Olen viime aikoina saanut ilon kiertää kotimaata energia-aiheen tiimoilta. Parasta vierailuissani Vaasassa, Kotkassa ja Lappeenrannassa on ollut alueiden vilpitön innostus: kiertotalouden mahdollisuuksiin ja energiasektorin murrokseen on aidosti tartuttu. Usko uudenlaisiin ratkaisuihin on vahvaa eikä jää puheen tasolle. Maakunnissa on tekemisen meininki.
Kontrasti yleiseen ilmapiiriin on silmiinpistävä. Mihin meidän valtakunnallisessa keskustelussamme jäävät ne ilonpilkahdukset, joita useammallakin alalla kuplii lupaavasti? Miksi me emme nosta esiin enemmän onnistumisia, optimismia, tulevaisuususkoa?
Apea, ankea ilmapiiri sävyttää jo kansainvälistäkin kanssakäymistämme. Milloin mikäkin vientisektori on mahdollisesti romahtamassa ja kansantalouden tuho odottaa aina aivan nurkan takana. Kuka ostaa uusia, innovatiivisia tuotteita tuomiopäivän profeetalta?
Kyllikin konttorissa onkin viime aikoina harrastettu hieman yllättävää sivutointa: suomalaisten lobbareiden valmentamista parempiin suorituksiin. Vasemmistopoliitikkoa hieman hymyilyttää, että suomalainen vientiteollisuus, viestintäkonsultit ja jopa EK tuntuvat tosiaan tarvitsevan valmennusta vasemmalta.
Miksi? Koska suomalainen ei osaa myydä osaamistaan.
Liian moni lobbari tulee Brysseliinkin aivan liian yleisellä ja löysällä agendalla. Jos ei ole mitään uutta tai ajankohtaista kerrottavaa, älä hukkaa päättäjän aikaa yleiseen lätinään. Tiivistä sanottavasi yhteen A-neloseen, ole visuaalinen. Muista, että mikään ei myy paremmin kuin vilpitön innostus! Tätä me nyt olemme ”vaikuttajaviestintää” harjoittaville jankuttaneet.
Tämä onkin Suomelle todellinen haaste: olemmeko me
maailman muutoksesta aidosti innostuneita? Suhtaudummeko me oikeasti positiivisesti väistämättömään (= kunnianhimoisiin päästötavoitteisiin, hiilineutraaliin yhteiskuntaan, yhä kansainvälisempään maailmaan), vai onko Suomen virallinen linja yleinen nihkeily?
Ulkokultaisuus ei kanna pitkälle. Pelko ja pelottelu ovat vielä huonompi strategia. Parhaat lobbarit osaavat asiansa, mutta tunnistavat myös käsiteltävänä olevien asioiden ristiriidat ja ovat valmiita avoimeen keskusteluun.
Ratkaisuille on aina tilausta. Jospa tarjoaisimme maailmalle madonlukujen ja marinan sijaan niitä.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.
uutiskirje 