Horisontti
Kansalaisille kaikkein konkreettisimmasta Euroopan yhdentymisen symbolista, yhteisvaluutta eurosta, on muodostunut Euroopalle ongelma. Jälkiviisaasti voi todeta, että yhteisvaluutta otettiin käyttöön liian pian ja se olisi vaatinut toimiakseen syvempää taloudellista integraatiota.
Euroalue on epäoptimaalinen valuutta-alue. Eurossa valuuttakurssi ei jousta yksittäisen jäsenmaan talous- tai suhdannetilanteen sitä vaatiessa, kuten oma valuutta joustaisi. Osalle jäsenmaista valuutta on yliarvostettu ja liian vahva valuutta vaikeuttaa vientiä, kun taas toiset hyötyvät aliarvostetusta valuuttakurssista.
Ensisijaista olisi keskittyä euron ongelmien tunnistamiseen ja korjaamiseen.
Erityisesti Saksa ja muu keskinen Eurooppa on hyötynyt eurosta, kun taas reuna-alueilla itsenäisen rahapolitiikan menetys vaikeuttaa talouspolitiikkaa. Eurokehikon ympärille rakennetut talouskurisäännökset estävät järkevää suhdannepolitiikkaa. Euroopan keskuspankin toimintamahdollisuuksia ei ole hyödynnetty täysimääräisesti työttömyyden torjumiseksi, kun keskuspankki on keskittynyt hintavakauteen ja euron olemassaolon turvaamiseen. Talouspolitiikan vaihtoehdottomuus on lisääntynyt.
Valuutta-alueen hajoaminen on toistaiseksi estetty miljardiluokan tukipaketeilla, talouskurin laajentamisella, rahapolitiikan määrällisellä keventämisellä ja pankkiunionilla. Tämä ei ole poistanut kriisimaiden ongelmia, mutta on aikaansaanut Pohjois-Euroopan maissa vastustusta, jota oikeistopopulistit ovat häikäilemättä hyödyntäneet. Ei ole lainkaan selvää, että uudetkaan rakenteet riittävät tulevien kriisien estämiseen ja ratkaisemiseen. Unioni on jakaantunut kahtia, euromaihin ja ei-euromaihin, velallisiin ja velkojiin. Rahaliitto uhkaa jo koko unionin tulevaisuutta.
Rahapolitiikka ei yksin selitä tai ratkaise Suomen talousongelmia. Emme tiedä, millainen Suomen tilanne olisi, jos olisimme jääneet euron ulkopuolelle. On selvää, että keskeisistä ongelmistamme Nokian romahdus tai Venäjän talousvaikeudet eivät johdu eurosta. Eurojäsenyys ei myöskään edellytä Suomessa hyvinvointipalveluista ja koulutuksesta leikkaamista vaan että huolehdittaisiin verotuloista. Eurosta on ollut myös hyötyjä.
Toisaalta on yhtä lailla selvää, että oman valuuttakurssin joustavuudesta olisi ollut Suomelle hyötyä. Euron ulkopuolella olisi ollut enemmän liikkumavaraa raha- ja finanssipolitiikassa, paremmat mahdollisuudet tehdä suhdannevaihteluita tasaavaa politiikkaa ja reagoida ulkoisiin talousšokkeihin. Suomen ei myöskään olisi tarvinnut osallistua pankkien pelastusoperaatioihin.
Euron ulkopuolelle jääneen Ruotsin hyvää taloustilannetta ei silti selitä yksin oma valuutta. Ruotsissa talouden rakenne on monipuolisempi, tavaroita ja palveluita osataan myydä maailmalle, ja väestön ikärakenne on maahanmuuton seurauksena edullisempi. Myös julkisiin palveluihin ja investointeihin satsataan Ruotsissa mittavasti. Oma valuutta ja rahapolitiikka ovat kuitenkin helpottaneet maan sopeutumista suhdannevaihteluihin.
Kansalaisaloitteella on herätetty keskustelua Suomen eurojäsenyydestä ja ehdotettu eurokansanäänestyksen järjestämistä. Äänestystä ei kuitenkaan ole mieltä järjestää niin kauan kuin yhteisvaluutalle ei ole realistista vaihtoehtoa. Yksipuolinen euroero ilman olemassa olevaa eromekanismia loisi talouteen ennakoimattomia ja suuria riskejä. Ensisijaista olisi keskittyä euron ongelmien tunnistamiseen ja korjaamiseen. Yhteiseurooppalainen ongelma vaatii yhteiseurooppalaisen ratkaisun.
Euron rakenteelliset ongelmat on korjattava. Talouskurisäännöistä on tarvittaessa voitava joustaa. Euroopan keskuspankin on voitava rahoittaa jäsenmaita niiden omistusosuuden suhteessa. Rahapolitiikan määrällinen keventäminen on kohdennettava reaalitalouteen luomaan työpaikkoja. Keskuspankin tärkeimmäksi tehtäväksi on otettava työttömyyden torjunta. Veroparatiisit on suljettava ja finanssikeinotteluun on puututtava rahoitusmarkkinaverolla. Suurimmat pankit on pilkottava, ja talletus- ja finanssitoiminta erotettava toisistaan, jotta pankkien riskit eivät enää kaatuisi veronmaksajille.
Euro ei voi olla pakkoavioliitto, joten on luotava mahdollisuus hallittuun euroeroon. Mikäli euron tulevaisuus vaatii perussopimusten muuttamista, olisi luontevaa järjestää asiasta Euroopan laajuinen kansanäänestys. Myös yksittäisille jäsenmaille pitää luoda mahdollisuus ja mekanismi erota yhteisvaluutasta niin halutessaan, ilman että se samalla merkitsisi eroa unionista. Olisi myös ennakolta käytävä neuvottelut siitä, millä ehdoilla ero toteutettaisiin ja mitä tapahtuisi esimerkiksi euromaiden yhteisille vastuille ja suomalaisten ulkomaanlainoille, sekä miten ero vaikuttaisi rahoitusmarkkinoihin ja talouteen yleisesti.
Kansanäänestysvaihtoehtojen on aina oltava selkeitä, toteuttamiskelpoisia ja realistisia. Kansalaisten on voitava realistisesti arvioida euroeron hyötyjä ja haittoja. Niin kauan kuin hallitun euroeron mekanismia ei ole, ei myöskään kansalaisaloitteen ehdotus eurokansanäänestyksestä ole realistinen eikä tavoiteltava.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja, kansanedustaja ja rahapolitiikkaa käsittelevän talousvaliokunnan jäsen.
uutiskirje 