Madrid
Oikeistopuolueen suosion lasku, sosiaalidemokraattien organisatorinen epäjärjestys, sekä molempia puolueita kiusallisen laajasti koetelleet korruptioskandaalit ovat viime vuosina synnyttäneet Espanjassa poliittisen tyhjiön. Sitä täyttämään pyrkineistä puolueista ensin Podemos ja sittemmin Ciudadanos näyttäisivät onnistuneen käyttämään kansalaisten tyytymättömyyden valtapuolueita kohtaan menestyksekkäästi hyväkseen.
20. joulukuuta järjestettävistä Espanjan parlamenttivaaleista odotetaankin käänteentekeviä, sillä ensimmäistä kertaa maan kolmekymmentävuotisen demokraattisen historian aikana parlamenttiin saataneen tuntuva edustajisto kahden perinteisen puolueen rivien ulkopuolelta.
Ensim-mäistä kertaa maan demo-kraattisen historian aikana vaali-voittaja-puolue näyttäisijäävän alle 30 prosentin kanna-tuksen.
Ciudadanos
Kansanpuolueen rinnalle?
Marraskuun lopulla julkaistujen mielipidemittausten perusteella pääministeri Mariano Rajoyn Kansanpuolueella (PP) on hyvät mahdollisuudet vaalivoittoon, mutta puolueen voidaan olettaa jäävän kauaksi neljän vuoden takaisesta, ehdottomaan enemmistöön oikeuttaneesta tuloksesta. Tämänhetkiset kannatusluvut lupaavat oikeistolaiselle Kansanpuolueelle hieman vajaat 30 prosenttia äänistä. Siksi tulevaan päätöksentekoon vaaditaan yhteistyötä muiden puolueiden kanssa.
Todennäköisenä pidetään PP:n ja kevään aluevaaleissa hyvin menestyneen keskustalaisen Ciudadanosin ryhmittymistä, joka mahdollistaisi tämänhetkisten arvioiden mukaan määräenemmistön parlamentissa.
Ciudadanosille vaa’ankieliasema kahden valtapuolueen välissä tarjoaa taktisesti edullisen asetelman ennen vaaleja ja puolueen kannatus saattaakin vielä nousta – mahdollisesti juuri Kansanpuolueen kustannuksella.
Hajallaan oleva
vasemmisto
Vasemmistolainen Podemos on menettänyt rajusti kansansuosiotaan viime syksyn huippulukemista. Kun vielä tammikuussa Podemosin äänestysluvut olivat 25 prosentin luokkaa, Pablo Iglesiasin johtama puolue saa mielipidemittauksissa nyt yli kymmenen prosenttiyksikköä pienemmän kannatuksen ja sijoittuu vasta neljänneksi Ciudadanosin jälkeen.
Podemosin kannatusluvut saivat tuntuvan iskun heti kevään aluevaalien jälkeen, kun puolueen organisatorinen kyvykkyys joutui koetukselle paikoin heikosti onnistuneissa aluehallituskokoonpanoissa.
Podemosin kannatuksen laskemisen voidaan ajatella johtuvan myös sen kyvyttömyydestä profiloitua perinteisen vasemmiston toimintaan pettyneiden keskiluokkaisten äänestäjien puolueeksi. Epäyhtenäinen ideologinen rakenne, sekä sekavaksi ja monitulkintaiseksi moitittu vaaliohjelma ovat antaneet kilpailijoille mahdollisuuden eristää puolue poliittisen kentän äärivasemmalle ja houkutella maltillisemmat äänestäjät PSOE:n tai Ciudadanosin piiriin.
Ei olekaan sattumaa, että Albert Riveran Ciudadanos on kasvattanut kannatuslukujaan lähes samaan tahtiin Podemosin suosion laskun kanssa.
Toinen valtapuolue, Pedro Sánchezin luotsaama sosialidemokraattinen PSOE, saisi viimeisimpien mielipidemittauslukujen ja 20,8 prosentin kannatuksen perusteella kiperästi pitää toiseksi suurimman puolueen asemansa.
Perinteinen vasemmistopuolue IU (Yhtynyt vasemmisto) yltää uusimissa gallupeissa muutaman prosenttiyksikön kannatukseen. Podemosin, PSOE:n ja IU:n suhteellisen vaatimattomat puoluekohtaiset kannatuslukemat kertovat osaltaan espanjalaisen vasemmiston jo pidempään jatkuneesta hajaannuksen tilasta.
Kohti monipuolue-
järjestelmää
Vajaat kaksi viikkoa ennen vaaleja 40 prosenttia äänestäjistä ei ole vielä päättänyt lopullista kantaansa ja näiden äänien kohtalosta käydään kovaa vääntöä neljän suurimman puolueen kesken.
Mielipidemittausten valossa vaalien tuloksista on joka tapauksessa odotettavissa historiallisia, sillä ensimmäistä kertaa maan demokraattisen historian aikana vaalivoittajapuolue näyttäisi jäävän alle 30 prosentin kannatuksen ja vaikuttamismahdollisuuksia tarjoutuvan muillekin kuin kahden valtapuolueen edustajille.
Neljä vuotta sitten Mariano Rajoyn Kansanpuolue saavutti vaaleissa lähes täydellisen ehdottoman enemmistön, jonka avulla se pystyi runnomaan läpi sarjan äärimmäisen rankkoja talouskuritoimenpiteitä. Näissä vaaleissa tilanne on hyvin erilainen, eikä yksikään puolue voi odottaa saavansa yksikantaiseen sanelupolitiikkaan oikeuttavaa määräenemmistöä.
Näin ollen hyvin suurella todennäköisyydellä Espanjan puoluepolitiikka siirtyy joulukuun vaalien myötä uuteen aikakauteen, jossa kansalaisten enemmistö peräänkuuluttaa edustajiltaan nyt paitsi uusia toimintatapoja, myös keskusteluvalmiutta ja kykyä kompromissien tekemiseen.
Lähteet: CIS, El Mundo, El País
uutiskirje 
