Intialaiskylä etsi ratkaisun vesisyrjintään

Intialaisessa Mamnan kylässä ovat jäljellä vain lapset, vanhukset ja invalidit, kuten Prema Bai, 58, joka liikkuu pyörätuolillaan lähes autiolla kylänraitilla. Ankara kuivuus on ajanut kaikki kynnelle kykenevät etsimään työtä muulta.

– Me olemme tällaisena aikana samanlainen rasite kuin karja: syömme, mutta emme tuota mitään, huokaa Bai, jonka kaksi poikaa lähti vaimoineen tiilitehtaalle 255 kilometrin päässä sijaitsevaan Agraan.

Vammastaan huolimatta Bai on kuitenkin suureksi hyödyksi kylälleen, sillä hän kuuluu Veden ystäviin. Naisista koostuva verkosto on ottanut kylien vesihuollon vastuulleen.

Syrjintä loppui

Intian perustuslaki kieltää kasti- ja muun syrjinnän, mutta esimerkiksi vettä saa moni paikoin tiukan nokkimisjärjestyksen mukaan. Bundelkhandin alueella naisverkosto lupaa vettä kaikille.

Intian runsasväkisimmässä osavaltiossa Uttar Pradeshissa sijaitseva Bundelkhand kattaa 110 kylää.

– Täällä naiset ovat perinteisesti käyttäneet 3–5 tuntia päivässä vedenhakuun, joka katsotaan heidän velvollisuudekseen. Siksi arvioimme, että tilannetta voidaan helpottaa vain naisten johdolla, kertoo Satish Chandra paikallisesta Parmarth-järjestöstä. Se toteuttaa vesihuoltohanketta EU:n tuella.

Veden ystävät syntyi, kun Chandra koulutti naiset hoitamaan vesihuoltoa pumppujen korjaamista myöten.

Suunnitelmallista työtä

Mamnan kylän Veden ystäviin kuuluva Kunti Devi kertoo, että kylän naiset perustivat vesineuvoston, joka kartoitti kaikki kylän vesilähteet kastelukanavista kaivoihin ja lampiin.

Sen jälkeen laskettiin kylän jokaisen perheen vedentarve sekä etäisyys vesilähteisiin. Lopuksi tehtiin suunnitelma vesilähteiden kunnostamisesta, suojelusta ja käytöstä.

– Kutsumme sitä vesiturvallisuussuunnitelmaksemme. Siinä on eritelty heikkoudet ja keinot, joilla ne voitetaan, Devi kertoo.

Vesihuolto on saatu kuntoon kolmasosassa Bundelkhandin kylistä, mutta yhä tiheämmin iskevät kuivuudet vaikeuttavat tilannetta. Viime vuoden kesä-syyskuussa esimerkiksi Lalitpurissa saatiin vain kolmannes normaalista sademäärästä.

Kuivuus riivaa

– Aioimme syventää kylän lampea tänä vuonna, mutta suunnitelmasta oli luovuttava kuivuuden takia, kertoo Veden ystäviin kuuluva Kamlesh Kumari Dharaupurin kylästä.

– Valtio on tehnyt porakaivon vehnäpeltojen kastelemista varten. Ensi kuussa, kun vehnä ei enää kaipaa vettä, täytämme lammen porakaivosta. Kuumuuden vuoksi vesi kuitenkin haihtuu tavallista nopeammin, joten täyttö on uusittava parin viikon välein, hän jatkaa.

Lampien ja jokien kuivuttua useimmat kyläläiset saavat vetensä valtion tekemästä käsin pumpattavasta kaivosta. Pumppu menee helposti epäkuntoon, joten naiset opettelivat korjaamaan sen.

– Selviämme tavallisista vioista omin avuin, mutta kaivon syventämiseen tarvitaan valtio avuksi, Kumari sanoo.

– Hankkeemme neljän ensimmäisen vuoden aikana pohjaveden pinta on laskenut ainakin kuudesosan, arvioi kouluttaja Chandra.

Englanninkielinen versio