Monikäyttöinen merilevä
Chilen rannikolla kasvaa yli 700 erilaista merilevälajia. Kaupallisiin tarkoituksiin kerätään kahtakymmentä lajia. Noin 30 000 chileläistä saa elantonsa merileviä keräämällä.
Vuonna 2014 Chilessä kerättiin 430 000 tonnia merilevää eli se muodosti 71 prosenttia kaikesta maassa kerätystä biomassasta.
FAOn mukaan vuodessa kerätään maailmanlaajuisesti noin 25 miljoonaa tonnia merilevää. Ravinnon lisäksi sitä käytetään kosmetiikassa ja lannoitteena sekä sakeuttajana ja eläinruokien lisäaineena.
Eri puolilla maailmaa tutkitaan merilevän käyttömahdollisuuksia biopolttoaineena, biomuovina ja biolääketieteessä. (IPS)
Chileläinen merilevänkerääjä Zulema Mũnoz kahlaa vedessä korjaamassa satoa. Hän kertoo keränneensä merilevää ensimmäisen kerran viisivuotiaana, eikä menetelmä ole 50 vuodessa muuttunut.
Nykyään Mũnoz myy sadon aina samalle välittäjälle.’
– Ostajan mukaan ne käytetään voiteisiin ja muovinvalmistukseen, Mũnoz sanoo.
Merilevistä saatavaa agaria ja karrageenia on mukana esimerkiksi hammastahnassa, shampoossa sekä erilaisissa geeleissä ja voiteissa.
Levä elättää pienyrittäjiä
Monikäyttöinen merilevä on palaamassa myös eteläamerikkalaisten lautasille.
– Chilen Monte Verdessa tehtyjen löytöjen mukaan se on kuulunut ensimmäisten aluetta asuttaneiden ihmisten ruokavalioon, kertoo Concepciónin yliopiston johtava merilevätutkija Erasmo Macaya.
Hänen mukaansa merilevä oli tärkeä ravinnonlähde rannikon lafkenche-kansalle, joka perinteisesti käytti – ja edelleen käyttää – runsaasti merenantimia ravinnokseen.
YK:n elintarvikejärjestö FAOn mukaan merilevät ja nilviäiset täydentävät eteläamerikkalaisten ruokaturvaa ja vähentävät köyhyyttä. Suurin osa niiden kerääjistä saa elantonsa pienyrittämisestä.
Etelä-Amerikan ruokaturva kaipaakin täydennystä. Alueen 625 miljoonasta ihmisestä 34 miljoonaa näkee nälkää ainakin ajoittain. Monessa maassa, muiden muassa Kuubassa, Meksikossa ja Perussa, tutkitaankin jo merilevän jalostusmahdollisuuksia.
Kerääjälle ei maistu
Santiagolaisen hotellin keittiöpäällikkö Axel Manríquezin mukaan merilevästä on tullut myös suosittu gourmet-ruoka. Se on etenkin vegaanien suosiossa.
– Perulaiset ovat ottaneen merilevän osaksi Chifa-keittiötään, Manríquez kertoo.
Chileläiset eivät hänen mukaansa kuitenkaan ole merilevää ruokavalioonsa ottaneet, vaan suurin osa kerätystä syötäväksi tarkoitetusta merilevästä viedään Aasiaan.
Manríquezin mielestä merilevän paikka olisi lautasella.
– Merilevät ovat ravitsevia ja terveellisiä, sillä niiden suolamäärää säätelee valtameri. Ne voidaan syödä joko raakana tai valmistettuna. Ne edistävät ruuansulatusta ja sisältävät jodia. Aasialaiset eivät pode kilpirauhasvaivoja, sillä he syövät runsaasti merilevää, hän perustelee.
Zulema Mũnoz kerää hyvänä viikkona 500 kiloa merilevää. Eri lajeista maksetaan eri kilohinta, halvimmista 50 senttiä, kalleimmista runsas euro.
Itse hän syö merilevää vain harvoin.
– Sanotaan, että se olisi hyvin valmistettuna herkullista, mutta en ole kokeillut, hän sanoo.
Monikäyttöinen merilevä
Chilen rannikolla kasvaa yli 700 erilaista merilevälajia. Kaupallisiin tarkoituksiin kerätään kahtakymmentä lajia. Noin 30 000 chileläistä saa elantonsa merileviä keräämällä.
Vuonna 2014 Chilessä kerättiin 430 000 tonnia merilevää eli se muodosti 71 prosenttia kaikesta maassa kerätystä biomassasta.
FAOn mukaan vuodessa kerätään maailmanlaajuisesti noin 25 miljoonaa tonnia merilevää. Ravinnon lisäksi sitä käytetään kosmetiikassa ja lannoitteena sekä sakeuttajana ja eläinruokien lisäaineena.
Eri puolilla maailmaa tutkitaan merilevän käyttömahdollisuuksia biopolttoaineena, biomuovina ja biolääketieteessä. (IPS)
uutiskirje 
