Viikonlopun puoluekokouksista suurimman huomion sai kokoomus, jossa käytiin dramaattinen puoluejohdon – ja valtiovarainministerin – valinta. Petteri Orpo oli niin suuri ennakkosuosikki, ettei hänen valintansa sinänsä ollut yllätys. Dramaattista oli se, että kokoomuksen parrasvaloissa vuosikausia loistanut Alexander Stubb koki nöyryyttävän tappion vain yhden kauden jälkeen.
Stubb ärsytti monia tyylillään ja hän mokaili aivan aidosti, koska oli väärässä paikassa. Välillisesti Stubbin pudotti Timo Soini. Jos hän olisi vuosi sitten ottanut valtiovarainministerin salkun, olisi Stubb vaikuttanut oikeassa elementissään ulkoministerinä. Ei olisi tullut tikkataulu- ja shortsiongelmia, ei jatkuvaa kolmen pointin hokemista eikä noloja laskuvirheitä. Puolueen asioissa hän olisi pysynyt taka-alalla.
Stubbista tuskin on rivikansanedustajaksi. Lähtökuoppia kansainvälisiin tehtäviin aletaan varmasti kaivaa jo kesän aikana.
Suosittu ja kehuttu
Kisan voittanut Petteri Orpo on saanut kiitosta yli puoluerajojen pakolaiskriisin hoidosta. Sisäministerinä hän nousi harvinaisesti erilaisten suosiokyselyjen kärkeen.
Valtiovarainministerinä edellisessä hallituksessa maataloudesta vastannut Orpo on kirjoittamaton kortti. Stubbin esimerkki osoittaa, etteivät hyvät virkamiehet ja avustajat voi kovin paljon auttaa, jos päämies ei ole asioista kiinnostunut. Orpo todennäköisesti on.
Stubb koki tappion osin siksi, että monien kokoomuslaisten mielestä puolue on antanut hallituksessa liikaa periksi keskustalle. Hän vertautuu siinä mielessä puoluetta 1990-luvulla keskustavetoisessa hallituksessa johtaneeseen Pertti Salolaiseen, ettei ollut riittävän jämäkkä. Salolainen sai kuitenkin pitää paikkansa, kun lupasi, että on jatkossa jämäkkä.
Kaapin paikkaa kaikille
Petteri Orpo ainakin yritti ensimmäisessä puheessaan näyttää kaapin paikkaa eri suuntiin.
Hallituskumppaneille keskustalle ja perussuomalaisille lähti viesti, että jo tällä viikolla on sovittava budjettiriihessä tehtävistä uusista päätöksistä työllisyystavoitteen saavuttamiseksi. Se edellyttää ”mittavia toimia”, joihin kuuluvat työttömyysturvan saantiehtojen kiristykset.
Erityisesti keskustalle Orpo totesi, että sote-uudistuksen keskiössä on valinnanvapaus eikä aluehallinto.
– Ilman valinnanvapautta ei tule maakuntauudistusta, hän uhkasi.
Ay-liikkeen suuntaan lähti viesti, että kilpailukykysopimus ei paikallisen sopimisen osalta riitä mihinkään, vaan hallituksen on sovittava yhteinen suunnitelma, siitä miten hallitusohjelman tavoite toteutetaan näiltäkin osin. Palkansaajajärjestöihin päin käynnissä on siis ainoastaan välirauha – ja kilpailukykysopimusta ei ole vielä edes allekirjoitettu.
Sanahelinän puolelle menevät Orpon vähäosaisia ja köyhiä koskevat kauniit sanat. Samoin koulutusleikkausten vastuupuolueelta puheet sivistyksestä ja koulutuksesta.
Äijät johtavat keskustaa
Puheenjohtajaa vaihtoi vasemmistoliiton ja kokoomuksen lisäksi RKP. Anna-Maja Henrikssonin valinta ja Nato-kiire eivät yllättäneet ketään. RKP:ssä tehtiin kuitenkin aito valinta edes kerran. Edelliset puheenjohtajat ovat olleet edeltäjänsä perintöprinssejä.
Puoluekokouksista vähäverisimmän piti keskusta. Se järjestettiin vain, koska säännöt määräävät.
Mielenkiintoisin osa olivat henkilövalinnat. Ainoa nainen puoluejohdossa on varapuheenjohtaja Katri Kulmuni, joka näyttää kuvissa orvolta äijäköörin keskellä. Juha Sipilän kaudella oikeistolaistunut puolue näytti, mikä on naisen paikka keskustassa 2010-luvulla.
uutiskirje 
