KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Kulttuuriuutiset

Journalismin todellisuus on hyvinvoivan todellisuutta

Köyhyyden kokemus saatetaan jollain tasolla tunnistaa mediassa, mutta harvoin käsitellään sen todellisia seurauksia.

Köyhyyden kokemus saatetaan jollain tasolla tunnistaa mediassa, mutta harvoin käsitellään sen todellisia seurauksia. Kuva: Hannu Lukkarinen

Suomalaisen journalismin valtavirtaan on sisäänrakennettuna oletus, että kaikki jakavat suurin piirtein saman keskiluokkaisen elämän, arvot, ihanteet ja pääsyn näihin. Ikään kuin olisi olemassa jonkinlainen yhteisesti jaettu kokemusmaailma, eräänlainen ”suomalaisuuden minimi”.Kansan Uutiset julkaisee otteen Emilia Kukkalan ja Pontus Purokurun kirjasta Luokkavallan vahtikoirat, joka ilmestyy 6. huhtikuuta.

Emilia Kukkala ja Pontus Purokuru
3.4.2016 8.00

”Kaikilla meillä on varaa syödä vatsamme täyteen kolme kertaa päivässä, mutta lautasen sisältö vaihtelee.”

Lainaus on Joonas Konstigin kolumnista Helsingin Sanomista. Itsestäänselvyytenä esitettyä virkettä saattoi moni tavata tyrmistyneenä kesällä 2014. Toisin kuin monet muut keskiluokkaisuutta tuottavat tai sitä lähtökohtana pitävät jutut, Konstigin kirjoitus ei ole niinkään loukkaava tai alentuva. Se vain tulee tietämättömyydessään paljastaneeksi kuilun hyvinvoivan keskiluokan ja “meidän muiden” arkisten totuuksien välillä.

Saman vuoden keväänä Jussi Marttila kirjoitti keskiluokkaiselle journalismille tuntemattomasta köyhän maailmasta blogitekstissään:

”Joskus puoli vuotta ilman tuloja, vuokrat rästissä ja painokin on ehtinyt pudota 15 kiloa sinä aikana. Olen kiitollinen siitä että aliravitsemuksen ansiosta en muista koko ajasta yhtään mitään.”

Konstigin kolumnissa piikitellään kulttuurista pääomaa itselleen luomua ostamalla hankkivia “statushaukoiksi”. Tämä voi olla osuva havainto, mutta millaisena keskustelu ruuan ja statuksen yhteydestä näyttäytyy Suomen karkeasti arvioiden miljoonalle köyhälle? Näkemys ravinnosta statusarvona on kuin toisesta todellisuudesta. Ruualla on köyhälle käyttöarvo, ei vaihtoarvo, jos vaihtoarvolla tarkoitetaan, että kuluttamalla ostetaan statusta.

Kun toisille on itsestään selvää, että rahat eivät aina riitä edes ruokaan, toisten korvissa tämä kuulostaa uskomattomalta. Kun toisen ajatuksissa köyhät ovat pelkästään tukien varassa eläviä ihmisiä, toiselle on itsestäänselvyys, että työ ei todellakaan suojaa köyhyydeltä.

Sami Sillanpää kirjoittaa HS-kolumnissaan, että ”maailman normaalimaissa ihmisten arki on arvaamatonta ja niukkaa”, ja väittää Suomea poikkeukseksi. Kolumni muistuttaa Joonas Konstigin tekstiä siinä, ettei se pääse pakoon näkökulmansa keskiluokkaisuutta, vaikka tekstin sisäisessä logiikassa ei ole mitään ongelmaa:

“Tansaniassa mies on päätynyt katukaupustelijaksi ja maailman mittapuulla todella normaaliin elämään, jossa jokaisen päivän päämäärä on selviytyä huomiseen.”

Vähättelemättä tansanialaisen köyhyyden absoluuttisuutta verrattuna suomalaiseen köyhyyteen: olipa mittapuu mikä hyvänsä, myös Suomessa asuvan köyhän voimat menevät sen miettimiseen, miten selviytyä huomiseen.

Journalismin todellisuus on hyvinvoivan todellisuus, joka tunnistaa “toisen” todellisuuden korkeintaan etäisyyden päästä. Tyypillisesti köyhyysjournalismi on yksittäisiä nyyhkytarinoita tai yleisiä tilastoihin ja asiantuntijalausuntoihin perustuvia juttuja. Pahimmillaan köyhille irvaillaan ja heitä syytetään omasta köyhyydestään. Köyhyys nähdään erillisenä ilmiönä, irrallaan journalismin “meistä” ja yhteiskunnallisista kehityskuluista, poliittisista päätöksistä ja kokemuksesta.

Arkikokemusta vähätellään tiedon lähteenä, mutta monellekaan työväenluokkaiselle ei tullut yllätyksenä, että tutkimusten mukaan työntekijöiden köyhyys lähti Suomessa kasvuun jo 1990-luvun lopulla. Työtä tekeväksi köyhäksi määritellään henkilö, jonka kotitaloudessa eletään köyhyysrajan alapuolella siitä huolimatta, että vähintään yksi taloudessa elävä henkilö käy töissä.

Suomessa köyhyysrajan alapuolella elää OECD-maissa yleisesti käytetyn mittarin mukaan noin 700 000 henkilöä. Silti edelleen Tilastokeskuksen tilastoihin vedoten kirjoitetaan, ettei Suomessa ole merkittävästi absoluuttista köyhyyttä, joka tarkoittaa esimerkiksi ruuan tai vaatetuksen, ylipäänsä inhimillisen elämän edellytysten puuttumista.

Todellinen köyhyysluku lienee huomattavasti suurempi, sillä kun mitataan vain tuloja, jäävät esimerkiksi velkaloukussa elävät pois laskuista. Velka on kuitenkin yksi merkittävimpiä valtasuhteita nykyisessä finanssivetoisessa kapitalismissa, pariisilaisfilosofi Maurizio Lazzaraton mukaan jopa niin merkittävä, että hän kirjoittaa mieluummin velkataloudesta kuin vaikeammin hahmotettavasta finanssikapitalismista.

Lazzaraton mukaan velalle on tyypillistä moralismi. Velan, jota ilman kapitalistinen järjestelmä kaatuisi, moraali on syyllistämisen moraalia. Syyllistämisen ja vastuun käsitteiden kautta velka on hallinnan tekniikka, jolla ihmisistä tehdään vähemmän arvaamattomia heidän ikään kuin luvattuaan tulevaisuutensa velan takaisinmaksulle, oli velka sitten yksityistä tai julkista. Luotto edellyttää moraalista puhtautta, joka taas edellyttää lupausta tietynlaisesta elämästä. Velka siis riistää ihmisen aikaa vielä perinteistä palkkatyösuhdetta tehokkaammin. Ottamalla velkaa ihminen lupaa “oikeanlaisiksi” työstetyt ruumiinsa ja mielensä, vieläpä tulevaisuutensa, talouden käyttöön.

Suomessa absoluuttinen köyhyys ei ole samanlaista kuin niin sanotuissa kehitysmaissa, mutta sitäkin on. Numeroiden sijaan köyhyyttä voi tarkastella kokemuksena, kuten Tiina Salomaa teki sosiaalipsykologian gradussaan, joka käsittelee köyhyyttä koskevaan kirjoituskilpailuun lähetettyjä tekstejä. Eräs vanhempi kirjoittaa esimerkiksi, että “lapsille on aina ruokaa saatu, vaan itse aikuisina olemme tekevinämme ruokailun ajan jotain muuta, etteivät lapset huomaisi ettei isi ja äiti mitään syöneetkään”.

On näkökulmasta kiinni, mikä on “merkittävästi absoluuttista köyhyyttä”. Absoluuttisesti köyhän näkökulmasta ei ole suurtakaan merkitystä sillä, onko hänen kaltaisiaan sata, satatuhatta vai miljoona. “Meillä on ihmisiä keskuudessamme, joilla on vaikeuksia maksaa laskuja, vaikeuksia ostaa lääkärin määräämiä lääkkeitä. Heillä voi olla jopa nälkä, sen takia kun tulot ovat pienet”, kertoo Kelan johtava tutkija Yrjö Mattila.

Mattila tulee samalla lausuneeksi toisenkin seikan, joka julkisessa köyhyyskeskustelussa tahtoo jäädä täysin pimentoon: köyhyys ei tavallisesti johdu köyhien – jotka eivät tässäkään sitaatissa ole osa journalismin “meitä” – kyvyttömyydestä hoitaa talouttaan, vaan siitä, etteivät rahat yksinkertaisesti riitä elämiseen. Toki jutussa pääsevät ääneen vain asiantuntijat, eikä köyhyyden syistä puhuta sokkeloista ja jälkeenjäänyttä tukiviidakkoa pidemmälle. Sekin tosin on myönteinen poikkeus, jos katsotaan tyypillisiä selityksiä, joissa köyhyys palautetaan yksilön valintoihin tai ominaisuuksiin.

Tutkimusten mukaan köyhyys sekä periytyy että rajoittaa järkevien valintojen tekemistä. Lisäksi jatkuva toimeentulosta huolehtiminen vie kognitiivista kapasiteettia. Kun elää äärirajoilla, on alttiimpi tekemään lyhytnäköisiä ratkaisuja. Tämän tietää huomattavasti pienemmässä mittakaavassa jokainen, joka on käynyt nälkäisenä ruokakaupassa. Rahan puutteen aiheuttama krooninen stressi altistaa sekä fyysisille että psyykkisille sairauksille, eikä ole sattumaa, että moni köyhä on masentunut. Masennusta käsitellään kuitenkin harvemmin edes osittain taloudesta johtuvana ongelmana.

Jussi Marttila kuvaa teemaa seuraavasti:

”Millaista on sisäistää se että asiat eivät koskaan tule muuttumaan paremmiksi? Ei erityisen mukavaa. Mietin joskus, mikä saa muut ihmiset jaksamaan, enkä keksi vastausta. […] Mitä me 800 000 pienituloista oikeastaan täällä teemme? Emmekö voisi vain kaikki todeta tosiasioita ja lähteä oman käden kautta, koska meidän asemamme ei koskaan ole muuttumassa. […] Varmasti joku kutsuisi minua masentuneeksi, mutta itse pidän asennettani realistisena.”

Emilia, toinen tämän kirjan kirjoittajista, teki Kansan Uutisille Marttilasta haastattelun otsikolla Köyhän realismi on hulluutta. Jutussa Marttila pohdiskeli masennuksen ja realismin suhdetta lisää. Häntä ärsytti köyhyyden patologisoiminen ja psykologisoiminen:

”Ihminen on tosi helppo leimata tässä yhteiskunnassa hulluksi tai radikaaliksi pelkästään siksi, että hän toteaa oman tilansa luonteen. Että olet varmaan masentunut, sinun pitäisi laittaa pääsi kuntoon. En minä edes ole masentunut. Olen tietoinen tilanteestani ja toimintakykyinen. Se, että koen tilanteen olevan paska, niin – ”ota pilleri.”

Marttila analysoi oman tilanteensa syiksi luokkataustan ja valinnat, jotka olisivat ehkä toisenlaisista lähtökohdista tulevilla olleet hyviä tai ainakaan eivät olisi johtaneet krooniseen köyhyyteen.

”Tietenkin siihen vaikuttaa oma työväenluokkainen tausta, ei ole kontakteja. Olen myös tehnyt huonoja ratkaisuja, kuten yrittämisen. Ja menin työelämään, koska ei ollut rahaa ja keskeytin opiskelun sen vuoksi. Sitten sain duunista kenkää ja putosin täysin tyhjän päälle.”

Emilia yritti itse kuvailla suomalaisen köyhyyttä sekä omien että tuntemiensa ihmisten kokemusten pohjalta kolumnissaan:

”Ennen kaikkea se on sitä, ettei voi valita eikä saa nauttia. Se on sitä, ettei tiedä tulevasta. Se on sitä, että elämää ei voi suunnitella. Se on sitä, että mihinkään ei voi sitoutua. Se on sitä, että on sidottu. Se on sitä, että miettii joka valveillaolosekunnin, miten selviää huomisesta.”

Köyhyyden kokemus saatetaan jollain tasolla tunnistaa mediassa, mutta harvoin käsitellään sen todellisia seurauksia. Sen sijaan erilaisia elämänhallintavinkkejä jaetaan auliisti ymmärtämättä, että köyhät ovat jo mahdottomissa olosuhteissa selviytymisen mestareita. Tilannetta voi verrata siihen, että toimittaja opettaisi Nobel-palkitulle kirjailijalle aakkosia. Ei ihme, jos köyhä kokee säästämisvinkit henkilökohtaisena loukkauksena, vaikka ne olisi tehty humoristisella otteella. Neuvomiseen tuntuvat erikoistuneen erityisesti iltapäivälehdet, joiden neuvot ovat kuin toisesta todellisuudesta. “Ota kanisteri buffettiin messiin”, neuvoo Iltalehden Fiidi.

Ilta-Sanomat puolestaan neuvoo jättämään pois heräteostokset, elokuvat ja ulkona syömisen. Juttu olettaa, että nuukasti elämällä rahaa jää säästöön. Viiden kohdan säästövinkkilistaa ei ehkä ole suunnattu köyhille, mutta jos otetaan huomioon, että Suomen 5,4 miljoonasta ihmisestä noin viidesosa on köyhiä, jutussa tehdään selväksi, että heidän todellisuutensa ei ole vallitseva ja oikea. Oletuslukijalla on varaa heräteostoksiin, elokuviin ja ulkona syömiseen. Lukijaa neuvotaan vaihtamaan näistä jälkimmäinen kotona ystäville kokkaamiseen, johon nyt ainakin kaikilla oletetaan olevan varaa. Kaksi muuta vinkkiä ovat “hyödynnä tähteet” ja “ota eväät mukaan töihin”. Neuvo jättää päivittäinen kolmen–neljän euron latte ostamatta on köyhälle jo kohtalaisen maukas vitsi.

Oma lukunsa ovat “toimittaja testaa” -jutut, joista pahimpia voisi kutsua miltei henkiseksi väkivallaksi. Hyvä tarkoitus ei takaa hyvää lopputulosta. Toimittaja voi pistää itsensä likoon ja yrittää ymmärtää toisten kokemusmaailmaa, mutta se, että kuvittelee saavansa mitään todellista tietoa köyhyydestä, asunnottomuudesta tai vaikkapa vankilasta “kokeilemalla” sitä ohimennen, on pelkästään ylimielistä. Jokaisen kokeilujutun kohdalla mieleen tulee vain yksi kysymys: miksi ette kysy köyhyydestä köyhiltä, asunnottomuudesta asunnottomilta ja vankiloista vangeilta?

Luokkavallan vahtikoirat (Into Kustannus) julkistetaan Gaudeamuksen Kirja&Kahvissa (Vuorikatu 7, Helsinki) 6.4. kello 14. Maryan Abdulkarim, Emilia Kukkala ja Pontus Purokuru haastattelevat toisiaan kirjan teemoista, kuten suomalaisen median rasismista, tasapuolisuuden teeskentelystä ja toimittajien työoloista.
Perjantaina 8.4. julkkaribileet ravintola Mascotissa Helsingissä kello 18.

ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Ullakko liekehtii R&R:n Vaeltavissa vainajissa. 30 vuotta myöhemmin se johtaa murhaan.

Hieno rikostarina hukkuu lörpöttelevään tekstimassaan R&R:n Vaeltavissa vainajissa

Mysteeri on ruotsalainen, mutta Kari Häkämiehen vakoilusarjan toinen osa tapahtuu suurimmalta osaltaan vaaleihin valmistautuvassa Suomessa.

Kari Häkämiehen vakoilusarjan toisen osan ainekset ovat hyviä, mutta jäävät hajanaisiksi

Terhi Nuora on uusin suomalainen dekkarihahmo, ja hyvä onkin.

Menneisyys iskee uudessa dekkarisarjassa, jossa parasta on poliisiäidin ja kotiin jumittuneen pojan suhde

Miikka Pirinen viimeistelee hiilenkaivajien kuvien ripustusta.

Miikka Pirisen valokuvanäyttely antaa turvesoiden ja hiilikaivosten työntekijöille kasvot

Uusimmat

Annika Saarikko ja Petteri Orpo taitavat sittenkin päätyä uudelleen samaan hallitukseen. Kumpikin oli ministeri jo Juha Sipilän hallituksessa.

Kommentti: Keskustan kannatuksen nousu tuo hallitusvaihtoehtoihin mukaan ”Sipilä kakkosen”

Petteri Orpon naureskelu saattoi osoittautua ennenaikaiseksi.

HS-gallup: Kokoomus ajettu käytännössä kiinni kolmen suuren taistelussa

Monessa vaalipiirissä kannattaisi taktikoida äänestämällä vassareita, koska paikka voi olla pois kokoomukselta tai persuilta, Li Andersson sanoi.

Menee helposti perseelleen, Li Andersson sanoi taktisesta äänestämisestä IS:n tentissä

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Suomalaiset arvostavat ja käyttävät kulttuuripalveluja, paitsi perussuomalaiset

 
02

Li Andersson on Sanna Marinin jälkeen toiseksi luotetuin puoluejohtaja, kertoo Iltalehden tutkimus

 
03

Nelipäiväinen työviikko voi olla pidempi kuin viisipäiväinen, muistuttaa AKT

 
04

Sairaanhoitaja tekee eläkkeeltä töitä ja paikkaa työvoimapulaa: ”On tärkeää tuntea olevansa tarpeellinen”

 
05

Uudenkaupungin autotehdas vähentää lähes tuhat työntekijää: “Ei ole ensimmäinen eikä edes pahin kerta, kun mennään alaspäin ja lujaa”, sanoo pääluottamusmies

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Painostanut erityisesti maahanmuuttajataustaisia lakonalaiseen työhön – PAM julisti SOL-yhtiöt hakusaartoon

28.03.2023

STTK:n pääekonomisti kommentoi valtiovarainministeriön esityksiä: Selvää poliittisen ohjauksen makua – tällainen ei ole ministeriön tehtävä demokratiassa.

28.03.2023

Li Andersson on Sanna Marinin jälkeen toiseksi luotetuin puoluejohtaja, kertoo Iltalehden tutkimus

27.03.2023

Vaalien kiriviikon kysymys kuuluu, kertovatko leikkaajapuolueet, mistä ja miten leikataan

27.03.2023

Sirpa Puhakan Kari Uotila -kirja ehdolla vuoden työväentutkimukseksi

27.03.2023

Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja: ”Maanpuolustus on myös sitä, että ymmärtää ja arvostaa omaa kulttuuriaan”

27.03.2023

Vasemmistoliitto nähdään vahvimpana puolueena köyhyyden ja syrjäytymisen estämisessä sekä koulutuksen rahoituksen lisäämisessä

27.03.2023

Naisten vanhimpain neuvostot tienraivaajina Koillis-Keniassa

27.03.2023

Hieno rikostarina hukkuu lörpöttelevään tekstimassaan R&R:n Vaeltavissa vainajissa

26.03.2023

Uusimmat podcastit

”Politiikan superviikot” alkavat tänään MTV:n Puheenjohtajatentillä – ”Ei sitä jaksa kukaan katsoa”, tylyttää politiikan taustavaikuttaja KU:n podcastissa

15.03.2023

Koulujen eriytyminen huomattiin jo 1990-luvulla, sanoo Paavo Arhinmäki – ”Näkyi selvästi, että vanhempien sosioekonominen tausta vaikutti hakeutumiseen”

13.03.2023

Nigeriassa äänestetään huomenna tärkeissä presidentinvaaleissa – Afrikan suurimman talouden ongelmina ovat eriarvoisuus, korruptio ja väkivaltaisuudet

25.02.2023
ILMOITUS
ILMOITUS

KU logo



  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Digilehden tai näköislehden aktiivinen tilaaja! Tunnuksesi on siirretty uuteen järjestelmään. Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään