Radio on köyhän paras ystävä Intiassa

Kun paikallisradiossa neuvotaan, miten maataloutta voi sopeuttaa ilmastonmuutokseen, intialaisen Anugondanahallin kylän asukkaat kokoontuvat joukolla vastaanottimen ääreen.

– En ole perillä ilmastonmuutoksesta, joten on hyvä, jos asiantuntijat pystyvät selittämään selkokielellä, miten voin suojella peltojani. Yhteisöradiosta on tullut paras ystäväni, sillä suunnittelun puute voi tuhota toimeentulon tällä alalla, sanoo Ram Kutty, 60.

Kuttyn kotikylä sijaitsee Karnatakan osavaltiossa, ja hänen yhteisöradionsa on vuonna 2012 perustettu Sarathi Jhalak. Intiassa toimii yli 200 yhteisöradiota, jotka täydentävät kansallisten ja alueellisten viestimien antia 1,3 miljardin asukkaan maassa. Virallisia kieliä Intiassa on 18 ja puhuttuja kieliä 1 652.

Asiaa paikallisin maustein

– Koetamme nostaa esiin tärkeitä asioita, jotka kiinnostavat paikallisia ihmisiä, selittää Sarathi Jhalakin perustanut toimittaja D.S. Shamantha. Ohjelmien aiheet ulottuvat kehitys- ja terveyskysymyksistä maatalouteen, kansanperinteeseen ja juridiikkaan, mutta paikallisin maustein.

– Naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, terveyttä, koulutusta, maataloutta ja naisten seksuaalista ahdistelua käsittelevät ohjelmamme ovat saaneet erinomaista palautetta, Shamantha sanoo.

Valtaosa radion yli kymmenestä juontajasta on naisia ja päivittäiset lähetykset koostuvat suorista ja nauhoitetuista osuuksista. Kuulijoille on perustettu oma kerho kannustamaan ohjelmiin osallistumista.

Radio tavoittaa kaikki

Yhteisöradiotoiminta alkoi Intiassa 2002. Alussa asemia oli kymmenkunta, mutta nyt sellainen on monen syrjäkylän ainoa tiedotusväline.

– Se antaa syrjässä oleville äänen ja mahdollisuuden viestiä niille, jotka päättävät, uskoo Delhin Jamia Millia Islamia -yliopiston journalismin professori Kirti Shire.

– Televisio kattaa 60 prosenttia Intian kotitalouksista, mutta radion peitto on 99 prosenttia. Se on halpa ja vaikuttava viestintäväline. Lisäksi yhteisöradio mieltää kuulijansa myös aktiivisiksi kansalaisiksi ja luoviksi sisällöntuottajiksi, hän jatkaa.

Intian aikuisista osaa lukea vain 63 prosenttia, mikä hidastaa kehitystä merkittävästi. Vähällä sähköllä toimivat yhteisöradiot ovat usein ainoa köyhiä tavoittava tiedotuskanava. Yli 70 prosenttia intialaisista asuu kylissä ja enemmistöllä ei ole nettiyhteyksiä, sähköä tai puhelinta.

Kansalaiset journalisteina

Yhteisöradioiden sisällöntuottajia ovat usein paikalliset asukkaat. He tekevät käsikirjoituksia, järjestävät keskusteluja ajankohtaisista aiheista ja hoitavat myös juontamista ja tekniikkaa. Kansalaisjournalismia kannustetaan käyttämällä kyläläisiä kotipiirinsä uutisista raportoivina kirjeenvaihtajina.

Ei-kaupallisen radiotoiminnan vahvistuessa Intiassa kansalaisjärjestöjen rooli siinä kasvaa. Esimerkiksi Development Alternatives -järjestö hyödyntää yhteisöradioita kampanjassa, joka valistaa maaseudun asukkaita ilmastonmuutoksesta ja neuvoo siihen sopeutumista.

Asiantuntijoiden mukaan yhteisöradiot saavat muutoksia aikaan. Niiden vaikutuksesta kyläläiset aloittavat oma-apuhankkeita, rakentavat käymälöitä, hyödyntävät polttoaineena lehmänlantaa puun sijasta, lähettävät lapsensa kouluun ja ymmärtävät, että tyttösikiöiden abortointi kääntyy itseään vastaan.