Intia taistelee aliravitsemusta vastaan

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Melghatin tiikerinsuojelualue Intian Maharasthran osavaltiossa kuuluu maan suosituimpiin matkailukohteisiin. Alueella kannetaan huolta tiikerien selviytymisestä, mutta seudun alkuperäisasukkaat näkevät nälkää.

Berdaballa on yksi 312:sta alkuperäisheimojen kylistä Melghatissa. Köyhyys ja nälkä ovat arkipäivää, joka koettelee erityisesti pikkulapsia. Lapsikuolleisuus on korkea, ja alle viisivuotiaista 75 prosenttia kärsii aliravitsemuksesta, kun koko maan keskiarvo on 43 prosenttia.

– Ruokaa on liian vähän, ja se on kehnoa. Leivästä ja linsseistä ei saa tarpeeksi ravinteita, sanoo tohtori Ashish Satav. Hänen johtamansa Mahan-säätiö tarjoaa ilmaista terveydenhuoltoa ja koulutusta alueen asukkaille.

Intia onnistui puolittamaan köyhyyden, kuten YK:n vuosituhattavoitteet edellyttivät. Äärimmäisessä puutteessa elävien osuus oli 49 prosenttia vuonna 1994 mutta 2011 enää 25 prosenttia. Silti Intiassa elää yhä neljännes maailman aliravituista, kolmannes alipainoisista lapsista ja lähes kolmannes niistä, joiden ruokaturva on epävarma.

Maa ei elätä

Melghatin kylien aliravitsemus johtuu siitä, että ihmiset eivät kykene tuottamaan riittävästi ruokaa pienillä ja sateista riippuvaisilla maatilkuillaan. Marras-kesäkuussa väkeä lähtee joukoittain kaupunkeihin työnhakuun, mutta kouluttamattomina he joutuvat usein riiston kohteeksi, kertoo Mahanin lääkäri Ambadas Adhav.

Kashiram Mavaskar lähti jo elokuussa 150 kilometrin päässä sijaitsevaan Akolaan ansaitakseen rahaa tulossa olleen vauvan ja iäkkäiden vanhempiensa elatukseen. Säästöjä ei kerry, koska hänelle maksetaan päivässä vain 50 rupiaa, vaikka minimipalkka on 366 rupiaa.

– Nyt kun lapsi on syntynyt, toivoisin mieheni palaavan, mutta hän valittaa rahapulaa, kertoo Babita Mavaskar, 28, jonka vauva todettiin ensitarkastuksessa terveeksi.

– Useimmat heimokylien tytöt naitetaan jo 15–16-vuotiaana. Heidän lapsensa syntyvät usein alipainoisina ja menehtyvät helposti, Adhav selittää.

Tehopaketti auttaa

– Ihmisille on täällä selitettävä kaikki, koska he eivät ole saaneet koulutusta, sanoo terveystyöntekijä Urmila Kasdekar. Aliravitsemuksen voittaminen heimokylissä vaatii hänen mukaansa yhdistelmän, joka sisältää pätevää neuvontaa, helppokäyttöiset apuvälineet ja edullista tehoravintoa.

Kasdekar painottaa neuvonnassaan, että heikon ravinnon ja varhaisen avioitumisen yhdistelmä vaarantaa sekä äidin että lapsen terveyden ja hengen.

Hän kannustaa perheitä perustamaan kasvimaan.

– Keittiöpuutarhasta saa ravitsevaa ruokaa vaikka olisi rahaton.

Tehoneuvonta ja seuranta ovat saaneet aikaan sen, että vakava aliravitsemus on jo saatu kitkettyä 15 kylästä, joissa Mahan-säätiö toimii. Aliravittujen osuus on niissä painettu neljään prosenttiin, Adhav kertoo.