– Kokous saa arvoisensa lopun ja kansa lähtee kaduille, sanoo Vasemmistonuorten aktiivi Henrik Nyholm.
– Vaikka on kielletty menemästä, kyllä me silti ollaan menossa.
Me olemme se muutos.
Vasemmistonuorten puheenjohtaja Anni Ahlakorpi kertoo Ranskan poikkeustilan aikana säännön olevan, että yli kahden ihmisen poliittiset kokoontumiset on kielletty.
– Sääntö on naurettava, mutta kansalaisaktiivit ovat päättäneet mennä sinne pareittain. Pareja voi tosin sitten olla aika monta.
Ahlakorpi, Nyholm sekä samoin Vasemmistonuorten aktiiveihin kuuluvat Aleksi Heikola ja Joonas Kinnunen ovat työväenluokkaisen koillispariisilaisen kaupunginosan kulttuurikeskuksessa. Sinne on ilmastokokouksen jälkimmäisellä viikolla kokoontunut suuri joukko eri maiden yhteiskunnallisten liikkeiden aktiiveja Climate Action Zone –tapahtumaan (ZAC).
Yhteenkuuluvuuden tunne
Nelikko on osa Vasemmistonuorten muutaman kymmenen hengen porukkaa, joka tuli Suomesta laivalla Travemündeen ja sieltä tilausbussilla Pariisiin. Matkan toinen järjestäjä on Vihreät nuoret, mutta mukana on myös Luontoliiton ja muiden järjestöjen aktiiveja.
Alunperin matkaan oli tarkoitus lähteä isommalla joukolla, mutta Pariisin marraskuiset terrori-iskut saivat osan järjestöistä peruuttamaan osallistumisensa.
Ahlakorven mukaan Ranskan viranomaiset ovat poikkeustilan varjolla tehneet kaikkensa estääkseen kansalaisyhteiskuntaa toimimasta.
– Jossain nuorten majapaikassa oli kuulemma kielletty kerrossängyt, koska niistä muka voi tehdä barrikadeja.
Aktiivien keskuudessa on kuitenkin hieno tunnelma.
– Täällä on niin paljon ihmisiä, jotka ovat samalla asialla, että on voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Se auttaa jaksamaan. yhteistyö alkaa olla aika lailla järjestörajat ylittävää ja kaikki auttavat toisiaan, sanoo Joonas Kinnunen.
Kansalaisyhteiskunnan paine
Ahlakorpi sanoo, että on ollut tosi paljon syitä lähteä Pariisiin.
– Tietysti pyritään omalla läsnäololla vaikuttamaan siihen, minkälainen sopimuksesta tulee. Voi olla aika epätodennäköistä tässä vaiheessa, että pystyttäisiin luomaan kauheasti painetta neuvottelijoihin.
– Mutta moni ZAC:in järjestäjistäkin on sanonut, että on tosi tärkeää, että me ollaan sanomassa se viimeinen sana neuvotteluihin. Ei hallitukset eikä suuryritykset vaan kansalaisyhteiskunta.
Ahlakorpi huomauttaa, että aktiivisen kansalaisyhteiskunnan tärkeys on näkynyt kokousten välillä. Paine on saanut sulkemaan hiilivoimaloita ja torjumaan arktisen öljynporauksen Yhdysvalloissa.
– Tällaiset asiat ovat oikeasti pakottaneet päättäjät ottamaan huomioon kansalaisyhteiskunnan neuvotteluprosessissa.
Muutos lähtee meistä
Ahlakorpi kertoo, että Vasemmistonuorissakin mietittiin terrori-iskujen jälkeen sitä, lähdetäänkö Pariisiin.
– Päädyttiin siihen, että tämä on niin tärkeä asia, että totta kai pitää tulla. Ja on se myös solidaarisuuden osoitus paljon vaivaa nähneille järjestäjille. Heidän kannaltaan olisi ollut ikävää, jos kaikki olisivat peruuttaneet.
Aleksi Heikonen sanoo, että nyt vasta onkin tärkeää näyttää, että kansalaisyhteiskunta elää kaikesta huolimatta.
– On tämä myös oppimismahdollisuus, täällä saa paljon uutta tietoa ilmastonmuutoksesta, aktivismista ja kansalaistoiminnasta.
Kinnunen kertoo olleensa terrori-iskujen jälkeen pettynyt niihin järjestöihin, jotka peruuttivat osallistumisensa.
– Se ei tarkoita muuta kuin että annetaan terroristien voittaa.
Ahlakorpi korostaa, että tällaiset tapahtumat ovat loistava paikka verkostoitua.
– Kun kuulee mitä kamppailuja muualla käydään, se antaa voimaa omaan työhön. On hyvä slogan se ”we are the ones we have been waiting for” eli turha tässä on odotella, että joku muu tekee ilmastotyön meidän puolestamme.
Joonas Kinnusen mukaan melkein kaikissa keskusteluissa kansalaisaktivistien kanssa tulee esiin se, että valtiot ovat neuvotelleet jo melkein 20 vuotta, mutta koskaan ei ole tullut riittävän hyviä tuloksia.
– Kansalaisjärjestötoimijoiden keskuudessa on vahvasti se käsitys, että me olemme se muutos. Muutos ei ole lähtenyt valtioista, yrityksistä, teollisuuslobbareista tai ylikansallisesta pääomasta, vaan sen täytyy lähteä meistä.
Kaikki liittyy ilmastoon
Henrik Nyholm arvioi, että ympäristöskene järjestäytyy täällä uudella tavalla. Aikaisemmin on saatu yksittäisiä voittoja vaikkapa valaitten tai Antarktiksen hyväksi, mutta nyt kaikki yhdistyy ilmastonmuutoksen alle.
– Toivottavasti ainakin Euroopassa saadaan luotua sellainen voima, että hallitukset alkavat kilpailla keskenään ilmastotavoitteiden tiukkuudesta.
Kinnusen mukaan täällä oppii uudelleen sen, ettei ole yhtä sektoria nimeltä ilmasto tai ympäristö. Täällä puhutaan aivan kaikesta, rahoituksesta, työläisten oikeuksista, alkuperäiskansojen oikeuksista, naisten oikeuksista, valtioiden roolista.
– Tämä on asia, jota ei ratkaista jollain yksittäisillä ilmastopäätöksillä vaan pitää ottaa ihan kaikki huomioon. kyllä tässä talousjärjestelmässä on aika paljon jotain vikaa, jos tällainen tuhoisa kierre vain koko ajan pahenee.
Nyholmin mukaan ilmastonmuutokseen ei liitetä kaikkea mitä siihen pitäisi liittää.
– Olemme historiallisen suuren pakolais- ja siirtolaisliikkeen edessä, ja siitäkin suuri osa on ilmastonmuutoksen aiheuttamaa. Näemme laajoja sukupuuttoja ja eläinkantojen pienenemisiä, jotka aiheuttavat vaikeuksia myös ihmisyhteisöille.
Ilmasto on politiikkaa
– Ainakin suomalaisessa mediassa tuntuu siltä, että kun puhutaan ilmastonmuutoksesta ja ilmastoneuvotteluista, se on kovin teknistä. Tulee tunne, että se olisi vain asiantuntijakysymys, mutta kysymys on kansainvälisestä politiikasta, sanoo Kinnunen.
– On hassua ajatella, että poliitikot ja neuvottelijat edustaisivat koko kansaa. Pakko täällä on olla pitämässä niiden asioiden ja ihmisryhmien puolesta ääntä, jotka eivät puoluepolitiikassa tule huomioiduksi.
Ahlakorven tietojen mukaan esimerkiksi Norja on ollut Pariisissa vaikuttamassa vahvasti siihen, että alkuperäiskansojen oikeudet poistettiin tekstistä.
– Sehän on tietysti selvä, eihän Norja sitten voisi käyttää hyväkseen saamelaisten alueita. Kun alkuperäiskansat puolustavat omia oikeuksiaan ja maitaan, niin samalla he puolustavat sitä, että fossiiliset polttoaineet pysyvät maassa.
– On surullista, että niiltä ihmisiltä ja kokonaisilta kansoilta, jotka kaikkein vähiten voivat vaikuttaa ilmastonmuutokseen, tuhotaan elinolosuhteet. Samalla tuhotaan meidän kaikkien muidenkin mahdollisuudet, sanoo Anni Ahlakorpi.
lehti 