Koska Suomessa ei ole mediakritiikkiä, pitää tämäkin asia hoitaa itse. Kirjoitin tänä vuonna Viikkolehteen 23 pääkirjoitusta, joissa otettiin rehvakkaasti kantaa asioihin ja jaettiin auliisti neuvoja muille. Miten meni? Miltä ne näyttävät jälkikäteen arvioituina?
2/2015: Uutta toivoa Euroopalle
Pääkirjoituksessa hehkutetaan Kreikan vasemmistopuoluetta Syrizaa, jota odottaa lähes varma vaalivoitto. Sen tavoitteiden esittely puolustaa edelleen paikkaansa, mutta loppunousu on pelottavan naiivi:
Syrizan vaalivoitto, nousu hallitukseen ja onnistuminen olisi myrkkyä ”ainoan vaihtoehdon” euroeliitille, mutta loisi uutta toivoa Euroopalle samalla tavalla kuin pankkien pelastamisesta aikoinaan kieltäytynyt ja omasta kriisistään hyvin toipunut Islanti.
Oli uskomattoman naiivia kuvitella, että pieni Kreikka voisi vaikuttaa suureen eurooppalaiseen ideaan, joka on talouskuri hinnalla millä hyvänsä – ja josta muissa kriisimaissa on myös onnistumisen näyttöjä.
Syrizan hallitus kansanäänestyssekoiluineen oli enemmänkin ongelma kuin esikuva eurooppalaiselle vasemmistolle. Se vahvisti mielikuvaa, ettei vasemmisto osaa taloutta ja todennäköisesti oli osaltaan vaikuttamassa myös vasemmistoliiton vaalitappioon.
4/2015: Kreikka ja Eurooppa uuteen alkuun
Lisää Kreikan vaalien ennakointia ja naivismin riemuvoittoa.
5/2015: 22 päivää, jotka ravistelevat Eurooppaa
Vaalit on pidetty ja Syriza voittanut. Pääkirjoituksessa ei enää onneksi hehkuteta sen muuttavan koko Euroopan, vaan tarkastellaan talouskuria käsittelevän keskustelun sävyn muuttumista ja poliittista tilannetta yleisemmin.
Vaikka kapitalismi ei kaivaisi omaa hautaansa, niin oikeistokomennolle tulee joskus vastaliike ja se joskus on ehkä juuri nyt.
Tämän arvion kanssa voi elää, varsinkin kun Podemoksen menestys Espanjassa joulun alla todisti samaa.
7/2015: Vakava huomautus Suomelle
Itä-Suomen yliopisto julkisti joulukuussa 2014 tutkimuksen, jonka mukaan ruoka-apua saa viikoittain 20 000 ihmistä. Helmikuussa 2015 Suomen vaalikampanjoiden käynnistyessä Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea antoi Suomelle huomautuksen perusturvan riittämättömyydestä.
Perusturvan tason nostaminen on välttämätöntä ja siihen on myös varaa, sanovat kriisitietoisuuden lietsojat mitä tahansa. Suomi on niitä harvoja valtioita, joissa julkisen sektorin omaisuus on paljon julkista velkaa suurempi ja nyt velkaa saa kaiken lisäksi ilmaiseksi. On monipuolisemman vaalikeskustelun aika – ja tarve.
Tästä voi olla jopa ylpeä. Perusturvan alhainen taso on tavanomainen aihe Kansan Uutisissa, mutta nousee muissa lehdissä harvoin pääkirjoituksiin. Suomen velkaongelman suhteuttaminen on asia, jota monet eivät ymmärrä vieläkään – päättäjät eivät halua ainakaan myöntää koko asiaa.
9/2015: Verot liukuvat valtion maksettaviksi
Työnantajien veroja ja veroluontoisia maksuja on viime vuosina kevennetty miljarditolkulla ja aina samalla perusteella, työpaikkojen luomisella. Näyttöä onnistumisesta ei ole.
Pääkirjoituksessa on koottu yhteen erilaisia verojen alennuksia työnantajille ja päädytty tietoon, että muutamassa vuodessa yritykset ovat saaneet vuositasolla 4,7 miljardia euroa enemmän käyttöönsä, mutta luvattuja investointeja ei näy.
Tämähän vaikuttaa todella ansiokkaalta pääkirjoitukselta. En ole vastaavaa koontia nähnyt missään.
Miksi tätä ei käytetty poliittisena argumenttina, kun eduskunnassa miteltiin koko syksy talouspolitiikan linjasta ja yritysten kilpailukyvyn parantamisesta? Eikö kukaan lue pääkirjoituksia?
11/2015: Muutama mies päättää, mitä mieltä Suomessa saa olla
Puolueet olivat julkistaneet vaaliohjelmansa ja kaikki paitsi vasemmistoliitto olivat miljardisäästöjen kannalla. Myös kansalaisiin velkapelottelu oli purrut hyvin.
Julkisen mielipiteen portinvartijoiden ja kansalaisten velkapelko on hämmästyttävää, koska alan varsinaisten asiantuntijoiden piirissä asiasta ei vallitse minkäänlaista yksimielisyyttä. Ei vaikka siltä näyttää, koska julkisessa keskustelussa ääneen pääsevät vain ne ekonomistit, jotka vastaavat median mielestä oikein velkaa ja elvytystä koskeviin kysymyksiin.
Tätä näkökulmaa voi täydellä syyllä puolustaa edelleen ja otsikosta olla jopa ylpeä.
13/2015: Työttömyydessä soitetaan hätäkelloja
Työttömyydessä ylitettiin 10 prosentin haamuraja ja sitä kauhistellaan tässä pääkirjoituksessa. Tärkeä asia, mutta pääkirjoitus on tyypillistä rutiinia silloin, kun ei muuta keksi.
15/2015: Vaihtoehtoja löytyi sittenkin
Keskusteluilmapiiri muuttui sittenkin ja talouspoliittisella konsensuksella leikkauspakosta oli monta kaatajaa.
Ihan hyvin koottu, mutta kirjoituksesta puuttuu rohkeus sanoa suoraan, että vasemmistoliiton elvytysvaihtoehto on epämääräinen. Siinä mielessä pääkirjoitus on tyypillistä puoluelehtilätinää.
18/2015: Parempiakin vappuja on nähty
Vaalien jälkipuintia, vasemmistolle ennätystappio. Neuvottomuus paistaa läpi pääkirjoituksesta, jossa todetaan, että oikeastaan tämä oli nähtävissä nykyisessä asenneilmastossa jo etukäteen.
21/2015: Takinkääntöviikot huipentuvat Smolmassa
Pääkirjoituksessa lainattiin keskustan ja perussuomalaisten oppositiokauden talouskannanottoja ja ennakoitiin aivan oikein, että loppusuoralla olevissa hallitusneuvotteluissa takit kääntyvät. Ei sinällään suuri oivallus, mutta oli paikallaan todeta tämä:
Hajanainen suomalainen puoluejärjestelmä tuottaa usein kummallisia lopputuloksia. Vaalien toiseksi suurin häviäjä kokoomus saa tahtonsa läpi vaalivoittajien keskustan ja perussuomalaisten kääntäessä takkia leikkausten suhteen.
23/2015: Kyllähän he kehtaavat
Uuden hallituksen ohjelma eduskunnan puntarissa. Oikeaan osunut arvio:
Harva hallitus pystyy samaan kuin Sipilän ensimmäinen: se kylvi jo ennen nimittämistään epäluottamuksen siemenet työmarkkinoille.
32/2015: Kilpailukyky on katsojan silmissä
Yhteiskuntasopimusneuvottelut uudelleen liikkeelle. Pääkirjoitus tyypillistä vasemmistolehden rutiinijargonia. Kesäloman loppumisen aiheuttama järkytys näkyy oivallusten puutteena.
33/2015: Nieleekö Soini liittovaltionkin
Kreikan kolmas tukipaketti ja perussuomalaisten takinkääntö. Pääkirjoituksessa on se hyvä puoli, ettei se jää tukipakettiin, vaan kokoaa yhteen suunnitelmia, joiden voidaan katsoa merkitsevän liittovaltion luomista.
Liittovaltiosta puuttuu enää lähinnä yhteinen talouspolitiikka ja veronkanto-oikeus. Nyt niitä kohti ollaan menossa.
Pitää tällä tietoa paikkansa edelleen.
35/2015: Kohta työttömiä on puoli miljoonaa
Jos pääkirjoituksen tekijä ei muuta keksi, niin aina voi kauhistella työttömyyttä ja haukkua hallitusta, jolla ei viime elokuussa voinut olla osaa eikä arpaa kyseiseen ongelmaan. Huono suoritus.
37/2015: Hallitus julisti sodan
Pakkolait esiteltiin ja sehän oli helppo maali vasemmistolehdelle. Sinänsä oikein arvioitu, mutta kyseessä on enemmän propaganda kuin viileä pääkirjoitus.
39/2015: Nyt on käynnissä vastajytky
Ehdin ennen perussuomalaisten gallup-romahdusta kirjoittaa Viimeisessä sanassa, että jytkyä seuraa mätky – ja herkulliseltahan se tuntui olla oikeassa. Nyt rapautui myös pääministeri Juha Sipilän rehellisen miehen maine.
Pääkirjoituksessa oli ehkä katteetonta optimismia, koska pakolaisvirta oli herättänyt kansalaisissa spontaanin auttamishalun ja tuhopolttoja ei kolme kuukautta sitten osannut kuvitellakaan.
Ihan kunniallinen yritys tulkita yhteiskunnallisen ilmapiirin muutosta.
41/2015: Hallitus vie ällistelijöiltä sanat suusta
Viimeistään lokakuussa kävi selväksi, että Sipilän hallitus on ehtymätön hyvien otsikoiden ja aiheiden lähde. Tämä on kirjoitettu silloin, kun hallintarekisteriä vielä vietiin eteenpäin ja harmaan talouden torjunnan leikkaukset olivat voimassa. Kummatkin peruttiin, mutta – no, häkellyttävää – meno on edelleen.
43/2015: Hallitus tekee lisää köyhiä – tietoisesti
Eläkkeensaajien asumistuen leikkauskin peruttiin, mutta lapsiperheiden leikkauksia ei. Otsikko ja kirjoitus pitävät paikkansa joulukuun budjettiäänestysten jälkeenkin.
45/2015: Hallituksen kurikupla puhkeaa
Kun ei muuta keksi eikä viitsi aina kirjoittaa työttömyydestä, voi haukkua talouskuria. Tosiasia on, että kurin puolesta ja sitä vastaan voi kirjoittaa asiantuntevalta näyttävän pääkirjoituksen, kun valikoi mieleisensä asiantuntijat.
47/2015: Isisin pahuudelle ei ole selityksiä
Pääkirjoittaja ymmällään Pariisin terrori-iskujen jälkeen. Mikään ei voi selittää tätä pahuutta, mutta sen juuria voi yrittää ymmärtää ja silloin mennään Afganistanin neuvostomiehitykseen vuonna 1979.
49/2015: Sirkus Sipilä esittää: Vallan toljake
Näin vasta tänä syksynä ensimmäisen kerran tanskalaisen menestyssarjan Vallan linnake. Siitä syntyi oivallus, ettei vastaavaa voisi tehdä nyky-Suomesta, koska Sipilän hallitus on varsinainen tunari.
Ihan hyvä oivallus oli todeta, ettei perussuomalaiset olekaan hallituksen heikoin lenkki.
Todellisuudessa hallituksen heikoin lenkki on kokoomus, jonka puheenjohtajalta ei voi uskoa enää yhtä ainoaa lukua ilman faktantarkistusta.
Tämä kirjoitettiin ennen kuin Alexander Stubbin puheista tehtiin välikysymys.
51/2015: Rasistit muuttavat Suomea
Tämän takana voi seisoa kaksi viikkoa myöhemminkin: Suomi on muuttunut hätkähdyttävän nopeasti arkipäiväisen rasismin maaksi.
53/2015: Euroopan hullu vuosi – ja Suomen
Tänään Viikkolehdessä ilmestynyt pääkirjoitus on sitä samaa, mitä tähän aikaan lehdissä kirjoitetaan: Yritetään vetää päättyvää vuotta yhteen raapaisemalla pintaa sieltä ja täältä. Väsähtäneisyys paistaa läpi, mutta tämä on valitettavasti totta: Vuosi 2015 jää historiaan myös siitä, että terrorismi tuli Suomeen ja siihen syyllistyivät nimenomaan kantasuomalaiset.