Teollisuusmaat ja kehitysmaat sopivat Pariisin ilmastokokouksessa hiilidioksidipäästöjensä vähentämisestä ja kehitysmaiden vähennystoimien rahoittamisesta.
Samalla asetettiin tavoitteeksi maapallon keskilämpötilan nousun rajoittaminen alle 1,5 asteeseen vuosisadan puoliväliin mennessä.
Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) kuvailee Pariisissa lauantaina solmittua ilmastosopimusta odotetuksi, välttämättömäksi ja käänteentekeväksi.
Käänteentekevänä Tiilikainen pitää sitä, että maiden jyrkkä jako kahteen leiriin murtui Pariisissa. Vuonna 1992 solmitussa YK:n ilmastopuitesopimuksessa maat oli jaettu kehitysmaihin ja teollisuusmaihin. Vain teollisuusmaille oli asetettu velvoitteita.
– Nyt monet tuolloin kehittyviksi maista luokitelluista ovat maailman rikkaimpien joukossa. Iso asia oli, että monen maan kunnianhimo ilmastoasioissa kasvoi, Tiilikainen kertoo.
Hänen mielestään kokouksen kirjaus päästöneutraalisuudesta ja päästövähennystavoitteesta olisi saanut olla vahvempi ja sisältää konkreettisen tavoitevuoden.
Kaikilla mailla seurantavelvoite
Kaikki maat ovat Pariisin sopimuksen jälkeen velvoitettuja suunnittelemaan ja toteuttamaan päästövähennyksiä sekä kertomaan niiden toteutumisesta avoimesti ja läpinäkyvästi.
Pariisin sopimukseen ilmoitetuista päästötavoitteista ei tule sitovia kansainvälisessä oikeudessa.
– Monet maat, kuten Yhdysvallat ja Intia, eivät olleet valmiita tällaiseen ratkaisuun. Kaikilla mailla on kuitenkin velvollisuus ryhtyä toimiin ilmoittamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi, Suomen pääneuvottelija Harri Laurikka sanoo.
Keskeinen osa sopimusta on ilmastorahoitus, jota maksetaan kehittyvien maiden ilmastotoimien tukemiseen.
Rahoituksen taso on 100 miljardia USA:n dollaria vuodesta 2020 vuoteen 2025, jolloin rahoitustavoitetta tarkastellaan uudelleen.
– Teollisuusmaat lupautuivat olemaan ilmastorahoituksessa johtavassa roolissa jatkossakin.
Kehittyviä maita ei velvoiteta köyhimpien maiden ilmastotoimien rahoittamiseen. Myös ilmastotoimien raportoinnissa kehittyvät maat saivat joustoja. Kehittyneillä mailla sen sijaan on velvollisuus tukea köyhimpien maiden toimien raportointia.
Ihmisen kokoinen näkökulma uupuu
Ympäristöministeri Tiilikainen pitää tärkeänä, että sopimuksessa tunnustetaan ihmisoikeudet, työntekijöiden asema ja naisten oikeudet.
SAK:n elinkeinopoliittinen asiantuntija Pia Björkbacka kummeksuu Tiilikaisen puheita, koska asiat mainitaan vain sopimuksen johdannossa. Se ei palkansaajajärjestöille riitä.
– Me olisimme halunneet sen sopimuksen velvoittavaan tekstiin, kuten se viimeisten viiden vuoden versioissa vielä oli, Björkbacka kertoo.
Kun ilmastosopimusta toteutetaan, pitäisi hänen mielestään kunnioittaa myös työntekijöiden oikeuksia, taata oikeudenmukainen siirtymä työstä toiseen.
– Jos joidenkin toimialojen työllistämismahdollisuudet heikkenevät ilmastonmuutoksen takia, työntekijöille pitäisi olla samanlainen muutosturva kuin Suomessa. Tarvitaan ihmisen kokoinen näkökulma. Ilmastonmuutos koskee ihmisiä, mutta se jäi pois sopimuksesta.
uutiskirje 
