Reilun kaupan järjestöltä vihdoin standardi tekstiileille

Reilun kaupan kansainvälisessä kattojärjestössä, Fairtrade Internationalissa lanseerattiin standardi puuvillalle jo vuonna 2005. Suomessakin päästiin ostamaan ensimmäiset Reilun kaupan puuvillasta valmistetut tekstiilit tasan 10 vuotta sitten, alkuvuodesta 2006.

Puuvillastandardien myötä esiin nousi tarve luoda standardi koko tekstiilin tuotantoketjulle pelkän raaka-ainetuotannon sijaan. Reilun kaupan tekstiiliohjelmaan kutsuttiin mukaan kansalaisjärjestöjä, ay-liikettä ja muita tekstiilityöntekijöiden työskentelyolojen parantamisesta kiinnostuneita tahoja.

Tekstiilistandardien luomiseen käytettyjen vuosien määrästä voi päätellä, ettei prosessi ole ollut helppo. Ongelmista suurin on ollut päättää mitä vaatimuksia standardiin sisällytetään, eli halutaanko standardin kattavan kaikki mahdolliset tuotantoketjun osat ja mitä niistä miltäkin vaaditaan.

Kokonaisuuden ymmärtääkseen on hyvä tietää, että erittäin harvassa ovat ne tehtaat, joihin toimitetaan puuvillaa paaleina sisään ja joista tulee valmiita tekstiilejä ulos.

Tavallisempaa on, että eri vaiheet (langan valmistus, kankaanvalmistus, värjäys, leikkaus, eri osien ompelu, viimeistely ja pakkaaminen) suoritetaan kaikki eri tuotantolaitoksissa, ja ennen kaikkea sitä on puuvilla viljelty, kerätty pelloilta ja puhdistettu tai raaka-aine muulla tavoin valmistettu.

Jokaiseen tuotantovaiheeseen liittyy riskejä niin ympäristön kuin työntekijöiden oikeuksien suhteen.

Pitkät tuotantoketjut

Standardien kehittämisen lähtökohtana on ollut se, että kaikkien tuotantovaiheiden työntekijöiden palkkoja ja työskentelyolosuhteita pitää parantaa. Ongelma on ollut päättää, mille tasolle valvonta voidaan ulottaa ja kuinka paljon se tulee maksamaan.

Luonnollisesti yhden suuren, koko tuotantoketjun kattavan laitoksen valvominen on edullisempaa kuin eri paikoissa sijaitsevien pienempien, eri tuotantovaiheisiin keskittyvien laitosten valvominen.

Esimerkiksi yhden miesten paidan valmistamiseen alusta loppuun voi osallistua jopa 10 eri tuotantoyksikköä, mikä tekee valmistusprosessin valvomisesta hankalaa ja kallista. Lisäksi suurena haasteena nimenomaan valvonnan suhteen on tekstiiliteollisuudessa yleisesti käytössä olevat alihankintaketjut.

Nyt luotu Reilun kaupan tekstiilien standardi kattaa kaikki tuotantovaiheet, mutta siinä ei vaadita, että kaiken tulisi olla kunnossa heti. Kuten muissakin Reilun kaupan standardeissa, siinä pyritään jatkuvaan parantamiseen. Onhan selvää, että jos vaatimukset ovat liian korkealla heti alussa, on huomattavasti vaikeampaa saada kaupallisia tahoja anomaan sertifiointia ja sitä kautta pääsyä mukaan järjestelmään.

Kuuden vuoden siirtymäaika

Arvostelua standardeissa on jo aiheuttanut kuuden vuoden määräaika, jonka kuluessa pitää alkaa maksaa työntekijöille elämiseen riittävää palkkaa (living wage). Tämä kuvaakin parhaiten koko tekstiilituotannon sertifioimisen ongelmakenttää. Vaaditaanko toimijoilta täydellisyyttä vai asteittaista olosuhteiden ja palkkojen parantamista? Riittävätkö sitoutuminen ja hyvät aikeet, jotta saa tuotteilleen sertifioinnin?

Elämiseen riittävän palkan määritelmä on kiistanalainen, Reilun kaupan kriteereissä sen määrittelee Reilun kaupan organisaatio itse käyttäen lähtökohtana paikallisen ay-liikkeen sopimuksia tekstiilialalla.

Suomessa on jo kymmenen vuoden ajan voinut ostaa Reilun kaupan puuvillasta valmistettuja tekstiilejä ja mukana on ollut alusta asti merkittäviä kotimaisia toimijoita kuten Nanso ja Finlayson. Kauppaketjuistakin merkittävimpien valikoimista on – ainakin kovasti etsimällä – löytänyt sertifioituja tuotteita.

Suomen Reilu kauppa ry:n johtaja Janne Sivosen mukaan uusi standardi vahvistaa entisestään Reilun kaupan roolia eettisen kuluttamisen edelläkävijänä. Kyseessä on hänen mukaansa ensimmäinen kerta, kun mikään sertifiointi asettaa selkeän aikarajan elämiseen riittävän palkan saavuttamiselle ja vaatteiden alkuperässä huomioidaan samalla kertaa sekä puuvillanviljelijöiden että tehdastyöläisten toimeentulo ja työelämän oikeudet.

Tarkemmin Reilun kaupan tekstiilien standardista Fairtrade Internationalin sivuilta fairtrade.net