Monimuotoisuuden vähenemiselle emme voi tehdä paljoakaan, mutta vanhojen hyötykasvien ja perinneperennojen geenikantaa voimme säilyttää. Siitä on kyse Maatiaisen toiminnassa ja se on tosi tärkeää, sanoo yhdistyksen siemenvälitystä hoitava Pirkko Kukkola.
Maatiaiskantojen säilytystä tehdään siis vapaaehtoistyönä. Maatiainen toimii pääosin jäsenmaksujen varassa. Pienen lisän siihen tuo siementen ja taimien myynti. Kukkolan mielestä toimintaan pitäisi saada yhteiskunnan varoja.
– Joskus tämä toiminta voi hyödyttää vielä koko yhteiskuntaa, hän sanoo ja viittaa ilmastonmuutosten seurauksiin.
Vanhat maatiaiskannat ovat sopeutuneet omille maantieteellisille alueilleen.
Eläviä siemenpankkeja
Alkuperäiskasvien säilyttämistyötä tehdään pohjoismaisella tasolla geenivarakeskus NordGenissa. Geenipankeissa siemenet säilyvät pakastettuina satojakin vuosia.
Kukkolan mielestä varminta kannan säilyttämistä on kuitenkin lajien kasvattaminen vuodesta toiseen, kuten Maatiainen tekee. Harrastajien ylläpitoviljelmät ovat elävä siemenpankki. Niissä kasvilajeja viljellään alati muuttuvassa ympäristössä, jolloin ne myös sopeutuvat jatkuvasti olosuhteisiin, erilaisiin kesiin ja talviin.
– Vanhat maatiaiskannat ovat sopeutuneet omille maantieteellisille alueilleen ja ovat perimältään monimuotoisia. Nykyiset viljelylajikkeemme pohjautuvat näihin maatiaisiin, sanoo Maatiaisen toinen siemen-asiantuntija Anne Leino.
Järjestön organisoima ylläpitoviljely on tuottanut hyviä tuloksia. Välitykseen on Leinon mukaan palautunut kiitettävästi muun muassa potattomatti-tomaattia, sikuria, isotakiaista, pinaattihierakkaa ja kosmoskukkien maatiaiskantoja.
Maatiaisen siemenvälitykseen tulee siemeniä tavallisilta puutarhaharrastajilta ja ylläpitoviljelijöiltä. Jälkimmäiset ovat sitoutuneet kasvattamaan jotain tiettyä lajia vuodesta toiseen ja keräämään niistä siemeniä järjestön välitettäväksi.
Maatiaisen siemenluettelossa on joitakin tosi vanhoja kantoja, joita on viljelty vuosikymmenien ajan. Joitain luettelon hyötykasveja on Suomessa viljelty jopa satoja vuosia.
– Kun alkuperäiset viljelijät vanhenevat ja kuolevat, meidän pitäisi löytää uusi viljelijä, jotta kanta säilyisi, Kukkola sanoo ja harmittelee sitä, että ylläpitoviljelijöistä on nyt pulaa.
– Heitä on vaikea löytää. Tämä on suuri ongelma, hän sanoo.
Tiettyjä vanhojen kantojen siemeniä myydään vain ylläpitoviljelijöille, joista yhdistys pitää rekisteriä.
Monenmoista myssykkää
Kesä on kääntymässä pian syksyksi, mikä tarkoittaa, että siemenet valmistuvat kerättäväksi. Ensikertalaiselle siementenkeruu on haastavaa. Maatiaisen toimistolla Helsingissä järjestetään syksyllä aiheesta päivän mittainen kurssi. Pirkko Kukkola opastaa siementen keruuta ja puhdistusta.
– Keräily vaatii taitoa. Pitää tietää mihin aikaan ja mistä minkäkin kasvin siemenet haetaan. Oikea aika on tärkeä, etteivät siemenet ehdi varista, mutta ovat kuitenkin kypsiä, hän sanoo.
Kukkola on ollut kasvien ja siementen kanssa tekemisissä lapsesta asti ja tunnistaa vaivatta suuren osan postin tuomista siemenistä.
– Mutta toki on iso joukko samannäköisiä pieniä ja pyöreitä siemeniä, joita on lähes mahdoton tunnistaa silmämääräisesti. Esimerkiksi kaikilla unikoilla on samanlaiset siemenet ja pientä pyöreää siementä on mäkitervakolla, käenkukalla ja palavallarakkaudella, Kukkola kertoo.
Onneksi sentään suurin osa siementen lähettäjistä nimeää itse kirjekuorensa sisällön. Tosin siemenvälittäjälle on vuosien varrella tullut mitä erikoisempia lähetyksiä.
– Postista tulee monenlaista myssykkää. Välillä kasvi juurineen kaikkineen on kääritty sanomalehteen. Mutta tulee myös hienosti putsattuja siemeniä, jotka minun tarvitsee vain mitata ja merkitä tiedot ylös, Kukkola kertoo.
Ainutlaatuinen siemenluettelo
Maatiaisen siemenluettelo on paisunut vuosi vuodelta. Tämän vuoden luettelossa on nimikkeitä noin 600.
– Viimeisten viiden vuoden aikana innostus hyötykasveihin on lisääntynyt huomattavasti, kertoo Kukkola.
Viherpeukalon elämä on vaikeaa alkuvuodesta, jolloin aletaan odottaa kevättä, mutta jolloin ei vielä voi puutarhassa tehdä mitään. Silloin auttaa siemenluettelo. Sen turvin voi suunnitteilla kesän kasvatuksia. Kukkola tietää, että järjestön luetteloa odotetaan kiihkeästi.
– Valitettavasti se tulee siemenluetteloista viimeisenä. Mutta se onkin sitten ainutlaatuinen, koska siinä kerrotaan seikkaperäisesti, mitä kantaa siemenet ovat ja kenen pihasta ne ovat peräisin. Luettelon avulla tilaaja voi siis selvittää senkin, kuka on kasvin kasvattanut.
Luettelon myöhäinen ilmestyminen johtuu Kukkolan mukaan siitä, että maatiaisjäsenet ovat hiukan hitaita lähettämään siemenpussejaan.
– Toisinaan niitä tulee vielä keväälläkin. Jouluviikolla niitä tulee ihan päivittäin, Kukkola kertoo nauraen.
Kaikesta huolimatta luettelo ilmestyi tänä vuonna aiempaa aikaisemmin, jo tammikuussa.
”Niin minun juttuni”
Pirkko Kukkola kertoo olleensa kiinnostunut siemenistä jo lapsuudessa. Keskikoulussa parasta oli kasvien keruu.
– Olisin kerännyt niitä vaikka satoja. Ja oli kivaa opetella kasvien latinankieliset nimet, Kukkola muistelee.
Sitten 1990-luvulla paikallislehti kertoi, että 4H-liitto alkaa kerätä niittykasvien siemeniä.
– Se kolahti heti. Ajattelin että siihen on päästävä mukaan. Siitä lähtien olen ollut aktiivisesti mukana. Olin 4H-liiton siemenvastaava, hoidin valtakunnallisen siemenvälityksen ja kävin pitämässä keruukursseja. Se vaan oli niin minun juttuni, Kukkola sanoo.
Siementen keruu oli tuolloin aivan uusi juttu Suomessa. Maatalous oli muuttunut niin ettei enää ollut niittyjä ja pientareita, joissa luonnonkukat kukkivat. Silloin havahduttiin niittykukkien vähenemiseen ja haluttiin tehdä asialle jotain.
4H:n jälkeen Kukkolalle mieleinen työ jatkui Maatiaisessa. On jatkunut jo kymmenisen vuotta.
Kissankäpäläkin silmälläpidettävä
Uutinen kertoi kesän alussa, että kissankäpälä on vähenemässä uhkaavasti. Kukkola muistelee, että lapsuudessa kissankäpälää oli runsaasti navetan laitamilla.
– Nyt ei niitä enää näy missään lapsuuden kissankäpäläpaikassa, hän sanoo.
Näitä harvinaistumassa olevia kasveja ei Kukkolan mielestä pelasteta sillä että joku kylvää niitä pihaansa.
– Kyllä kasvin pitää omin voimin pystyä olemaan luonnossa.
Niittykasvit ovat saaneet uuden mahdollisuuden moottoriteiden ja isojen maanteiden pientareilla. Niissä on Kukkolan mukaan nykyisin varsin monipuolinen kasvusto.
Pahiten niittykasveja on verottanut viljelyn muuttuminen.
– Enää ei ole laitumia eikä joutoalueita, jotka viikatteella ennen vanhaa korjattiin. Nyt kaikki saa pusikoitua ja kasvaa heinää. Se, minne ei pääse isolla koneella, jää leikkaamatta, Kukkola pohtii.
Kukkola on ihmeissään siitä, miten paljon monimuotoisempaa luonto oli vielä 40–50 vuotta sitten, kun hän oli lapsi.
– Olenkin menettänyt toivoni luonnon monimuotoisuuden suhteen. Toisaalta, satojen vuosien perspektiivillä luonnonkasveja on tullut ja mennyt. Jotain tulee aina tilalle.