Politiikka on on paljolti kilpailevien poliittisten näkemysten kilpailua ja kamppailua. Sanoi Timo Soini mitä hyvänsä, kaikki mielipiteet eivät kuitenkaan ole samanarvoisia. Politiikassa niin kuin kaikessa muussakin voidaan arvioida, kuinka hyviä perusteita ja päätelmiä näkemyksen tueksi voidaan esittää.
Voidaan kysyä, kuinka hyvin tarjotut perustelut vastaavat tosiasioita. Päätelmä voi myös olla parempi tai huonompi: loogikot ja filosofit ovatkin antiikin ajoista asti pyrkineet erottamaan pätevät päätelmät epäpätevistä virhepäätelmistä.
Yksi yleinen virhepäätelmän muoto on niin kutsuttu ”olkiukko”. Siinä vastapuolen kanta korvataan vaivihkaa sen yksinkertaistetulla tai vääristellyllä irvikuvalla – niin sanotusti ”pystytetään olkiukko” vastustajaksi. Sen jälkeen kumotaan tämä itse luotu rakennelma eli ”hyökätään olkiukkoa vastaan”. Lopuksi teeskennellään, että vastapuolen todellinen kanta olisi tullut kumotuksi.
Oikeistoliberaalin ajatuspaja Liberan toimitusjohtaja Heikki Pursiainen on arvostellut kärkevästi vasemmistoa. Hän toistaa oikeiston tutun hokeman, jonka mukaan vasemmisto haluaa vain ”loputtomasti” paisuttaa julkista sektoria ja velkaa. Kaikkia uudistuksia vastustetaan, ”eikä edes ajatella sitä, miten julkiset menot rahoitetaan pitkällä aikavälillä”. Pursiaisen mukaan ”vasemmisto on lakannut ajamasta köyhän asiaa ja taantunut pelkäksi edunvalvontaliikkeeksi”.
Käytännössä Pursiainen ja muut sanovat, että vasemmisto haluaa tuhota Suomen ajamalla sen konkurssiin. Vasemmistolaiset ovat siis erityisen vastuuttomia, itsekkäitä ja pahoja ihmisiä. Ja sitten oikeisto vielä sanoo, että vasemmiston ihmiskuva on kyyninen!
Täytyy heti ihmetellä, miksi näin itsekkäät ihmiset valitsisivat kuulua juuri vasemmistoon. Nykyisellään vasemmistoliitto on suunnilleen viimeinen puolue, johon omaa etuaan ajavan ihmisen kannattaa liittyä. Esimerkiksi Kevan tai Ylen toimitusjohtajaksi, EU:n komissaariksi, Euroopan investointipankin tai vaikkapa terveys-alan yrityksen johtajaksi pääsee paljon kätevämmin kiipeämään ihan muiden puolueiden kautta.
Täytyy myös ihmetellä, miten tämä väite vasemmistosta hyvätuloisen keskiluokan etujen puolustajana sopii yhteen oikeiston toisen hyvin suositun hokeman kanssa. Sen, että vasemmistolaisuus kumpuaa köyhien kateellisuudesta menestyvämpiä, lahjakkaampia ja ahkerampia yksilöitä kohtaan? Päättäisivät edes!
Sekä kateellisuus- että itsekkyysselitys sopii lisäksi huonosti yhteen sen tosiasian kanssa, että pienituloisten ja perinteisten työläisten lisäksi vasemmiston aktiiveissa on paljon akateemisesti koulutettuja, kohtuullisen hyvätuloisia ihmisiä, jotka ajavat lisää veroja itselleen.
Ylipäänsä tällainen huomion kääntäminen itse asiasta ihmisten väitettyihin motiiveihin on tietysti eritystapaus kehnosta henkilöön menevästä argumentista, niin kutsutusta ad hominem -virhepäätelmästä.
Todellisuudessa vasemmisto ei tietenkään pyri kasvattamaan julkista sektoria ja velkaa ”loputtomiin”. Julkisen sektorin koko ei ole sille mikään itseisarvo. Vasemmisto vaatii vain, että kaikille on lähtökohdista riippumatta tarjottava ihmisarvoinen elämä. Jonkin abstraktin tilastollisen tunnusluvun takia ei saa polkea ihmisoikeuksia ja tuhota ihmiselämiä. Tämän voi hoitaa suhteellisen maltillisilla tulonsiirroilla.
Myös väitteet vasemmiston köyhät ja työttömät unohtavasta itsekkyydestä ovat hataralla pohjalla. Ne unohtavat sujuvasti vasemmiston vaatimukset aktiivisista työllistämistoimista ja minimipalkasta sekä sen jatkuvan kamppailun työttömien ja kaikkein pienituloisimpien asemaan esitettyjä heikennyksiä vastaan. Pursiainen selvästikin arvostelee itse luomaansa olkiukkoa.
Tuomas Enbuske pohtii EVA:n pamfletissa, miksi elektroniikkakaupan omistaja ansaitsee paljon paremmin kuin sairaanhoitaja tai lastentarhanopettaja. Hän vastaa, että vasemmisto on ”ylistänyt tietyt työt niin pyhiksi, ettei niistä edes saa maksaa enempää” . Enbusken mukaan vasemmisto pitäisi paremman palkan maksamista ”eriarvoisuuden kasvuna”. ”Kätilön tai tarhatädin työn arvoa ei saa heille koskaan osoittaa, koska se olisi pahaa uusliberalismia.”
En rehellisesti ymmärrä, mistä Enbuske puhuu. Vasemmisto on ajanut parempia palkkoja näille naisvaltaisille matalapalkka-aloille pitkään. Oikeiston mukaan siihen ei vain ole koskaan varaa. Toki Enbusken ajatuskuviossa asianmukaisen palkan maksaminen jotenkin edellyttää näiden toimintojen yksityistämistä, mutta se on jo toinen keskustelu. Enbusken ”vasemmisto” näyttää joka tapauksessa pahasti miehen oman mielikuvituksen tuotokselta. Ja Pursiaisen ja Enbusken ”argumentit” vielä ovat sieltä oikeiston paremmasta päästä.
Hyvässä ja reilussa vuoropuhelussa keskustelun osapuolet perustelevat näkökantojaan, ottavat selvää tosiasioista ja kunnioittavat niitä. He ovat myös valmiita tarkistamaan omaa näkemystään hyvien perustelujen valossa. Kaikkien kannat ja argumentit selkeytyvät ja paranevat. Populismi sen sijaan pyrkii julkisuuden pikavoittoihin, keinoja kaihtamatta vakuuttamaan yleisön vastapuolen kaikinpuolisesta huonoudesta.
Nykyinen oikeisto tyytyy aivan liian usein kehnojen olkiukkojen rakenteluun ja kumoamiseen. Tällainen tunteisiin vetoava retoriikka voi vahvistaa valmiiksi samanmielisten oikeassa olemisen tunnetta. Todellisuuden vasemmisto joutuu sitten hämmästelemään, kenestä nämä oikein puhuvat. Oikeiston pitkään jatkunut henkinen ylivalta näkyy johtaneen älylliseen laiskuuteen. Me ansaitsemme paremman oikeiston!
Kirjoittaja on filosofian professori Tampereen yliopistossa.
uutiskirje 