Tšekkiohjaaja Jiří Menzel (s. 1938) kiteytti Sodankylässä ytimekkäästi sosialistisen Tšekkoslovakian elokuvan ongelmat.
– Kommunistit eivät kestäneet huumoria. Huumoria ei olisi saanut tehdä niistä asioista, jotka olivat pyhiä.
Erityisesti huumorikielteisyys sattui Menzeliin, koska hän on läpeensä humoristi.
Menzelin kanssa keskustellessaan pitää olla varuillaan. Tavatessamme Sodankylän elokuvajuhlilla hän viritti heti ansansa, kun kysyin, millaista oli elokuvanteko ennen vuotta 1968. Tuolloin yhteiskunnallinen ilmapiiri vapautui hetkeksi ja kiristyi sitten entisestään, kun Varsovan liiton joukot Neuvostoliiton johdolla miehittivät Tšekkoslovakian.
– Ne olivat kauniita aikoja ennen vuotta 1968. Silloin minullakin oli paikka ja palkka. Valtio huolehti minusta kaikin tavoin. Minulla oli aivan ihana elämä.
Haastattelijan katsoessa kysyvästi tulkkia hän heittää väliin, että älä usko kaikkea, mitä Menzel puhuu.
Menzel itse pitää pienen tauon, virnistää ja tokaisee:
– Mutta kaikki oli muuten ihan perseestä.
Ensimmäisellä elokuvalla Oscar
Menzel kuului heti alusta asti tšekkielokuvan kärkeen. Häntä arvostettiin myös maailmalla. Ensimmäisellä pitkällä elokuvallaan Tarkoin vartioidut junat (1966) hän voitti Hollywoodissa parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon vuonna 1967.
Menzel muistelee itseironisesti unohtumatonta Amerikan-matkaansa. Hän ei osannut englantia. Hän kertoo, ettei häkeltyneenä osannut pienenä miehenä sanoa muuta pienellä äänellään kuin että hienoa kun amerikkalaiset tykkäävät Tšekkoslovakiasta, kun isokokoinen kuuluisa koomikko Danny Kaye ojensi hänelle palkintopystin.
Tarkoin vartioidut junat perustuu Menzelin pitkäaikaisen käsikirjoittajakollegan kirjailija Bohumil Hrabalin tarinaan, jossa seurataan nuoren pojan työskentelyä juna-asemalla saksalaisten miehittämässä Tšekkoslovakiassa toisen maailmansodan aikana. Monitasoinen elokuva on perusrakenteeltaan rakkaustarina, jossa naljaillaan byrokraattiselle esivallalle ja sen pokkuroinnille.
– Lyhyesti sanoen siinä ollaan aina väärässä paikassa väärään aikaan.
Kun kysyn, oliko elokuvaa tehtäessä ongelmia sensuurin kanssa, Menzel vastaa ettei ollut.
– Sitä oli helppo tehdä. Tiesin, mitä ei saanut tehdä. Mutta vuoden 1968 jälkeen se ei olisi enää mennyt läpi.
Kun olot kiristyivät vuoden 1968 jälkeen, Menzeliä vaadittiin palauttamaan sionistien antama Oscar-palkin-to. Menzel ei palauttanut. Sen sijaan vallassaolijoita tyydytti, kun hän sanoutui muodollisesti irti kaikista vuotta 1968 ennen tehdyistä töistään.
Häkkipupun roolissa
Oscar-voittonsa jälkeen Menzel ohjasi yhden rankemman elokuvan, Kuin leivoset langalla (1969). Sensuuri hyllytti sen ja se nähtiin vasta 1990, kun kommunistien valta Tšekkoslovakiassa kukistui.
Menzel kertoo, että hän halusi huumorin avulla tarttua yhteiskunnallisiin ongelmiin irvailemalla valtaapitäviä ja byrokratiaa.
– Siinä kerrotaan maamme historian kaikkein pahimmasta ajasta 1950-luvulla. Elokuvassa on huumoria. Sehän oli pahasta, kun ei olisi saanut nauraa niille asioille.
– Minä olin niin tyhmä, että luulin, että kun osoitan, mitä virheitä tehtiin 50-luvulla, niin niitä ei sitten enää toisteta. Olin niin naiivi.
Menzel vertaa taitelijoiden roolia kommunistien hallitsemassa maassaan häkkipupun asemaan. Siihen oli ollut vain pakko sopeutua. Hän ei olisi halunnut lähteä maasta, kuten monet hänen kollegansa, jotka loivat uransa lännessä esimerkiksi Milos Forman.
Menzel sanoo yllättäen, ettei hänen elokuvan tekemisensä paljon helpottunut vallanvaihtumisen jälkeen 1990-luvulla.
– Olin ollut se pupu häkissä. Minulle oli tarjottu töitä. Jos minua kiinnosti, saatoin niitä tehdä. 1990-luvulla se häkki meni rikki, mutta minä sain töitä vain ulkomaalaisilta. Tuli aika, jolloin jokaisen piti pitää huolta itsestään. Kaikki muuttui.
Menzelin viimeinen pitkä elokuva on Tarjoilin Englannin kuninkaalle (2006). Viimeisimmät elokuva-alan työt ovat kaksi videodokumenttia, joista jälkimmäinen liittyy oopperan maailmaan, Don Juanit (2013). Hyväkuntoinen Menzel sanoo, ettei aio enää tehdä elokuvia.
– Yksi syy on, että olen laiska.
Menzel on tehnyt koko uransa aikana paljon teatteria. Hän on ohjannut teatteria menestyksellä eri puolilla Eurooppaa, Suomessakin. Hänen ohjaamansa Mozartin oopperaa Così fan tuttea on esitetty Budapestissa 2010-luvulla vuosien ajan.
uutiskirje 