisen sektorin työaikaa.
”Tutkimuksissa on löydetty hyvin vähän tukea sille, että muutokset työajoissa heijastuisivat työllisyyteen. Näitä havaintoja on mm. Saksasta, Ranskasta sekä Kanadasta. Missä määrin tutkimustuloksia kyetään yleistämään työajan pidentämiseen tai suomalaisiin instituutioihin on toki epäselvää. Se voidaan ainakin todeta, että kansainvälinen tutkimuskirjallisuus ei suoraan tue esityksen mekaanista laskelmaa”, toteaa VATT.
”Kilpailukyvystä väärä arvio”
Palkansaajien tutkimuslaitos kyseenalaistaa jo hallituksen lähtökohdan siitä, että Suomessa on 15 prosentin suuruinen kilpailukykyongelma keskeisiin kilpailijamaihimme verrattuna.
”Kyseinen luku on saatu asettamalla vertailumaiden kilpailukykyjen tasot mielivaltaisesti samoiksi vuonna 2000 ja laskemalla niiden muutokset siitä eteenpäin. Tällöin jää ottamatta huomioon se, että vuonna 2000 Suomen kustannuskilpailukyvyn mittari oli historiallisella ennätystasollaan, mikä perustui erityisesti Nokian huippumenestykseen ja tapaan, jolla Tilastokeskus kirjasi sen voitot kansantalouden tilinpitoon”, PT:n johtaja Seija Ilmakunnas kirjoittaa.
Hallituksen työllisyysarviosta PT toteaa, että palkkojen alennus vaikuttaa työllisten ostovoimaan heikentävästi ja sitä kautta yksityiseen kulutukseen, millä voi olla negatiivisia vaikutuksia työllisyyteen.
”Näiden vaikutusten suuruusluokkaa ei millään lailla tarkastella esityksessä. Vaikutusten suuruusluokan arviointi ja ottaminen huomioon työllisyysvaikutuslaskelmissa olisi ensiarvoisen tärkeää.”
”Vaikuttaa kahdeksan vuoden päästä”
Lähimpänä hallituksen arviota on ETLA, mutta monien muiden tapaan sekin huomauttaa kilpailukykyvaikutusten riippuvan lopulta siitä, missä määrin ammattiliitot pyrkivät kompensoimaan työehtojen heikennykset varsinaisissa työehtosopimusneuvotteluissa.
ETLAn toimitusjohtajan Vesa Vihriälän arvion mukaan koko kansantalouden yksikkötyövoimakustannusten aleneminen 5 prosentilla kasvattaa kokonaistuotantoa pitkällä 8 – 10 vuoden aikavälillä noin kaksi prosenttia korkeammaksi kuin ilman kilpailukykypakettia. Tämä parantaa Vihriälän mukaan työllisyyttä noin 30 000 hengellä ja alentaa työttömyysastetta noin yhdellä prosenttiyksiköllä.
lehti 