Humaanin puolueen puolesta

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Vasemmistoliiton oululainen pitkäaikainen varapuheenjohtaja ja entinen kansanedustaja Risto Kalliorinne haluaa puoluesihteeriksi.

– Taustalla on halu hyödyntää 20 vuoden aikana rakennettua osaamista, hän perustelee.

– Haluan myös nähdä vasemmistoliiton vaalivoiton.

Hän putosi viime keväänä eduskunnasta.

– Maailmanparannusvietti ei kuitenkaan sammunut, vaikka pettymys oli kova.

Puolueen mies

Kalliorinne sanoo itseään puolueen ihmiseksi. Se tarkoittaa, että aina toimitaan yhdessä päätetyn mukaan.

– Kunnioitan jäsenistöä ja sitä kautta sen puoluekokouksessa tekemiä valintoja kaikkein korkeimmalle, hän toteaa.

– Keskeisiä ihmisiä puolueessa ovat ne, jotka on puoluekokouksessa valittu viemään yhdessä päätettyjä arvoja eteenpäin. Kun toimin varapuheenjohtajana, ajattelin, että olen viimeinen ihminen kampittamaan esimerkiksi puheenjohtajaa. Minun tehtäväni ei ole äyskäröidä vettä laivaan sisälle, vaan tukea puheenjohtajaa.

Kuten muutkin puoluesihteeriehdokkaat Kalliorinne pitää vasemmistoliiton tärkeimpinä yhteistyökumppaneina kansalaisjärjestöjä ja ay-liikettä.

– Tarvitsemme lisäksi toimivat suhteet muihin puolueisiin. Se on jokapäiväinen asia niin kuntapolitiikassa kuin eduskunnassa.

Ei vain ammattijohtajaksi

Kalliorinne näkee puoluesihteerin järjestöpäällikkönä, mutta myös poliittisena toimijana.

– Ei voida ajatella, että vasemmistoliiton puoluesihteeriksi valittaisiin puhtaasti organisaatiojohtamisen ammattijohtaja. Hänellä täytyy olla myös vahva vasemmistolainen maailmanparannusvietti ja poliittinen asiantuntemus.

Hän arvioi edukseen puoluesihteerikilvassa pitkän kokemuksen, monipuolisuuden ja vahvan verkostoitumisen.

– Ei riitä, että on vankkaa poliittista näkemystä tai osaamista organisaatiojohtajana tai viestinnässä. Koen, että taidan riittävän hyvin kaikki ne osa-alueet, jotka puoluesihteerin tulee taitaa.

Kalliorinne muistuttaa, että puoluesihteeri on valtakunnallinen toimija.

– Me emme yksin määritä puoluesihteerin roolia.Hän on valtakunnallinen hahmo, jolta pyydetään kommentteja. Silloin ei ehdi esiintymiskoulutukseen tai opiskelemaan asioita.

Humaanit arvot

Kalliorinne korostaa sitä, että vasemmistoliiton poliittisten teemojen tulee lähteä puolueen perusarvoista.

– Emme voi esimerkiksi alkaa maahanmuuttokriittisiksi, vaikka ajattelisimme, että se voisi tuoda meille satatuhatta äänestäjää lisää. Emme voi toimia lyhyen poliittisen laskelmoinnin perusteella.

Ja sitten ne perusarvot:

– Ne lähtevät heikomman ihmisen puolella olemisesta, tuloerojen pienentämisestä ja siitä, että luonnonvaroja ja ihmistä ei riistetä. Niihin kuuluvat kansainvälinen solidaarisuus ja ihmisten tasa-arvo. Vasemmiston täytyy toimia hyvin humaanilta arvopohjalta.

Vain 15 prosenttia

Kalliorinne tuntee organisaation kaikki tasot osastoista ja piireistä puoluevaltuustoon ja puoluehallitukseen ja sen työvaliokuntaan. Hän arvioi, että kehittämisen varaa on paljon.

Hän painottaa sitä, että jokaisen puolueen jäsenen pitää voida toimia haluamallaan tavalla.

– Jotkut haluavat olla vain jäsenmaksun maksajia ja siten jeesata itselleen tärkeän arvomaailman mahdollistamista. Toiset taas haluavat vaikuttaa voimakkaasti politiikkaan. Molemmille on paikkansa.

Ikärakenteesta hän on huolissaan.

– On uusia nuoria toimijoita, mutta toisaalta on paljon ikääntyvää jäsenistöä, jonka aktiivisuus hiipuu vääjäämättä. Tämä realiteetti pitää ymmärtää.

Isona ongelmana Kalliorinne pitää sitä, että suuri osa kansalaisista torjuu vasemmiston.

– Vain 15 prosenttia äänestäjistä voisi harkita äänestävänsä vasemmistoa, hän siteeraa tutkimustuloksia.

Hän ottaisi mallia tavasta, jolla Helsingin vasemmistolaiset ovat saaneet otetta.

– Helsingin positiivinen pöhinä pitää saada leviämään koko maahan. Pitää levittää parhaita toimintamalleja ja luopua vanhentuneista.

Asia, josta Kalliorinne haluaa eroon, on jaottelu punaiseen ja vihreään.

– Keskustelu, jossa ihmiset pystyvät vain huonosti määrittelemään, mistä siinä on kysymys, on turhauttava. Siksi en itse määrittele, että olenko enemmän punainen vai vihreä.