Kevät on ollut lämmin. On saanut pyöräillä auringossa ja syödä lounasta nurmikolla. Ilmatieteen laitoksen mukaan toukokuun keskilämpötila oli suuressa osassa maata 3–5 astetta tavanomaista korkeampi. Hellepäiviä oli tuplasti keskiarvoon verrattuna.
Kevätpäivistä nauttimista varjostaa tieto globaalin ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomessakin. Viime vuosi oli sekä Suomessa että koko maailmassa mittaushistorian lämpimin. Poikkeuksellista tilaa kuvaa se, kuinka ilmastotutkijat Grönlannissa epäilivät mittareidensa menneen rikki, koska jäätiköiden sulamistahti on ollut jälleen niin hämmästyttävän voimakasta.
Ympäristöliikkeen sisällä on kuitenkin herännyt toivoa. Pariisissa viime vuoden lopulla maailman maat sitoutuivat taistelemaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Valtiot ovat luvanneet kantaa vastuuta.
Yksi konkreettista tekijöistä optimismiin on uusiutuvan energian nopea maailmanvalloitus. Maailman energiajärjestö IEA kertoo, että viime vuonna uudesta sähköstä yli 90 prosenttia tuli uusiutuvista energianlähteistä.
Jos Suomessa olisi tehty tulevaisuuteen suuntautuvia päätöksiä, voisimme nyt olla tämän kehityksen edelläkävijöitä. Sen sijaan poliitikkojen lyhytnäköisyyden takia jumituimme vanhaan energiaan ja hukkasimme ensimmäiset mahdollisuudet. Nyt Suomessakin on onnetonta ydinvoimafarssia lukuun ottamatta lähdetty näkemään energiaremontin mahdollisuuksia.
Eräs keskeinen tekijä ilmastonmuutoksen taustalla on kuitenkin jäänyt vaille tarvittavaa huomiota. Se on teollinen eläintuotanto. Karjatalouden osuus maailman ilmastopäästöistä on arvioiden mukaan noin viidennes. Tätäkin lukua on tosin pidetty liian pienenä.
Risto Isomäen uutuuskirja Meat, Milk & Climate käy läpi erilaisia ilmastoa lämmittäviä päästölähteitä, jotka ovat vielä tutkimatta tai joiden merkityksestä tiedetään toistaiseksi liian vähän. Myös valitut arviointivälit vaikuttavat eri kasvihuonekaasujen painoarvoon.
Isomäen kartoituksen perusteella on hyvin todennäköistä, että eläintuotannon osuus on oletettua suurempi. Tarkan tiedon puuttuessa voimme myös todeta, että jo nykyinen osuus on painoarvoltaan riittävän merkittävä.
Globaalisti lihankulutuksen ennustetaan kaksinkertaistuvan 1990-luvun tasosta vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaisi myös maatalouden ilmastopäästöjen kasvua vielä vuosikymmenestä toiseen.
Ilmastonmuutoksen hillinnässä meillä ei kuitenkaan ole aikaa vuosikymmeniä. Ilmastonmuutos on yksi kriittisimmistä poliittisista kysymyksistä; haaste, josta nämä vuosikymmenet tullaan muistamaan.
Ei ole liioittelua sanoa, että harva asia on niin monella tapaa haitallinen kuin teollinen eläintuotanto. Eläintuotanto vaikuttaa negatiivisesti ilmaston lisäksi niin luonnon monimuotoisuuteen kuin vesistöihin. Ihmisten empatia eläimiä kohtaan sekä moderni eläintutkimus kyseenalaistavat eläinten hyväksikäytön. Liiallisen lihankulutuksen terveysongelmat ovat tiedossa.
Globaalin ruokaturvan näkökulmasta eläinten ruokkiminen valtavalla määrällä ihmisille sopivaa ruokaa on tehokkuuden näkökulmasta järjetöntä. Eläimistä osana teollista ruoantuotantoa puhutaankin ”käänteisenä proteiinitehtaana”, koska eläimen kasvattaminen vaatii moninkertaisen määrän energiaa kuin eläimen syömisestä saa.
Samaan aikaan Suomi on ottanut tavoitteekseen olla savuton maa. Tupakointia ei ole kielletty, mutta poliittinen tahto tupakoinnin vähentämiseksi on. Tupakan myyntiä, mainostusta ja käyttöä rajoitetaan poliittisin toimenpitein.
On perusteltua, että lihaan suhtauduttaisiin kuten tupakointiin. Pitkällä aikavälillä tämä on realistinen tavoite. Voimme muistella, kuinka nopeasti asenteet tupakointia kohtaan ovat muuttuneet. Tämä edellyttää kuitenkin poliittista tahtoa hyväksyä realiteetit ja ryhtyä toimenpiteisiin massiivisen ongelman edessä.
Yksi toiveikkuutta lisäävistä kehityskuluista on uusien kasviproteiinituotteiden kehitys. On todennäköistä, että tulevaisuudessa ruoantuotanto ei perustu massiiviseen lihan ja muiden eläintuotteiden kulutukseen.
Kymmenen vuoden päästä saatamme syödä pihvejä ja makkaroita yhtä hyvällä ruokahalulla kuin aina ennenkin – sillä erolla, että nämä ruoat on valmistettu kasvipohjaisesta proteiinista. Myös keinoliha voi syrjäyttää eläinten lihasten syömisen.
Olisi ensiarvoisen tärkeää, että tätä positiivista kehitystä tuetaan poliittisin keinoin. Suomen tulisi ottaa ratkaisijan rooli, eikä jäädä ongelman aiheuttajaksi. Muuten meille käy jälleen kuten uusiutuvassa energiassa: jäämme muusta maailmasta jälkeen, koska täällä ei osata nähdä muutosta ja siihen sisältyvää potentiaalia.
Vasemmiston tulee ottaa aktiiviseksi tavoitteeksi ruokajärjestelmän muuttaminen kestäväksi ja sen irrottaminen massiivisesta eläintuotteiden kuluttamisesta. Jo ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ruoantuotannon on joka tapauksessa muututtava radikaalisti.
Nyhtökaura suussa kohti kestävämpää tulevaisuutta!
Kirjoittaja on Animalia ry:n vs. toiminnanjohtaja.
uutiskirje 
