Antti Heikkisen mielessä pakolaiset ja evakot

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Toimittaja, kirjailija Antti Heikkinen on aikaansaapa tuhannen toimen mies. Kesällä Heikkinen debytoi ohjaajana. Hän on sovittanut ja ohjannut Nilsiän Harrastajateatteriin Arto Paasilinnan 1970-luvun lopulla ilmestyneen romaanin Onnellinen mies.

Heikkisen romaani Matkamies maan on tulossa painosta elo-syyskuussa sekä syksymmällä ilmestyy elämäkerta pohjoissavolaisesta, kansallistakin mainetta niittäneestä musiikkimiehestä, Jaakko Teposta, viäräleuasta.

Heikkinen kasvoi jo hyvin nuorena kotipitäjänsä Nilsiän Harrastajateatterin kantavaksi voimaksi näyttelijän ja laulajan kykyineen. Kuopion kaupunginteatteri esitti vuonna 2015–2016 Pihkatappi-romaanista dramatisoidun näytelmän, jossa Heikkinen esitti pääosaa.

Juice-tuntijana Heikkinen käsikirjoitti Ylelle ”Juicen heinäkuun” merkeissä ”radiomusikaalin”, fiktiivisen 20-osaisen Juicen Taivaallinen Aulabaarin.

Heikkisen ohjaama näytelmä Onnellinen mies on oiva kesäteatteriesitys, vaikka poikkeaakin valtavirrasta nopeatempoisuutensa ja ehkäpä Heikkisen viittaaman commedia dell’arte -piirteen vuoksi.

Heikkinen on säilyttänyt paljon romaanista, mutta myös ajantasaistanut Onnellista miestä.

Perusasiat kuten työttömyys, poliittiset kähminnät, ”byrokratian raskas lokomotiivi” ja rahanahneus ovat yhä voimissaan – ahneus nyt yhä yltyneempänä.

Pienen paikkakunnan vitsaukset, juoruilu ja panettelu, ovat myös tallella sekä suomalaisten perisynti kateus. Kunta on jakaantunut kahtia: työläiset ja pientilalliset vastaan kunnan napamiehet, Heikkisen versiossa napanainen, suurtilallinen Esteri Jäminki ja virkavalta.

Heikkinen on sijoittanut useihinkin henkilöhahmoihin miesten sijaan naisia. Päivitetty, mutta toimii.

Muukalaiset, erilaiset

Kirjallisuustieteen emeritusprofessori Pertti Karkama on sanonut luennollaan, että kirjailija Arto Paasilinnan tuotannossa kaiken hauskuuden seassa on todennettavissa yhteiskuntakriittinen linja. Tämän Heikkinen on säilyttänyt näytelmässään.

– Olin kyseisellä luennolla, mutta luentomuistiinpanot makaavat jossain muuttolaatikossa eli tuon tarkemmin en muista esimerkiksi ajankohtaa, todennäköisesti 1990-luvulla Turussa, Heikkinen kertoo.

Päähenkilö, töihin pikkukuntaan saapuva siltainsinööri Jaatinen, saa tuta muukalaisuutensa ja erilaisuutensa, sillä tarjolla on ”perusvihaa tarpeeksi uusille tulokkaille”. Suvaitsemattomuus kukoistaa. Näytelmässä on pieni viittaus turvapaikkakeskukseen.

Heikkisen piakkoin ilmestyvässä Matkamies maan -romaanissa pakolaiset ovat esillä tavalla tai toisella.

Romaani sijoittuu Heikkisen perusteellisesti kokemalle maaseudulle – ihmisten vielä toistaiseksi asuttamalle – jota Heikkinen rakastaa.

Antti Heikkinen myös tuntee kansansa, hyvässä ja pahassa.

– Keskeisiä teemoja uudessa romaanissani ovat rakkaus- ja ihmissuhteet – ja viha. Kyseessä ei ole suuri pakolaisromaani, mutta pakolaisuus on liikkeellepaneva voima. Pienelle kylälle tulee vastaanottokeskus ja terveyskeskus puretaan. Siinä on alkuasetelma. Romaani haki muotoaan kauan, mutta vuodenvaihteessa nasahti, ja silloin Matkamies maan alkoi syntyä.

– Pakolaisasiassa on puolensa ja puolensa. Netissä kirjoitetaan omilla nimillään aivan järkyttäviä asioita. Sekä tasa-arvo- että pakolaiskysymys ovat herättäneet kiihkeitä tunteita. Lieneekö se tapa päästellä itsestään höyryjä ulos? Viime aikoina on tapahtunut tasoittumista.

Kirjailijalla on ollut kontakteja pakolaisiin, jotka ovat kertoneet kokemistaan hirveistä asioista: autopommi on tappanut läheisen ja muuta koettua kauheaa.

– Jollain tavoin on vaikea ottaa kantaa, sillä turvapaikanhakijoista kaikki eivät ole paenneet hengenhädässä. Mutta pakolaiset nähdään massana, ei yksilöinä, ja se tekee kielteisen mielipiteen muodostamisen jotenkin helpommaksi.

Nilsiässä ei ole vastaanottokeskusta, mutta naapurikunnassa Siilinjärvellä sen sijaan on. Heikkinen toimii edelleen, virkavapaita lukuun ottamatta, lähiseutujen paikallislehtien toimittajana, myös siilinjärveläisen Uutisjousen.

Omat Karjalan evakkomme

Heikkinen kertoo, että hän on toisena käsikirjoittajana, ”assistenttina”, Markku Pölösen tulevassa elokuvassa Oma maa, joka kertoo Karjalan evakoista.

– Toisen maailmansodan jälkeisen Suomen saattaminen jaloilleen oli valtava ponnistus, josta iso osa oli juuri karjalaisten asuttaminen. Kotirintamakin ansaitsee entistä suuremman huomion. Elokuva on raivaajatarina. Lahtelainen leipurin tytär rakastuu evakkoon.

Heikkiseltä ilmestyi viime vuonna hieno elämäkerta – tietenkin totutusta tavasta poikkeava – Turjailija – Heikki Turusen elämä ja teot (Siltala). Kirjailija Heikki Turunenhan on käsitellyt laajasti samoja teemoja.

Evakot saivat aikoinaan osakseen paljon ikävää suhtautumista. Heidän tapojaan, ortodoksiuskontoaan ja murrettaan ei kaikkialla ymmärretty – eli ei siis hyväksytty.

– Rinnastus nykypäivän pakolaisiin ei ole kaukaa haettu, kiteyttää toimittaja, kirjailija Antti Heikkinen meneillään oleviin hankkeisiinsa viitaten.