Kauan ovat kansat ihmetelleet, miksi tarpeelliseen aina vastataan ”ei ole rahaa” tai ”velkaa tulee liikaa”. Panaman ”pamaus” paljasti osaltaan, että rahajärjestelmä on luonut kansoilta salaisia rahapesiä, joihin kansanvaltaisilla yhteiskunnilla ei ole mitään asiaa. Miten näin on voinut tapahtua?
Lainsäätäjät itse ovat jättäneet lakiteksteihin tarvittavia ”mustia aukkoja” varojen katoamiseen yhteiskunnan tarpeiden ulkopuolelle. Näitä aukkoja käyttäen rahan siirtoja väitetään laillisiksi, koska ne sisältyvät lakitekstiin! Jos näin ei ole tarkoitettu, lienee eduskunnalla helppo mahdollisuus korjata syntynyt vahinko.
Vielä enemmän varoja lienee siirtynyt tuntemattomille teille vain pankkikäytäntöjen mukaan, jopa maailmanlaajuisena ilmiönä. Ilmiön laajuus edellyttääkin myös kansainvälistä yhteistyötä rahamaailman taltuttamisen.
Meillä Suomessa on vuosikymmenien takaa kokemusta ylitsepääsemättömienkin ongelmien ratkaisuun. Tarkoitan vuoden 1945 siirtoväen asuttamista ja rintamamiestonttien jakamista tosipaikan koittaessa. Tällöin hallitus vetosi eduskuntaan yksityiseen omistukseen puuttumiseksi, siten että rappiokäytössä olevat maa-alueet voitiin siirtää valtion omistukseen maanjaon toteuttamiseksi, minkä lisäksi henkilöt, jotka omistivat suuria seteleitä, menettivät puolet niiden arvosta.
Asia toteutettiin eduskunnan päätöksillä hallituksen toivomalla tavalla. Tämä olisi Suomen mallia rahanvallan suitsimiseksi.
uutiskirje 
