Ensi sunnuntaina klo 3 aamulla se jälleen tapahtuu: siirrytään kesäaikaan.
Tämän hullutuksen keksimisestä voi syyttää William Willettiä (1856–1915). Lontoon esikaupungissa Chislehurstissa asunut Willett murehti ratsastusretkellään eräänä kesäaamuna vuonna 1905, että monissa ikkunoissa on vielä verhot edessä. Tästä hän sai ajatuksen kellojen siirtämisestä eteenpäin kesäksi.
Vuonna 1907 Willett julkaisi omakustanteena pamfletin Waste of Daylight, jossa hän ehdotti, että kelloja siirrettäisiin 20 minuuttia kerrallaan eteenpäin neljänä perättäisenä huhtikuun sunnuntaina klo 2 aamulla. Takaisin talviaikaan palattaisiin neljänä syyskuun sunnuntaina.
Aikaisemmin oli ehdotuksia kesäajasta tehty ainakin Uudessa-Seelannissa 1890-luvulla, mutta ne eivät saaneet suuremmin tuulta alleen.
Willettin ajatus sen sijaan sai innostuneen vastaanoton useilta brittipoliitikoilta, kuten David Lloyd Georgelta ja Winston Churchillilta. Silloinen pääministeri Herbert Asquith kuitenkin vastusti.
Maailmansota loi tarpeen
Willett kuoli maaliskuussa 1915 influenssaan ehtimättä nähdä ajatuksensa toteutumista. Mutta vain runsasta vuotta myöhemmin, 17.5.1916 Britannia siirsi kelloja kesäksi tunnilla eteenpäin. Perusteluna oli maailmansodan aiheuttama hiilipula, jota voitiin lievittää vähentämällä illalla valaistuksen tarvetta.
Vihollismaa Saksa oli siirtynyt kesäaikaan jo 30.4.1916. Pian useat maat eri puolilla maailmaa seurasivat esimerkkiä. Kesäajalla on siis satavuotisjuhla tänä keväänä.
Toisen maailmansodan aikana Britannia säästi teollisuuden resursseja peräti tuplakesäajalla eli siirtämällä kelloja kaksi tuntia eteenpäin.
Kesäaika ei kuitenkaan ole koko ihmiskunnan riesana. Maailman 7,4 miljardista ihmisestä se koskee vain neljäsosaa.
uutiskirje 
