Hallituksen tavoitteet yrityskohtaisista sopimuksista eivät vakuuta pääluottamusmiehiä. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) pitää työnantajien ja työntekijöiden edun mukaisena viedä päätöksentekoa yrityksiin. Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) haluaa yritysten sopivan palkoista ja työajoista.
Pääluottamusmiesten mukaan työehtosopimus on aina perälauta eikä siitä tingitä työpaikoilla. Työehtosopimuksia paremmista palkoista, työajoista ja muista työehdoista voidaan neuvotella työpaikkakohtaisesti. Työntekijäkohtaista paikallista sopimista ei haluta.
Kansan Uutiset haastatteli kahdeksaa pääluottamusmiestä. He eivät säästele sanojaan arvioidessaan hallituksen aikeita runnoa paikallista sopimista.
Stora Enson tehtailla Oulussa hallituksen työelämäesityksistä puhuttaessa työntekijöiden henki on, että ”kyllähän se on farssi ja fiasko koko homma”.
Kysymyksiin paikallisesta sopimisesta vastasivat Olli-Pekka Kaikkonen (Stora Enso Oulun tehtaat), Kalevi Kannisto (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, HUS), Jouni Neste (Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaat), Jukka Nissinen (Sinebrychoffin Keravan panimo), Seppo Päivärinta (Iskun Lahden tehtaat), Antti Salonen (Sandvikin Tampereen tehdas), Antero Saukkonen (Postin Oulun, Kuusamon ja Ylivieskan alue) sekä Matti Turunen (Metsä Board Oyj, Kyröskoski)
Ideologinen taistelu työehtojen huononnuksista
Noin 475 työntekijää edustava pääluottamusmies Antti Salonen Sandvikin Tampereen tehtaalta kuvaa työehtojen huonontamispyrkimyksiä ideologiseksi taisteluksi. Hallituksen esitykset paikallisesta sopimisesta murtavat työehtosopimuskäytäntöä.
– Eihän kyse ole Suomen kilpailukyvyn parantamisesta eikä kilpailukykyhypyistä sen paremmin kuin kolmiloikistakaan. Oikeisto ja porvarihallitus toteuttavat omaa ideologiaansa voimiensa tunnossa, Salonen sanoo.
Hän luonnehtii hallituksen toimia jo jonkin asteiseksi diktatuuriksi, jossa Englannin Margaret Thatcherkin ”taitaa jäädä toiseksi”.
– Eihän hallitus ole missään vaiheessa omalla esimerkillään osoittanut sopimista, vaan pakkolakien kautta sanelua. Aika erikoinen ajatus, että sopimista harjoitetaan pakolla, Salonen huomauttaa.
Pääluottamusmies Jukka Nissinen Sinebrychoffin Keravan panimolta kertoo työntekijöiden suhtautumisen paikalliseen sopimiseen olevan ”hyvin jäätävää” ja paikallisessa sopimisessa olevan ”sairaita kulmia”.
Mitä jos naapurikunnan kilpaileva yritys järjestää palkkojen alennuksen, hän kysyy ja vastaa:
– Jollakin aikavälillä meidänkin olisi pakko lähteä alennusmyyntiin tai muuten menee työpaikat.
Hän ei hyväksy myöskään ”kokoomuksen viljelemää paikallista sopimista” siitä, että konkurssitilanteessa palkoissa joustetaan alaspäin.
– Jos yrityksellä ei ole elinehtoja, niin laudat ovelle. Muuten koko työelämä romahtaa, sanoo 300 työntekijää edustava Nissinen.
Panimolla on takana yt-neuvottelut. Viime kuukaudet ovat kuluneet Nissisellä ”aika tavalla sumussa”. Toistakymmentä työkaveria sai lähteä. Joulukuun loppupuolella päällä olivat kiertävät lomautukset.
– Yrittämisen riski siirretään duunareille. Vähänkin kun kvartaali niiaa, se on otettava meidän duunareiden selkänahasta, hän summaa ärtyneenä.
Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaiden pääluottamusmies Jouni Neste pitää yhtenä vaikeimpana esteenä paikallisessa sopimisessa työnantajan etuoikeutta tulkita työehtosopimuksia. Hän painottaa työnantajien ja työntekijöiden tasavertaisuutta.
– Kaksi osapuolta tekee sopimuksen, mutta työnantajalla on kuitenkin tulkintaoikeus.
Neste painottaa – kuten muutkin luottamusmiehet – neuvottelujärjestelmän ja luottamusmiehen aseman vahvistamisen merkitystä. Yleissitovuus tulee säilyttää.
Hän sanookin, että porukka pelkää työnantajan hakevan paikallisella sopimisella palkkojen alentamismallia ja etuoikeutta tulkita tätä. Luottamuspula onkin käsin kosketeltavaa.
– Missään tapauksessa ei hyväksytä, ettei olisi työehtosopimusta. Varsinkin pienet firmat, joissa ei välttämättä ole edes luottamusmiestä ovat lirisemässä, painottaa Seppo Päivärinta Iskun Lahden tehtailta.
Ennen sopiminen oli aidompaa
Monet työehtosopimukset antavat mahdollisuuden jo nyt paikalliseen sopimiseen. Ongelma on, että työnantajat ovat nihkeitä sopimaan työehtosopimuksia paremmista ja työpaikalle sopivammista työehdoista.
Stora Enson Oulun tehtaiden pääluottamusmies Olli-Pekka Kaikkosen mukaan sopiminen kymmenen vuotta sitten oli aidompaa. Muutama vuosi sitten työehtosopimus kavensi paikallista sopimista antamalla työnantajalle enemmän valtaa.
Tästä huolimatta Kaikkonen toteaa Oulussa olevan ”kohtalaisen hyvän hengen”. Asioista voidaan sopia.
Oman mausteensa paikalliseen sopimiseen tuo kuitenkin pörssiyhtiön konserniohjaus. Se painaa työehtojen yhtenäistämiseen Suomessa ja osin muissakin maissa yhtiön tehtailla.
Mahdollisuus on sopia muun muassa palkkausjärjestelmään, työaikoihin ja töiden järjestelyyn liittyvistä asioista.
– Paikallisen sopimisen raamit ovat työnantajan puolelta tiukemmat ja heitä ohjataan muualta. Päätöksentekijät pörssiyhtiössä ovat muualla. Eihän se ole aitoa sopimista, Kaikkonen huomauttaa.
Myös pääluottamusmies Matti Turunen Metsä Board Oyj:n Kyröskosken tehtaalta kertoo Kyrö-yhtiön liiketoiminnan myynnin Metsä-Serlalle vaikeuttaneen paikallista sopimista. Ennen 90-luvun puoliväliä yhtiö oli perheyritys, jota johdettiin paikan päällä.
– Liiketoiminnan myynnin jälkeen ryhdyttiin toimintaa johtamaan Espoosta pääkonttorilta käsin. Mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen ovat koko ajan huonontuneet, kertoo noin 200 työntekijää edustava Turunen.
Viime vuosina yrityksen paikallisjohto ei Turusen mukaan ole pystynyt sopimaan tai osannut sopia ”pienimmistäkään asioista”.
– Mä en ymmärrä tätä keskustelua, koska tilanne on tämä. Metsä Boardissa kaikki on kysyttävä pääkonttorilta. Sama tilanne on UPM:llä, jossa vaimo oli töissä vuosikaudet, kertoo Turunen.
– Eihän se ole paikallista sopimista, jos pääkonttori huseeraa koko ajan paikallisen työnantajan päällä, hän jatkaa.
Postissa ja HUSissa kuuluu isännän ääni
Postissa yli 30 vuotta luottamustehtäviä hoitanut pääluottamusmies Antero Saukkonen edustaa vajaata 1 000 Oulun, Kuusamon ja Ylivieskan alueen postilaista. Hän on ollut tekemässä useita paikallisia sopimuksia.
Postissa on yhden työnantajan ongelmat paikallisessa sopimisessa. Saukkosen mukaan tilanne on hankala. Paikallisten päätösten pitäisi koskea Postin työntekijöitä koko maassa.
– Näissä kuvioissa sopijaosapuolet eivät pysty päättämään Oulussa. Päätökset tehdään Helsingissä. En koe paikallista sopimista sateen tekemisenä, Saukkonen sanoo.
Paikallinen sopiminen on ollut Postissa työnantajavetoista. Saukkonen painottaa, että sopiminen pitäisi tapahtua puolin ja toisin, mutta yhtään esitystä ei ole hänen mukaansa päätetty työntekijöiden toivomalla tavalla. Rahasta ei ole kyetty sopimaan lainkaan paikallisesti.
Työnantaja on halunnut sopia paikallisesti palkkoihin pienennyksiä. Neuvotteluja on käyty muun muassa työajoista, yötyön jatkotunneista, yötyön haittakorvauksista ja työhyvinvointia ja henkistä hyvinvointia parantavista asioista.
Saukkosen mukaan neuvotteluissa on pidettävä huoli, että ihmiset elävät palkallaan.
– Meillä luottamusmiehillä on tämä vastuu. Työnantajalla ei ole vastuuta, että elääkö perhe palkallaan.
Myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) pääluottamusmies Kalevi Kannisto tuskailee, että työnantaja haluaa heikentää työehtosopimusten tasoa ja kattavuutta. Ilmapiiri on koventunut.
Kunta-alan yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KTVTES) parempia ehtoja halutaan heikentää. Joulukuussa väännettiin lisätyö- ja hälytyskorvauksista. Kannisto on havainnut, että työnantaja ohjeistaa hyvin tarkasti kaikissa mahdollisissa asioissa. Sijaisten käyttö on tiukentunut.
– Meillä on työ ja tuska saada edes KTVTESin taso puhumattakaan paremmasta sovellutuksesta. Ilmapiiri on otollinen isännän vallan korostumiselle, Kannisto arvioi.
Hän huomauttaa, että paikallista sopimista on toteutettu HUSissa hakien joustavuutta. Työntekijät ovat vaihtaneet työvuoroja ja tehneet ylilisätöitä iltaisin ja viikonloppuisin jonojen purkamiseksi. Paikallisia sopimuksia on tehty myös säästösyistä 90-luvun laman yhteydessä.
– Suurin huoli on pirstoutuneella yksityisellä puolella, jossa ei ole neuvottelujärjestelmää eikä välttämättä edes luottamusmiehiä, Kannisto toteaa.
Monet haastatelluista pääluottamusmiehistä nostivat saman ongelman esiin. Suurilla ja keskisuurilla työpaikoilla on yleensä koetellut luottamushenkilö- ja neuvottelujärjestelmät.
Läheskään kaikilla pienillä työpaikoilla tällaista järjestelmää ei ole. Paikallinen sopiminen kaatuukin näillä työpaikoilla työntekijälle itselleen.
Ministerit pihalla paikallisesta sopimisesta
Moni haastateltu pääluottamus arvioi hallituksen työelämäosaamisen ohueksi. Työpaikoilla todellisuus on toisenlainen kuin kirjoituspöydän ääressä Helsingissä.
Esimerkiksi Matti Turunen sanoo, ettei paikallista sopimista ajavilla ministereillä, Suomen Yrittäjien puheenjohtajalla Jussi Järventauksella eikä paikallisesta sopimisesta selvityksen tehneellä Harri Hietalalla ole oikeaa asiantuntemusta konserneissa vallitsevasta työelämästä.
– Ministeritkään eivät ymmärrä, että paikallinen sopiminen ei ole niin helppoa kuin annetaan ymmärtää. Jari Lindströmin pitäisi ymmärtää, mitä paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat konsernissa, Turunen toteaa.
Moni on erityisen pettynyt oikeus- ja työministeri Jari Lindströmiin (ps.), entiseen Voikkaan paperimieheen. Paperimies Olli-Pekka Kaikkonen arvelee ministerin ”nupin menneen sekaisin Audin takapenkillä”. Ennuste onkin, että perussuomalaisten uskottavuus työväenpuolueena on ohi.
– Näkee koko hallituksen touhusta, ettei heillä ole minkäänlaista työmarkkinaosaamista, Kaikkonen sanoo.
Kaikkosen työpaikalla Stora Enson tehtailla Oulussa hallituksen työelämäesityksistä puhuttaessa työntekijöiden henki on, että ”kyllähän se on farssi ja fiasko koko homma”.
– Metsäteollisuudessa ei ainakaan oteta kilpailukykyloikkaa työehtoja heikentämällä. Pakkolakimuutokset leikkaavat vuosiansiosta 2 000 – 3 000 euroa pois. Ne rahat jäävät pörssiyhtiön kirstuun. Kuten tiedetään, tänä ja ensi vuonna ennustetaan isoja osingonmaksuja, sanoo Kaikkonen.
– Vihaisia ollaan, kiteyttää Kaikkonen työntekijöiden tuntoja.
Paikallinen sopiminen yhdistyneenä pakkolakeihin herättää vahvoja tuntoja työpaikoilla. Ne ovat ”yhtä suurta myrkkyä”, kuten Jouni Neste Suolahdesta toteaa.
Projekti nähdään Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) unelmien täyttymykseksi. Se sanoutui irti kokonaan keskitetystä sopimisesta yhteiskuntasopimusneuvottelujen kriittisessä vaiheessa, mikä tulkitaan ”kohtuullisen ylimieliseksi”.
Nyt hallitus on ajamassa sen puolesta työehtoja heikentäviä paikallista sopimista sekä pakkolakeja.
– Kyllä he kantavat vastuun seurauksista. Tarkoitan järjestöllisiä toimenpiteitä ja tai työtaisteluja, sanoo Antti Salonen Sandvikin Tampereen tehtaalta.
”Kiitos Sipilälle, että on onnistunut sössiin tuohon malliin”
Hallituksen toimet ovat aktivoineet työpaikoilla keskustelemaan palkkojen lisäksi työehdoista ja politiikasta. Ne ovat nostattaneet yhteishenkeä. Ihmiset kokevat monenlaisia tunteita: pelkoa, pettymystä, pöyristystä sekä hätää ja huolta tulevaisuudestaan.
– Tavallaan tämä on palvelus ay-liikkeelle. Ihmiset puhuvat muustakin kuin formuloista, Matti Turunen sanoo.
– Nukkuvatkin heräilevät. Nythän me nähdään, että ay-liike on herännyt henkiin pitkästä unesta. Meille on tullut uusia jäseniä, kiitos Sipilän, sanoo Seppo Päivärinta Lahden Iskun tehtaalta.
Hallituksen toimet paikallisessa sopimisessa ja päätökset työelämän pakkolaeista ratkaisevat ensi syksyn työmarkkinarauhan kohtalon. Pääluottamusmiehet ovat odottavalla kannalla. Vielä on liian aikaista ennakoida työtaisteluja.
Valmius kuitenkin kasvaa. Moni ennakoi enemmän tai vähemmän varovaisin sanakääntein työtaisteluja, mikäli pakolla sovitaan paikallisesta sopimisesta tai pakkolaeista.
– Täällä ollaan valmiita vaikka lakkoon, jos ei muu auta, sanoo Päivärinta.
– Kynnyshän on tosi korkea. Ei lakkoon huvikseen ryhdytä. Äärimmäisen pakon edessä sekin uhri ollaan valmis antamaan, toteaa Nissinen Sinebrychoffilta.
Myös Antti Salonen Tampereen Sandvikin tehtailta uskoo, että työntekijät ovat valmiita työtaisteluun. Taisteluhenki on kohonnut.
– Kiitos Sipilälle, että on onnistunut sössiin tuohon malliin.
Juttua korjattu 30.12.2015
Oikeus- ja työministeri Jari Lindströmin ilmoituksen mukaan jutusta on poistettu tieto, että hän olisi toiminut pääluottamusmiehenä.
uutiskirje 
