Pakistanin sotilastiedustelupalvelun ISI:n entinen johtaja Hamid Gul on viime viikkoina jaellut auliisti haastatteluja kaikille kiinnostuneille. Niissä hän on valittanut, miten Pakistan jätti Afganistanin ”oman onnensa nojaan” vuoden 1989 jälkeen, kun neuvostojoukot oli saatu häädettyä maasta.
Gul johti ISI:ia 1987–89. Hän jos kuka tietää Pakistanin tuesta neuvostomiehitystä vastustaneille Afganistanin mujahideeneille. Mutta Gul on yhä vaikutusvaltainen henkilö, ja puhuessaan 90-luvusta hän puhuu vastoin parempaa tietoaan.
Pakistan on jatkuvasti virallisesti kiistänyt osallisuutensa Talebanin valtaannousuun 1990-luvun puolivälissä. Lukuisissa lähteissä on kuitenkin vakuuttavasti osoitettu, että Pakistanin rooli oli ratkaiseva. Ilman ISI:ia koraanikoulujen opiskelijat eivät koskaan olisi saaneet valtaansa lähes koko Afganistania.
Pakistan halusi vasallivaltion
1990-luvun alkuvuosina Afganistan oli sekasorron tilassa, kun Neuvostoliittoa vastaan sotineet sissiliikkeet olivat kääntyneet taistelemaan toisiaan vastaan. Pakistanin päämääränä oli saada länsipuolelleen vakaa, mahdollisimman pitkälle Pakistanin talutusnuorassa kulkeva valtio.
Pakistan kaavaili, että sen ja Afganistanin kautta rakennettaisiin putkilinja, jota pitkin Kaspianmeren öljyä kuljetettaisiin Intian valtamerelle. Myös tähän olisi tarvittu vakaata Afganistania.
Lisäksi Afganistan tarjosi rekrytointi- ja harjoittelualueen Pakistanin tukemille sisseille, jotka taistelivat Intian hallitusta vastaan muslimienemmistöisessä Kashmirissa.
Neuvostomiehityksen aikana Afganistanista oli saapunut valtava joukko pakolaisia, jotka jäivät Pakistanin rajaseudulle (Belutshistaniin ja Luoteiseen rajaprovinssiin).
Pakistanin hallitus ja ISI suosivat projektia, jolla ääri-islamistinen pakistanilaispuolue JUI (Jamiat-e-Ulema-i-Islam) 1980-luvulta lähtien perusti uskonnollisia kouluja, madrassoja afgaanipakolaisille näihin rajamaakuntiin.
Madrassoissa opetettiin pakolaispojille paitsi Koraania, myös sokeaa tottelemista. Osa pojista rekrytoitiin sisseiksi, aluksi mujahideeneiksi Neuvostoliittoa vastaan, sitten Afganistanin sisällissotiin.
Hyvin aseistetut uskonnonopiskelijat
Taleban (nimi tulee ”etsijää” tai ”opiskelijaa” tarkoittavasta arabian sanasta) nousi otsikkoihin ensimmäistä kertaa 1994. Tuolloin muuan Afganistanin sissipäälliköistä kaappasi Pakistanista saapuneen kuorma-autosaattueen. Taleban-sissit tulivat apuun, ottivat saattueen takaisin ja tappoivat kaapparit.
Taleban oli madrassoissa syntynyt liike, joka pohjautui islamin tiukkaan tulkintaan. Aluksi maailman lehdissä puhuttiinkin ”opiskelijaliikkeestä”.
Pian ilmeni, että talebanit olivat uskonnonopiskelijoiksi harvinaisen hyvin aseistettuja ja sotataitoihin koulutettuja. Heidän käytössään oli kalustoa (mm. taistelulentokoneita), jotka eivät ole koraanikouluille tyypillisiä.
ISI oli valinnut Talebanin siksi hevoseksi, johon kannattaa satsata. ISI varusti Talebanin aseilla, kuljetuskalustolla, sotataktiikalla ja ilmeisesti myös pakistanilaisilla ”vapaaehtoisilla”.
Vuonna 1996 Taleban valtasi Kabulin ja sillä oli suurin osa Afganistanista kiistattomasti hallussaan. Aluksi Talebanilla oli myös aitoa kannatusta Afganistanin suurimman kansallisuuden, pataanien alueilla. Monet uskoivat, että talebanit tuovat vihdoinkin rauhan sisällissodan repimään maahan.
Apurina olo ei riitä Talebanille
Olisi kuitenkin yksinkertaistamista sanoa, että Taleban on Pakistanin sätkynukke. Ne jotka Pakistanissa niin kuvittelivat, ovat joutuneet huomaamaan, että Taleban haluaa käyttää suhdetta omien tavoitteidensa ajamiseen.
Viime kädessä Taleban ei luota ISI:in. ISI on luonteeltaan maallinen ja se palvelee yhden valtion intressejä. Talebanin tavoitteet ulottuvat laajemmalle islamilaiseen maailmaan.
Sauditerroristi Osama bin Laden saapui 1996 miehineen Afganistaniin. Siitä lähtien näiden ns. ”arabiafgaanien” vaikutusvalta Talebanin sisällä on kasvanut, ja heidän panoksensa eräissä ratkaisutaisteluissa on ollut keskeinen.
Asioita mutkistaa se, että ISI:n sisällä on jatkuvasti ollut linjariitoja. Osa ISI:n väestä jakaa fundamentalistiset, yleisislamilaiset tavoitteet Talebanin kanssa. Myös Pakistanin siviilipoliitikkojen sitoutumisaste Talebaniin vaihteli ennen vuoden 1999 sotilaskaappausta.
Yksi osa ISI:n ja Talebanin monimutkaisesta suhteesta on Afganistanin oopiumilla käytävä kauppa. Se on tuonut rahaa pakistanilaisupseereille, Talebanille ja bin Ladenin verkostolle.
Pakistanin sisällä Taleban-yhteistyö on ollut osa kehitystä, jossa ääri-islamistien vaikutus on kasvanut. ISI:n ja madrassojen kautta kulkee linkki esim. Sipah-e-Sahaba -ryhmään (”Profeetan armeija”), joka on murhannut shiiamuslimeja Karachissa. Kashmirissa taistelevat Lashkar-e-Taiba (”Oikeamielisten armeija”) ja Jaish-e-Muhammed (”Muhammedin armeija”) pitävät harjoitusleirejään Afganistanissa.
Yhdysvallat suhtautui suopeasti
Yhdysvaltain rooli Talebanin valtaannousussa on kiistanalainen kysymys. Ei ole näyttöä siitä, että Yhdysvallat olisi suoranaisesti avustanut Talebaneja, eikä se ole edes todennäköistä. Sen sijaan Yhdysvallat kyllä näytti suhtautuvan suopean hyväksyvästi Talebanien valtaannousuun, eikä se pannut pahakseen ISI:n roolia siinä.
Pakistanissa asuva toimittaja Ahmed Rashid sanoo Radio Free Europe/Radio Libertyn internet-sivuilla julkaistussa haastattelussa, että Yhdysvallat piti aluksi Talebania vakauttavana voimana, joka edistäisi öljyn tasaista virtaamista länteen.
Rashidin mukaan Yhdysvallat ei toimittanut talebaneille aseita tai muuta varustusta, mutta se oli ”myötämielinen” Talebanille. Yhdysvallat näki talebanit vastavoimana alueelliselle päävastustajalleen Iranille. Lisäksi Yhdysvaltoja kiinnosti vaihtoehtoisten kuljetusreittien etsiminen Kaspianmeren öljylle ja kaasulle.
Rashid on raportoinut Keski-Aasiasta yli 20 vuotta ja hän on kirjoittanut kirjan Talebanista. Myös Rashidin haastattelun julkaisupaikkaa on syytä korostaa. Radio Free Europe/Radio Liberty on Yhdysvaltain kongressin rahoittama asema, joka lähettää useilla kielillä Itä-Eurooppaan, Lähi-itään ja Keski-Aasiaan. Kyseessä ei siis ole mikään ”antiamerikkalainen” taho.
Katkeruutta Pakistanissa
Yhdysvalloilla on osansa siinä kehityskulussa, jonka tuloksena Taleban syntyi. Pakistan oli kylmän sodan aikana Yhdysvaltain keskeisiä liittolaisia Aasiassa. Erityisen kiinteä suhde oli sotilasdiktaattori Zia ul-Haqin (vallassa 1977–88) aikana.
Osa Zian vallankäyttöä oli islamismin suosiminen, ja madrassojen perustaminen kuului siihen.
Kun neuvostojoukot 1979 tunkeutuivat Afganistaniin, presidentti Jimmy Carterin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Zbigniew Brzezinski näki mujahideenien tukemisessa keinon Neuvostoliiton heikentämiseen.
Brzezinski sanoi 1998 haastattelussa seuraavasti: ”Emme vetäneet venäläisiä interventioon, mutta lisäsimme tietoisesti sen todennäköisyyttä. Tämä salainen operaatio oli erinomainen idea. Sen tarkoituksena oli vetää Neuvostoliitto Afganistanin ansaan. Pitäisikö minun muka katua sitä?”
Pakistanin ISI sai Yhdysvaltain kanavoimassa avussa keskeisen aseman, koska CIA:n omat kontaktit alueelle olivat huonot. Näin ISI pystyi myös markkinoimaan omia suosikkejaan sissijohtajien joukosta Yhdysvalloille.
Yhdysvallat kannatti Saudi-Arabiasta ja Persianlahden maista tullutta rahallista tukea mujahideeneille. Samat rahoituslähteet toimivat myös talebanien valtaannousussa.
Neuvostojoukkojen 1989 poistuttua Yhdysvaltain kiinnostus alueeseen väheni. Myös Pakistanin saama talousapu pieneni jyrkästi; vielä 1990 se oli Israelin ja Egyptin jälkeen Yhdysvaltain suurin tuensaaja.
Pakistanin siviili- ja sotilasjohdossa sekä ISI:ssä monet ovat katkeria kehityksestä: heidän mielestään Pakistan kelpasi Yhdysvalloille, kun sitä tarvittiin, mutta sitten se heitettiin yli laidan.
1993 Pakistan oli lähellä joutua Yhdysvaltain terrorismia suosivien maiden listalle Kashmirin sissien vuoksi.
Mitä tietoja ISI toimittaa?
Syyskuun terroristi-iskujen jälkeen tehdyssä sopimuksessa Pakistan lupasi avata ilmatilansa Yhdysvalloille, avustaa sitä logistiikassa ja toimittaa tiedustelutietoja.
Tärkein asia ovat tiedustelutiedot, sillä juuri ISI tuntee Talebanin parhaiten. Sillä arvioidaan olevan 3 000 agenttia Afganistanissa, kun taas CIA:n omat suorat yhteydet alueelle ovat heikot.
Yhdysvallat oli jo ennen terrori-iskuja aloittanut tiedusteluyhteistyön tiivistämisen Pakistanin kanssa. ISI:n nykyinen johtaja Mahmoud Ahmad oli juuri 11.9. Washingtonissa, jossa hän tapasi mm. apulaisulkoministeri Richard Armitagen.
Monet uskovat kuitenkin, että ISI toimittaa tietojaan varsin valikoivasti. Talebanien pettäminen merkitsisi täyskäännöstä monelle ISI:n virkailijalle.
Yhdysvalloissa verrataankin nyt ISI:n tietoja muista lähteistä, mm. Afganistanin opposition Pohjoisen liitolta tuleviin tietoihin.
ISI haluaa pitää Pakistanin mukana terrorisminvastaisen operaation ohjaamisessa ja lopputuloksen määrittelyssä. On arveltu, että Pakistan on valmis antamaan kaikki tarvittavat tiedot Osama bin Ladenin löytämiseksi, mutta se haluaa estää Talebanin kaatamisen.
Pakistan lienee valmis avustamaan palatsikaappausta Talebanin sisällä, jossa arabiafgaaneja lähimpänä olevat radikaalit heitettäisiin yli laidan. Uudeksi johtajaksi voisi sopia talebanien ulkoministeri, mullah Mohammad Hasan Akhund.
Palatsikaappaus korjaisi myös Pakistanin oman ongelman siitä, että häntä uhkaa heiluttaa koiraa.
uutiskirje 
