Sairaanhoitaja Idalisa Lehtipalo palvelee verenluovuttajia verenluovutuspisteessä Helsingin Sanomatalossa. Siellä kertyy päivässä noin sata pussia verta. Se on iso osa Suomen päivittäin tarvitsemasta verimäärästä.
Miksi kannattaa tulla verenluovutukseen?
– Siitä on apua jollekin ihmiselle. Siksi teemme tätä, Lehtipalo perustelee.
Verestä ei saa maksaa korvausta.
Tunnelma on leppoisa. Luovuttajat täyttävät kyselylomaketta, menevät hemoglobiininmittaukseen ja haastatteluun ennen luovutusta.
Vaikka useimmat tutkivat etukäteen, soveltuvatko luovuttajiksi, noin kymmenen prosenttia käännytetään. He saavat yleensä väliaikaisen luovutuskiellon. Syynä voi olla vaikkapa flunssa tai takana oleva ulkomaanmatka.
Veriteitse tarttuvat infektiotaudit tutkitaan veripalvelussa ennen veren käyttöä. Niitä, jotka luovuttavat, mutta saavat sitten kotiin soiton HIV:stä tai muusta verestä ilmenneestä infektiotaudista, on hyvin vähän.
– Muutama tällainen puhelu joudutaan Veripalvelusta vuosittain soittamaan. Se on kuitenkin todella pieni määrä 200 000 luovutuksesta, Lehtipalo sanoo.
– Haastattelukaavake suunniteltu niin, että se kattaa tartunnan lähteet tehokkaasti.
Verenluovutus kestää kymmenisen minuuttia. Sen jälkeen luovuttaja lepää hetken ja siirtyy kahville.
Noin tuhat pussia päivässä
Suomessa kerätään verta suomalaisen terveydenhuollon käyttöön. Suomi tarvitsee lähes tuhat pussia verta päivässä. Se tarkoittaa lähes tuhatta vapaaehtoista verenluovuttajaa joka arkipäivä.
Vapaaehtoiset luovuttajat auttavat Suomessa vuosittain noin 50 000 potilasta. Koska verta ei voi korvata keinotekoisilla aineilla, luovutettu veri on monille vakavasti sairaille elinehto.
Veri voi pelastaa ihmishengen.
Verivalmisteita tarvitaan esimerkiksi leikkauspotilaiden, onnettomuuksien uhrien, syöpää sairastavien ja keskoslasten hoitoon keskimäärin suomalaisten veriryhmäjakauman mukaisesti. Pulaa voi kuitenkin tulla kaikkein yleisimmistäkin veriryhmistä. Tällöin Veripalvelu kutsuu luovuttajia verenluovutukseen.
Suomen tarpeisiin
Suomalaisista viisi prosenttia luovuttaa verta. Uusien luovuttajien tarve on koko ajan noin kymmenen prosenttia luovuttajista, koska aina vanhoja poistuu joukosta esimerkiksi ikääntymisen tai sairastumisen vuoksi.
– Sitoutuneita on kuitenkin paljon, Lehtipalo sanoo.
– Moni luovuttaja käy säännöllisesti verenluovutuksessa.
Naiset voivat luovuttaa verta neljä, miehet kuusi kertaa vuodessa.
Lehtipalo oli verenluovuttaja. Siitä syntyi idea hankkiutua töihin Punaisen Ristin Veripalveluun.
– Lähtökohta työhön on aika erilainen kuin vaikkapa tyypillisessä sairaalatyössä. Tänne tulevat ihmiset ovat terveitä ja vapaaehtoisia, hän sanoo.
Suomessa kaikki luovutettu veri kulkee SPR:n veripalvelun kautta. Vakituisia verenluovutuspaikkoja on kymmenen. Lisäksi veripalvelu kiertää ympäri maata, Rovaniemeltä Hankoon, ottamassa vastaan luovutuksia. Joillakin paikkakunnilla palvelu käy viikoittain, joillakin kuukausittain, joillakin harvemmin.
Enää ei siirretä verta
Verta luovuttajasta kerätään noin puoli litraa. 460 millilitraa menee luovutuspussiin ja lisäksi verta otetaan näytteenottoa varten. Verestä testataan HI-virus, hepatiittivirukset A, B ja C, syfilisbakteeri ja parvovirus.
Veri lähtee luovutuspaikasta Helsingin Kivihakaan, jossa sijaitsee verenluovutuksen päätoimipiste. Siellä näytteet tutkitaan ja tehdään verivalmisteet verestä.
Nykyisin potilaat eivät enää saa verensiirrossa kokoverta. Jokaisesta luovutuspussista erotellaan punasolut, verihiutaleet ja plasma. Ne voivat kaikki päätyä eri potilaille. Nopeimmin täytyy käyttää verihiutaleet, jotka säilyvät viisi vuorokautta. Punasolut tulee käyttää viiden viikon kuluessa. Plasmaa voi säilyttää jopa vuosia pakastettuna.
Sitä, mihin päin Suomea veri menee, ei voi tietää. Ulkomaille suomalaista verta lähtee ainoastaan poikkeustapauksissa.
– Meidän tehtävämme on vastata siihen, mitä suomalaiset sairaalat tarvitseva, Lehtipalo sanoo.
Suomen laki sanoo, että verestä ei saa maksaa korvausta.
– Se on yleinen systeemi Euroopassa, Lehtipalo kertoo.
Tarve kerrotaan verkossa
Heinäkuu on hiljainen luovutuskuukausi, koska luovuttajatkin lomailevat.
– Veripalvelun verkkosivulla näkyy päivittäinen tarve. Sieltä voi seurata oman veriryhmänsä veritilannetta ja ajoittaa luovutusta sen perusteella, Lehtipalo neuvoo.
Siellä veripisaran koko näyttää kuinka paljon verta tarvitaan. Samasta paikasta voi tarkistaa, soveltuuko verenluovuttajaksi.
uutiskirje 
