Talous ja moraali: kuin tuli ja vesi. Hakematta tulee mieleen Volkswagenin päästömittaus-huijaus, Nokian Renkaiden temppuilu rengastesteissä, ja kirsikkana kakussa: finanssimaailman suuret puhallukset, joissa moraalittomuus tuottaa rahoitusmarkkinoille kaaosta, jonka tuloksena rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Talous ja Moraali -kirjan lähtökohdat ovat herkulliset ja sen otsikko vetää puoleensa. Kirjan toimittajat Sari Kivistö, Sami Pihlström ja Mikko Tolonen ovat kasanneet 17 artikkelin kokoelman kirjoituksia. Kirjoittajien joukossa on ihastusta ja vihastusta herättäviä kirjoittajia: Björn Wahlroos, Juhana Vartiainen, Sixten Korkman, Erkki Liikanen, Asmo Kalpala ja Teivo Teivainen.
Tuloksena on artikkelikokoelmille tyypillinen hajanainen kooste kirjoituksia, jotka osin toistavat samoja teemoja, osittain riitelevät keskenään ja osa artikkeleista istuu melko huonosti kokonaisuuteen.
Taloustoimijat ovat ulkoistaneet moraalin lainsäätäjille. Lopputulos ei mairittele.
Artikkelikokoelma on vaikea laji. En ole vielä lukenut usean erillisen kirjoituksen koostetta ajattelematta lopussa, että olisi ollut vielä toimitettavaa. Näin on tämänkin teoksen kohdalla. Kuitenkin on tunnustettava, että kirjan toimittajat onnistuvat vähintäänkin kohtuullisesti. Rima pysyy kannattamillaan, vaikka jääkin väpättämään. Kirjaa on helppo ja mukava lukea.
Taloustieteen aamunkoitossa – satoja vuosia sitten – talousteorian ensimmäiset viisaudet syntyivät moraalisten pohdintojen sivutuotteena. Kansantaloustieteen isä Adam Smith oli moraalifilosofian prosessori, Antti Chydenius pappi. John Maynard Keynes totesi, että taloustiede on pohjimmiltaan moraalitiede.
Sen jälkeen taloustiede on ottanut etäisyyttä moraaliin, hyvän ja pahan pohdintaan. Tärkeätä tuntuu olevan vain omistaja-arvon kasvattaminen, muusta viis. Teivo Teivainen kirjoittaa: ”Ekonomismi tarkoittaa sellaista talouden ja politiikan erottelua, jossa taloutta pidetään epäpoliittisena.”
Tämä kirja vie meidät takaisin perimmäisten kysymysten äärelle hyvällä, vaikkakin hieman, sekavalla tavalla.
Tulee mieleen toinenkin tuore teos, jossa talouden moraali ja moraalittomuus on esillä. Hyvin oivaltavalla tavalla kuvaa toimittaja Joris Luyendijk teoksessa Rahan ruhtinaat rahamaailman moraalia. Toiminta perustuu amoraalisuuteen, joka on eri asia kuin olla paha tai moraaliton. Talouspiireissä ei ole moraalia lainkaan. Sääntöjen, valvonnan ja lainsäädännön tehtävänä on asettaa rajat eli huolehtia hyvästä ja pahasta. Taloustoimijat ovat ulkoistaneet moraalin lainsäätäjille. Lopputulos ei mairittele.
Taloustiede perustuu ajatukseen taloudellisista toimijoista, jotka maksimoivat omaa etuaan. Talousliberalistit tuntuvat uskovan, että se takaa myös yleisen hyvän. Kirjan useampien kirjoittajien mielestä näin ei suinkaan ole: yksilötason toimintaa tulee säädellä, jotta yhteinen hyvä toteutuisi.
Sixten Korkmanin artikkelissa tätä ristiriitaa käsitellään selkeästi. Ongelmana on sovittaa yhteen kolme asiaa: talouden tehokkuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja yksilön vapaus. Kaksi viimeistä ovat moraalisia lähtökohtia.
Yksilön henkilökohtaisen voitonpyynnin ja yleisen edun yhteensovittaminen on onnistunut parhaiten yhteiskuntamallissa, jota kutsumme pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Markkinatalous ei ole oikeudenmukainen. Julkiselle säätelyllä ja laajalla julkisella taloudella on keskeinen sija moraalittomuuden suitsimisessa.
Talouden ja moraalin rinnakkaiselo voi onnistua huolellisella säätelyllä. Näin ne voisivat parhaimmillaan olla tulta ja bensiiniä.
Kirjoittaja on STTK:n pääekonomisti.
Sari Kivistö, Sami Pihlström & Mikko Tolonen (toim.): Talous ja moraali. Gaudeamus 2016. 396 sivua.
uutiskirje 
