Vasemmistoliiton ensimmäinen puheenjohtaja Claes Andersson on todennut, että politiikassa pitää sietää jatkuvaa epävarmuutta. Näin se on puolueessakin. Epävarmuutta ja nopeita käänteitä on opittava sietämään. Puheenjohtaja Paavo Arhinmäen aikana puoleen äänestäjäkunta vaihtui pitkälti, jäsenistö nuortui ja kannattajakunta radikalisoitui.
Kannattajakunta muistuttaa kaksikyttyräistä kamelia: Osa jäsenistä on ollut edelläkävijöitä ja osa konservatiivisempia.
Uusi puheenjohtaja Li Andersson houkuttaa uusia ihmisiä. Veikkaan, että edelläkävijät lisääntyvät.
On arvioitu, että puolue kiinnostaa etenkin naisia ja nuoria. Myös edelläkävijämiehet hyppäävät vasemmistoliittoon.
Vasemmistoliitto teki puoluehistoriaa valitsemalla kansanedustaja Li Anderssonin neuvoa-antavassa jäsenäänestyksessä puheenjohtajaksi. Yksi puoluekokouksen maagisimmista hetkistä – uuden puoluejohtajan valinnan julkistaminen – siirtyi ruudun ääreen.
Puolue otti askeleen kohti jäsendemokratiaa.
Vasemmistoliitossa on vuosia keskusteltu jäsenten vallasta. Ydinkysymys on, miten jäsenet pääsevät vaikuttamaan puolueessa. Keskustelua on sävyttänyt vire, että puoluejohto tekee päätöksiä jäsenten ohitse tai yläpuolella.
Näin siitä huolimatta, että puoluekokouksessa valittu johto kattaa noin 70 henkeä. Lisäksi suoraan mandaattinsa kansalaisilta saaneet kansanedustajat linjaavat päivän politiikkaa.
Avoimuuden ja jäsendemokratian lisääminen hektisessä politiikan riennossa on oma taiteen lajinsa. Miten jäsenistö ehtii reagoida nopeaa reagointia vaativassa politiikassa?
Lääkkeeksi esitetään puoluekokouskauden lyhentämistä, työryhmien lisäämistä ja aseman vahvistamista, avoimuutta ja viestinnän parantamista sekä jäsenkyselyjä ja -äänestyksiä.
Kaipuu jäsendemokratiaan on aito ja oikeutettu. Noin kymmenentuhatta jäsentä on suuri joukko sitoutuneita kansalaisia. On reilua, että heillä on valtaa puolueessa.
Myös äänestäjien ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia pitää lisätä. Tämä oli tavoitteena jo puolueen perustavassa kokouksessa yli neljännesvuosisata sitten.
Vaatimuksessa jäsendemokratiasta kiteytyy kritiikki vuosisataisen puolueorganisaation jäykkyyttä ja hierarkkisuutta kohtaan. Toisenlaisessa yhteiskunnassa tämä takasi paremmin jäsendemokratiaa.
Aika on toinen. Nyt vannotaan verkostojen nimeen. Mitä löyhempi, sitä parempi.
Vasemmistoliitto kipuilee vanhan ja uudenlaisen vaikuttamisen välimaastossa. Kokoustava organisaatio ei ole enää palavereiden ja somen maailmassa omimmillaan.
Vaikuttaminen vaatii ihmisiltä paljon aikaa, energiaa ja osaamista. Tämä näkyy ruuhkavuosissa elävien jäsenten muita harvempana joukkona puolueessa. Verkostoituvassa maailmassa nopeat syövät hitaat ja vahvat vaikuttajat heikommat.
Uudenlaiseen puoluedemokratiaan ei voi hypätä. Vaarana on, että vain harva ja valittu uskaltautuu. Näinhän kävi vasemmistoliittoa perustettaessa.
Radikaaliksi koettu puolueen muutos heitti sankoin joukoin ihmisiä yli laidan.
Tätä uhkaa ei ole nyt näkyvissä.
uutiskirje 
