Kehitysyhteistyön työnjako mietittävä uusiksi

Ay-liike ja yrityselämä etsivät SASKin seminaarissa yhteistä polkua

Kehitysmaiden koulutuksen ja sosiaaliturvan vahvistuminen hyödyttää myös kehitysmaissa toimivia suomalaisia yrityksiä.

– Tämän yritykset unohtavat ja keskittyvät vain teiden ja muun infran parantamiseen, tutkija Matti Ylönen totesi Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen SASKin seminaarissa Kestävää kehitystä yrityselämän resepteillä?.

– Kehitysyhteistyöjärjestöt voisivat puolestaan miettiä myös, miten kehitysmaiden infraa ja kauppapolitiikkaa voitaisiin vahvistaa, Ylönen haastoi.

Työnjakoa on syytä miettiä, koska iso osa Suomen kehitysyhteistyövaroista siirtyy yrityselämän käytettäväksi. Ylönen kehotti sekä kansalaisjärjestöjä että kehitysmaissa toimivia yrityksiä ajattelemaan kehitysyhteistyötä laajasti.

Seminaarissa kävi selväksi, että kansalaisjärjestöt ja elinkeinoelämä ajattelevat eri tavalla toimintaympäristöstä. Ay-liike tarkoittaa toimintaympäristöllä sosiaaliturvaa, ihmisoikeuksia ja ay-liikkeen toimintaoikeuksia. Elinkeinoelämä puolestaan sitä, että kehitysmaiden lainsäädäntö ja oikeuslaitos kohtelevat kaikkia ulkomaisia yrityksiä yhtäläisesti.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n kauppa-ja kehityspolitiikan asiantuntija Satu Vasamo-Koskinen ja Palvelualojen ammattiliiton PAMin ja palvelualojen maailmanliiton UNI Global Unionin puheenjohtaja Ann Selin löysivät yhteisen näkemyksen siitä, että vakaa toimintaympäristö on myös yritysmaailman etu.

Puitesopimuksia pitää valvoa

Suomalaisyrityksistä yksikään ei ole tehnyt kansainvälisen työjärjestön ILO:n kanssa puitesopimusta, jossa yritykset sitoutuvat noudattamaan kehitysmaissa ILO:n ihmisoikeussopimusta. Puitesopimuksen ovat tehneet mm. ruotsalainen H&M, Nordea ja Securitas.

– Yritysten tulee joka tapauksessa noudattaa ILO:n sopimusta, mutta puitesopimuksen allekirjoittaminen tekee ihmisoikeuksien noudattamisesta sitovampaa, Selin totesi.

Kehitysyhteistyön konsultti, entinen Keskon kehitysjohtaja, Jouko Kuisma huomautti, että puitesopimuksen allekirjoittaminen ei ole taannut mm. Etiopiassa säällisiä työoloja.

PAMin Ann Selin lupasi, että ay-liike ottaa asiasta kopin ja selvittää tilanteen.

– Täytyy myöntää, että puitesopimuksen noudattamisen seuranta on jäänyt. Itse puitesopimuksen saaminen on niin ison työn takana, että jatkotyö unohtuu.

”Yrityksiltä pitäisi saada sitoumus”

Kehitysyhteistyövarojen siirtyminen kansalaisjärjestöiltä osin yrityksille herätti seminaarissa kiukkua.

– Kehitysyhteistyötä tekevien yritysten tulisi sitoutua sopimuksella noudattamaan ILO:n säännöksiä ja paikallisia työehtoja, SASKin kannattajajäsen Pentti Perunka esitti.

EK:n Vasamo-Koskinen tyrmäsi ajatuksen saman tien ja painotti, että tällaisten sopimusten tulee olla vapaaehtoisia.

Rahoitusta voisi tasata, jos kehityshankkeisiin ryhtyvät yritykset maksaisivat liikevoitostaan 0,7 prosenttia järjestöjen kehitysyhteistyöhankkeisiin.

– Kun esitin idean aikanaan, se ei saanut elinkeinoelämältä minkäänlaista palautetta. Ei kielteistäkään, konsultti Kuisma muisteli.