Viimeinen sana
Puolueen puheenjohtajalla on merkittävä rooli politiikassa. Hänelle osoitetaan herkästi ovea jo mielipidemittausten kannatuslaskun vuoksi. Tosin Timo Soini (ps.) näyttää vahvistavan asemiaan sitä enemmän, mitä huonommiksi kannatusluvut käyvät.
Viime viikolla julkistettu Eduskuntavaalitutkimus 2015 kyseenalaistaa myyttiä puheenjohtajan vahvasta vaikutuksesta puolueidensa vaalimenestykseen. Vaalitutkimuksessa ei ole juuri saatu empiirisiä havaintoja vuodesta 2003 asti jatkuneissa mittauksissa.
Uskomus puheenjohtajan merkityksestä puolueen vaalikannatukselle on kuitenkin suuri niin politiikkojen, puolueiden kuin kansalaistenkin keskuudessa.
Äänestäjät painottavat puheenjohtajan merkitystä hyvin eri tavoin puolueissa. Puoluettaan suositumpia olivat viime vaaleissa perussuomalaisten Soini ja RKP:n Carl Haglund. He vaikuttivat myös puolueitaan äänestäneiden päätökseen.
Puheenjohtajan merkitys korostuu eniten keskustassa ja perussuomalaisissa ja vähiten vihreissä. Viime vaaleissa sekä keskusta että sen puheenjohtaja Juha Sipilä nauttivat laajasta suosiosta.
Vasemmistopuolueissa puheenjohtajan persoona ei äänestäjien oman ilmoituksen mukaan vaikuta heidän päätökseensä.
Tutkimus toteaa vasemmistoliiton entisen puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen olevan analyysin perusteella selkeä esimerkki puheenjohtajasta, joka on ollut puolueelleen suuri resurssi. Hän on vedonnut puheenjohtajista ylivoimaisesti eniten henkilökohtaisella karismallaan äänestäjiin reilu kymmenen vuotta jatkuneen mittauksen aikana.
Vasemmistoliitto kuitenkin menetti kannatustaan Siimeksen aikana. Puheenjohtajan suosio ei välttämättä käännykään puolueen hyväksi.
Myös Paavo Arhinmäki oli vuoden 2011 eduskuntavaalien aikaan erittäin suosittu. Hän toi uusia äänestäjiä, mutta puolue ei yltänyt vaalivoittoon hänenkään johdolla.
Ihmiset sanovat puheenjohtajan vaikuttavan äänestyspäätökseen, mutta moni muukin asia vaikuttaa. Myös epäsuosittu puheenjohtaja voi pärjätä omissa joukoissaan. Suositulla puheenjohtajalla näyttääkin olevan merkitystä uusien äänestäjien kalastamisessa.
Puheenjohtajan rooli vahvistuu edelleenkin, sillä taistelu äänestäjien sieluista kasvaa. Entistä useampi äänestäjä vaihtaa puoluettaan ja arpoo useamman puolueen välillä.
Puolue saa mediassa puheenjohtajansa kasvot. Näin ollaan kehällä, jossa puoluetta määritellään puheenjohtajan persoonan kautta.
Eduskuntavaalitutkimus kertoi poliittisen osallistumisen eriarvoistuvan jo lapsuudenkodista lähtien jatkuen aikuisiällä. Taloudellinen hyväosaisuus ja poliittinen aktiivisuus kulkevat käsi kädessä.
Hyvin toimeentulevien, aktiivisesti äänestävien kansalaisten ääni kuuluu muita paremmin päätöksissä. Matala koulutus- ja tulotaso johtaa usein äänestämättä jättämiseen.
Poliittinen osallistuminen jakaakin ihmisiä ja eriyttää myös sukupolvia. Nuori sukupolvi suosii suoraan vaikuttamiseen tähtääviä osallistumismuotoja, kuten kansalaisaloitetta ja sosiaalista mediaa.
Tätä ongelmaa ei ratkaista puolueiden persoonien kautta.
uutiskirje 
