Vaikka kaikki on muuttunut 170 vuodessa, onko pohjimmiltaan mikään muuttunut? Tätä voi kysyä Friedrich Engelsin vuonna 1845 julkaisemaa teosta Työväenluokan asema Englannissa lukiessa. Viimeinen suomentamattomista Marxin ja Engelsin suurteoksista ilmestyi Jorma Mäntylän suomentamana.
Pidetäänpä tätä journalistista 370-sivuista reportaasia jopa Engelsin pääteoksena. Siitä löytyvät tämänkin päivän politiikan ja talouden kipupisteet: kiista työajan pidentämisestä, nollatuntisopimukset, paluu paikalliseen sopimiseen ilman yleissitovia työehtosopimuksia. Lisäksi löytyy vapaakauppaa, viennin ongelmia, ylituotantopulia, maahanmuutto-, asunto- ja liikaväestöongelmia, lakkoja ja rikkurityövoimaa.
Engelsin kuvaamissa esimerkeissä vapaan markkinatalouden menneisyys kävelee vastaan tulevaisuuden suunnasta.
On sanottu, että mikäli Engels olisi asunut Manchesterin sijasta Birminghamissa, hänen näkemyksensä yhteiskuntaluokista ja niiden historiasta olisi ollut hyvin erilainen. Birmingham oli kone- ja metalliteollisuuden keskus. Siellä työntekijöiden asema oli aivan toinen kuin naisvaltaisessa tekstiiliteollisuuden keskuksessa Manchesterissa
Ilman 1800-luvun alun Manchesteria ei olisi kenties ollut Neuvostoliittoa ja koko 1900-luvun historia olisi ollut erilainen. Engels kuvaa 30 000 ihmisen elämistä Manchesterissa saastassa, raunioissa ja asuinkelvottomissa tiloissa kuin huonoissa navetoissa:
”Jos haluaa nähdä miten ahtaaseen tilaan ihminen voidaan sulloa, miten vähän hän tarvitsee ilmaa hengittääkseen ja miten vähän hän tarvitsee sivistystä, tarvitsee vain tulla Manchesteriin katsomaan. Yhtäkkinen teollistuminen on survonut taloihin valtavan määrän työläisiä. Se on pakottanut rakentamaan täpötäyteen joka ikisen tilkun vanhojen rakennusten välistä, jotta maaseudulta ja Irlannista muuttavat mahtuisivat alueelle asumaan.”
Kiista vapaakaupasta
Friedrich Engles syntyi 29.11.1820 Preussin Barmenissa, protestanttisen tekstiilikapitalisti Friedrich (1796–1860) ja Elise Engelsin (1797–1873) vanhimpana poikana. Barmenin alueen yli 200 tekstiilitehdasta työllistivät 30 000 työläistä. Englannista tulvi Euroopan markkinoille halpoja ja hyvälaatuisia kankaita sekä tekstiilituotteita, eivätkä saksalaiset tahtoneet niille hintakilpailussa pärjätä.
Isä suunnitteli pojastaan omistamansa Ermen & Engels -yhtiön johtajaa. Syksystä 1837 lähtien nuori Friedrich tutustui pellavan, puuvillan, kehräämisen, kutomisen ja kankaiden monimutkaiseen maailmaan.
Kesällä 1838 Friedrich oli isänsä kanssa liikematkalla Manchesterissa ja Lontoossa tutkimassa Ermen & Engelsin toimintaedellytyksiä maassa. Berliinissä suorittamansa asepalveluksen jälkeen Friedrich siirtyi 1842 isänsä perustaman tekstiilitehtaan johtajaksi Manchesteriin.
Tästä lähtien hän oli julkisesti kapitalisti ja yrittäjä ja osallistui kulissien takana radikaaliin vasemmistolaiseen toimintaan yhdessä Karl Marxin kanssa. Työväenluokan asema Englannissa -teos perustuu Engelsin vuosina 1842–1844 tekemiin havaintoihin, lukemiin asiakirjoihin ja sanomalehtiartikkeleihin.
Engels osallistui aktiivisesti Marxin kanssa Englannissa vapaakaupasta käytyyn kädenvääntöön 1840-luvulla. Englannissa viljatulleja vastustavan liiton perustajia olivat ultraliberaalit manchesterilaiset puuvillatehtailijat John Bright (1811–89) ja Richard Cobden (1804–65). Cobden oli parlamentin jäsen ja Bright ministerinä useissa hallituksissa. Marx kutsui vapaakauppaparivaljakkoa tarkoitusperäisiksi huonon asian puolustelijoiksi.
Manchesterilaisille tehtailijoille viljatullien poistaminen ja halpa tuontivilja takasi, että palkat voitiin pitää alhaisina ja teollisuustuotteita voitiin viedä Englannista halvalla, koska muiden maiden teollistuminen oli tuolloin vasta alullaan.
Irlannin perunarutto avasi vapaakaupan
Perunaruton aiheuttama nälänhätä puhkesi Irlannissa heti Engelsin teoksen ilmestymisen jälkeen syksyllä 1845 ja edesauttoi viljatullien poistamista ja vapaakauppaa. Seitsemän nälänhätävuoden aikana Irlannin väkiluku putosi kahdeksasta miljoonasta viiteen miljoonaan. Miljoona ihmistä menehtyi nälkään ja tauteihin. Kaksi miljoonaa muutti siirtolaisiksi Englantiin, Australiaan ja Yhdysvaltoihin. Nälänhätää on pidetty vapaiden markkinoiden aiheuttamana kansanmurhana. Nälkävuosina Irlannista vietiin viljaa emämaa Britanniaan ja Eurooppaan, eikä Whig-hallitus halunnut puuttua markkinoiden toimintaan.
Engelsin kuvaamista kapitalistisen tuotannon ja tuotannon jakelun aiheuttamista yhteiskunnallisista ongelmista ei maailman mittakaavassa ole saatu 170 vuodessa toimitettua pois päiväjärjestyksestä yhtäkään. Erityistä närää Euroopassa on herättänyt TTIP-sopimuksiin kaavailtu investointisuoja (ISDS), joka sallisi ulkomaisten investoijien haastaa välimiesoikeuteen valtiot, jos yhtiöt katsovat lainsäädännön voivan heikentää niiden tulevia voittoja.
Vapaakauppasopimukset uhkaavat siis sosiaalisia ja terveydellisiä sekä ympäristönsuojelua ja kuluttajansuojaa koskevia normeja! Tämä kaupan ja vapauden yhdistelmä ei sisällä kansalaisten vapauden ehtoja. Se rajaa elämän liike-elämäksi, ei elämää vapaaksi liikkeeksi. Onko siis mikään muuttunut 170 vuodessa?
Friedrich Engels: Työväenluokan asema Englannissa. Suomentanut Jorma Mäntylä. Into Kustannus 2015. 376 sivua.
uutiskirje 
