Eurooppalaisen äärioikeiston voittokulusta saatiin tuorein esimerkki sunnuntaina, kun Itävallassa Vapauspuolueen ehdokas sai eniten ääniä presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Vanhojen valtapuolueiden ehdokkaat eivät edes päässeet toiselle kierrokselle. Itävallassakin äärioikeistoa nostaa pakolaiskriisiksi kutsuttu inhimillinen katastrofi, jossa sotaa ja vainoa pakenevat hakevat turvaa Euroopasta hukkumiskuoleman uhallakin.
Eurooppalaisesta äärioikeistosta juuri kirjan julkaissut Jouko Jokisalo kokosi Saksan äskeisistä osavaltiovaaleista tietoja Revalvaatio.org -verkkosivulle. Entisillä demarien vahvoilla tukialueilla yli 30, jopa lähes 40 prosenttia työttömistä äänesti äärioikeistolaista Vaihtoehto Saksalle -puoluetta.
Pelkkä pakolaistilanne ei riittäisi kääntämään miljoonia työläisiä ja työttömiä äärioikeiston kannattajiksi. Taustalla on oltava muutakin.
Sitä muuta kannattaa miettiä vakavasti nyt, kun vapun hetkeksi keskeyttämät neuvottelut kilpailukykysopimuksen alakohtaisesta soveltamisesta taas jatkuvat.
Vaikka kilpailukyvystä puhutaan, niin todellisuudessa kyse on työn halpuuttamisesta myös Suomessa Saksan viime vuosikymmenen työmarkkinauudistusten tapaan. Viime viikon Kansan Uutisissa haastateltu Die Linken osavaltiopäivien vasemmistoedustaja Johanna Scheringer-Wright veti suoran yhtäläisyysmerkin työmarkkinoiden epävarmuuden lisäämisen ja äärioikeiston nousun välille.
Financial Timesin kolumnisti Wolfgang Münchau kirjoitti maanantaina globalisaation häviäjien kostosta. Hänen mukaansa olemme lähellä pistettä, jossa globalisaatio ja eurojäsenyys eivät murra vain yksittäisiä yhteiskunnallisia ryhmiä, vaan kokonaisia kansakuntia. Jos poliitikot eivät reagoi nyt, niin äänestäjät tekevät sen varmasti, Münchau varoitti.
Münchaunkin yhtenä esimerkkinä oli Saksan työmarkkinauudistus, joka hänen mukaansa toimi ainoastaan siksi, ettei mikään muu maa alentanut samaan aikaan työn hintaa.
Suomen tilanne poikkeaa monista muista Euroopan maista siinä, että protestipuolue on itse hallituksessa vaatimassa työajan pidentämistä ilman korvausta ja lisärangaistuksia työttömille. Sen kannatus onkin romahtanut vuodessa noin puoleen vaalituloksesta. Tämä on kuitenkin laiha lohtu, kun Eurooppa marssii oikealle niin, että sotilassaappaiden kumu kuuluu jo kauas ja nationalistit pystyttävät piikkilanka-aitoja.
Vakaampiin aikoihin ei ole paluuta ennen kuin politiikan suunta kääntyy. Suomessakin työn hintaa voidaan päättää laskea, mutta entä kun kilpailijat päättävät laskea vielä enemmän? Vasemmistossa on aina varoitettu kilpajuoksusta kohti pohjaa. Sillä on seurauksia. Työväenliike on protestoinut aina järjestäytyneesti, mutta miten käy, kun globalisaation häviäjät kostavat myös sille?
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
