Kaunokirjallisuuden ystävien tappio ja dekkarien lukijoiden voitto, että yhä useampi kirjailija vaihtaa genreä. Heihin kuuluu myös toimittaja ja kirjailija Olle Lönnaeus, joka vie Pelivelalla lukijansa hyvin tuttuihin Skoonen maisemiin. Wallanderilaisesta raakojen murhien ja murheellisen yhteiskunnallisen pohdinnan sekoituksesta ei kuitenkaan ole kysymys.
Malmölainen huumepoliisi Jonny Lilja on entinen huippumies ja nykyinen peliongelmainen raunio. Pokeripelissä jugoslavialaiselle mafiapomolle hävitty miljoona vie hänet melkein köyden jatkoksi, mutta viime hetkellä narua kaulaan laittaessa Lilja huomaa metsässä kuolleen tytön. Näyttää itsemurhalta, mutta ei ole sitä.
Tapausta ryhtyy tutkimaan myös kesälomaansa viettävä Eva Ström Ystadin poliisista. Poliisikaksikolle selviää, että eri puolilta Skoonea on löytynyt kolme muutakin tunnistamatonta nuorta naista kuolleina. Tapauksia ei ole osattu yhdistää, koska itäeurooppalaislähtöisten nuorten naisten kuolemat eivät ole kiinnostaneet riittävästi ketään ja ne on naamioitu tapaturmiksi tai itsemurhiksi.
Pelivelassa näkee, mitä lisäarvoa kirjallinen tausta voi rikosromaanille parhaimmillaan antaa. Lönnaeus antaa paljon tilaa Liljan ja Strömin henkilökuvien rakentamiselle. Molempien pakkomielle tapausten selvittämiseksi saa ihon alle tulevat perustelut.
Koukussa ja rappiolla olevan Jonny Liljan epätoivo ja kujanjuoksu saa puristamaan kirjaa tiukemmin. Lilja ei ole miellyttävä tapaus, mutta hänen kohtalostaan välittää. Jännitys tihenee inhimillisin ulottuvuuksin tyylipuhtaaseen huipennukseen.
Olle Lönnaeus: Pelivelka.
Suomentanut Salla Korpela.
438 sivua. Minerva 2016.
uutiskirje 