Teksti Elias KrohnKuvat Jussi Joentausta
Voimaloista on yleensä jos jonkinlaista maisema-, melu- tai saastehaittaa. Huhtikuussa valmistunutta Suomen suurinta aurinkovoimalaa ei kuitenkaan edes näe, ellei katsele paikkaa ilmasta. Kivikon hiihtohallin katolla sijaitseva voimala tuottaa silti sähköä noin 700 megawattituntia vuodessa, mikä vastaa noin 350 kerrostalokaksion vuosikulutusta.
Kuka tahansa voi ostaa Helsingin kaupungin energiayhtiö Helenin voimalasta nimikkopaneelin. Paneelin tuotto hyvitetään asiakkaalle sähkölaskussa pörssihinnan mukaan. Nettokustannukseksi jää keskimäärin noin 3,40 euroa kuukaudessa. Yli puolet paneeleista on jo myyty.
”Vuonna 2030 tuuli ja aurinko ovat halvimmat sähköntuotantotavat.”
– Se ei ole asiakkaalle bisnestä, mutta hän pääsee suoraan vaikuttamaan siihen, miten sähköä Suomessa tuotetaan, sanoo Helenin projektinjohtaja Atte Kallio.
Helenin ensimmäinen ison kokoluokan aurinkovoimala valmistui vain vuotta aiemmin Helsingin Suvilahteen. Sekin oli valmistuessaan Suomen suurin.
– Paneelit menivät kaupaksi muutamassa päivässä, mikä oli positiivinen yllätys. Olimme luvanneet tehdä aurinkovoimaloita niin paljon kuin kysyntää riittää, joten tuli vähän kiire, Kallio muistelee.
Helsingin kaupungin omistama Kivikon hiihtohalli todettiin sopivaksi paikaksi. Jo sitä rakennettaessa oli varauduttu mahdolliseen aurinkovoimalaan: katolla oli tukiraudat valmiina. Katto on iso, eikä sitä varjosta mikään.
Voimala on yli kaksi kertaa Suvilahden voimalan kokoinen. Mukana on myös uutta tekniikkaa: kaikki elektroniikka, jonka avulla voimalan sähkö siirretään keskijänniteverkkoon, on pakattu hiihtohallin pihalla olevaan merikonttiin. Tämä niin sanottu megawattiasema on Pohjoismaiden ensimmäinen.
– Kaikki äly on tässä yhdessä paketissa. Suvilahdessa elektroniikka on kaapeloitu rakennukseen. Tämä voimala on niin iso, että kiinteistön sähköverkko ei olisi kestänyt näitä kuormia, esittelee voimalahankkeen toinen puuhamies, projektipäällikkö Aku Kimari.
Lähes huoltovapaata
Voimalan rakentaminen maksoi kaikkiaan 1,5 miljoonaa euroa. Työ- ja elinkeinoministeriön investointituki kattoi siitä 30 prosenttia.
– Aurinkoenergian kustannukset ovat vielä jonkin verran pörssisähkön hintaa isompia. Jos yhteiskunta haluaa aurinkovoimaa, sitä pitää jatkossakin vielä jonkin aikaa tukea, sanoo Kallio.
Aurinkopaneelien hinnat ovat kuitenkin jatkuvasti alentuneet, ja saman kehityksen ennustetaan jatkuvan. Aurinkovoiman yleistyessä paneeleita ja muita materiaaleja voidaan valmistaa isommissa erissä, mikä lisää kustannustehokkuutta.
Yhteiskunnan tuki on nytkin tarpeen vain rakennusvaiheessa. Tuotantovaiheessa kustannukset ovat hyvin vähäisiä.
– Tämä ei tarvitse polttoaineita eikä ihmisten tarvitse täällä olla paitsi häiriötilanteissa. Vuosittain on seurantaa ja pientä huoltoa, ehkä joidenkin osien vaihtamista, Kallio esittelee.
– Tuulivoimassa huoltokustannusten osuus on aika iso. Muun muassa pyörivät koneet vaativat jatkuvaa huoltoa, vertaa Kimari.
Aurinkovoimalan rakentamiseen tarvittava energia vastaa arvioiden mukaan voimalan 2–4 vuoden energiantuottoa. Aurinkopaneelin käyttöikä on puolestaan yleensä vähintään 20 vuotta, monesti 30:kin.
– Saadaanhan siinä aika paljon lisäenergiaa, Kallio summaa.
Suomi vielä jälkijunassa
Aurinkovoima on yleistynyt Suomessa viime aikoina nopeasti: verkkoon kytketty aurinkovoimakapasiteetti kasvoi viime vuonna kaksinkertaiseksi, viidestä kymmeneen megawattiin. Laitetoimittajien arvioiden mukaan kapasiteetti tulee kaksinkertaistumaan myös tänä vuonna, kertoo energiateknologian professori Jero Ahola Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta.
– Edistys on hyvää, mutta pienestä lähdetään. Tanskaan ja Ruotsiin verrattuna olemme monta vuotta jäljessä, Ahola sanoo.
Suomessa ei ole Aholan mukaan osattu riittävän laajalti ennakoida aurinkopaneelien hintojen tippumista, vaikka tutkijat ovatkin asiasta tienneet. Aurinkopaneelien kytkeminen yleiseen sähköverkkoon, jossa ylijäämäsähköstä maksetaan paneelien haltijalle, mahdollistettiin Suomessa käytännössä muita Pohjoismaita myöhemmin.
Edelleen ongelmana on tukipolitiikka.
– Yritykset ja maatalouden harjoittajat voivat hakea investointitukia, mutta kuluttajat eivät.
– Jos valtiotasolla olisi aurinkoenergiatavoite ja ohjelma sen edistämiseksi, alan eteneminen ja kapasiteetin rakentaminen olisi luultavasti paljon määrätietoisempaa, Ahola arvioi.
Pohjoismaista Norja on aurinkoenergiassa hieman Suomea jäljessä, mutta siihen on selityksenä maan suuri vesivoimatuotanto sekä hyvät olosuhteet tuulivoimalle.
Rakentaminen työllistää paikallisia
Suomessa olisi mahdollisuuksia aurinkovoiman merkittävälle lisäämiselle. Olosuhteet ovat yhtä hyvät kuin esimerkiksi Pohjois-Saksassa. Kylmä ilmasto on vain etu, koska piipaneelit toimivat sitä paremmin mitä kylmempää on.
– Useiden skenaarioiden mukaan vuonna 2030 tuuli ja aurinko ovat halvimmat sähköntuotantotavat Suomessa. Jos tämä toteutuu, olisi kummallista ajatella, että meillä ei merkittävästi lisättäisi tuuli- ja aurinkovoimaa, Ahola toteaa.
Aurinkovoiman yhtenä etuna uusiutuvuuden lisäksi on, että se työllistää paikallisia ihmisiä.
– Asentaminen on käsityötä. Se työllistää mekaanikkoja ja sähköasentajia. Aurinkovoima ei ole pelkästään tutkija- ja insinöörihommaa.
Lisäksi aurinkovoima hajauttaa energiantuotannon ja sen omistuksen rakennetta, mikä muun muassa parantaa huoltovarmuutta.
Toisiaan täydentäviä energiamuotoja
Vuotuisen energiatuotannon mukaan laskettuna noin 28×28 kilometrin kokoinen ala riittäisi Suomen sähköntarpeen tyydyttämiseen. Pelkän aurinkoenergian varaan Suomen energiatuotantoa ei kuitenkaan voida rakentaa, koska sen saatavuus vaihtelee. Talvella, jolloin tarve on suurinta, sitä saadaan vähiten.
Ahola korostaakin, että aurinkoenergia on nähtävä osana monien energiamuotojen palettia. Esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoima täydentävät toisiaan: kesällä aurinko paistaa eniten, kun taas tuulisinta on talviaikaan.
Energiaa voidaan jonkin verran myös varastoida. Suvilahden aurinkovoimalan alle rakennettiin toukokuun lopulla Pohjoismaiden suurin sähkövarasto. Ison mittaluokan ratkaisuksi akkuvarastoinnista ei kuitenkaan toistaiseksi ole.
– Kivikon ja Suvilahden voimaloiden tuotanto täyttää varastomme puolessa tunnissa, kertoo Kallio.
Varastoinnin lisäksi sähköä voidaan muuttaa polttoainemuotoon.
– Jos rekkoja tai lentokoneita ei voida sähköistää, niihin voidaan tehdä sähkön kautta polttoaineita nettohiilidioksidivapaasti, mainitsee Ahola.
Uutta bisnestä uusiutuvista
Yksi osaratkaisu on myös sähköyhtiöiden asiakkailleen tarjoama kysyntäjousto, joka tarkoittaa sähkön käytön siirtämistä korkean kysynnän ja hinnan tunneilta edullisempaan ajankohtaan. Näin kulutus saadaan mukailemaan tuotantoa.
– Tarvitaan useita ratkaisuja ja uusia teknologioita uusiutuvan energian kehittämiseksi. Sama ongelma on kaikkialla maailmassa. Tässä on valtavat mahdollisuudet saada aikaan uutta bisnestä ja viedä laitteita ja palveluja muualle, jos olemme etulinjassa tässä murroksessa. Jos taas pelkäämme ja pakitamme, mitään sellaista ei tapahdu, Ahola painottaa.
Helenissä ei ole vielä tietoa, minne ja milloin se rakentaa seuraavan aurinkovoimalan. Päätökset riippuvat kuluttajista.
– Teemme näitä edelleen niin paljon kuin kysyntää riittää, Kallio korostaa.
uutiskirje 
