Firabelityö antoi lisää leipää

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Entinen luokkahitsaaja Sulo Maanonen, 87, esittelee ylpeänä kottikärryjä, jotka hän valmisti Tampellassa firabelityönä eli työnantajan välineillä ja työnantajan materiaaleista.

– Nämä lähtevät kohta roskalavalle, mutta hyvin ehtivät palvella. Näitä käytettiin monella omakotityömaalla, kun me tampellalaiset rakensimme ensimmäiset omat talot, Maanonen muistelee.

Tampellassa firabelitöitä sai tehdä, jos työnjohto antoi siihen luvan. Anomuksesta sai tehdä yhden tavaran kerrallaan työpaikalla, mutta työajan ulkopuolella.

– Firabelityö tai soteva, kuten meillä sanottiin, koski vain päivätyössä olevia. Vuorotyöläiset eivät saaneet tehdä sotevaa. Oliko syynä valvonta vai mikä lienee.

Firabelityötä tehtiin varsinkin sodan jälkeen, kun tavaroista, materiaaleista ja rahasta oli kova pula. Käytäntö säilyi vuosikymmeniä teollisuudessa. 1970-luvulla tamperelaisilla metalliverstailla tehtiin omaan lukuun mm. taskumatteja työnantajan materiaaleista, työnantajan välineillä ja työajalla.

Maanonen kertoo, että firabelityön rajat olivat Tampellassa tarkat. Firabelitöitä sai tehdä vain omaan tarpeeseen.

– Siinä kävi niin, että pari uhkarohkeaa tyyppiä laittoi lehteen ilmoituksen huokeista kiukaista, jotka olivat ”Tampella”-laatua. Työnantaja suuttui ja lupia sotevaan oli vaikeampi saada. Piti perustella hyvin, mihin tarkoitukseen työkalu tuli, ja tarkkaan katsottiin, että kukin mies sai tehdä vain yhden kiukaan.

Tarvekaluja omaan kotiin

Omakotityömaalla tarvittiin myös sorkkarautaa sekä rautakiiloja liuskekivien ja halkojen halkomiseen. Maunosen valmistamat työkalut ovat vielä täydessä iskussa.

– Kiilojen takomisessa tarvitsin sepän apua. Hän jalosti höyryvasaralla kiilat muotoonsa. Mutta tärkein laite oli hitsauslaite, koska hitsaustarpeista oli kova pula.

Maanonen työskenteli myös putkimiehenä ja asensi kahteen taloon Kangasalla lämmitysjärjestelmän. Lämminvesivaraajat oli tehty firabelisti.

– Asensin puuhellan kylkeen alumiinista tehdyn ison vesivaraajan ja pumppusysteemin. Siihen Högforsin valurautalieteen tuli tavallaan kaksoispesä.

Lämmitysjärjestelmä oli vielä edellisellä vierailulla ehyt ja käytössä.

– Itselle tein Tampellassa työluvalla vähän samalla periaatteella teräksestä kattilan, jossa oli kuparikierukat sivussa. Se lämmitti samalla pesuveden.

Jätepaloista sai valita

Työlupia ei jaettu kaikille. Aikalaisten mukaan taustalla käytiin myös poliittista kädenvääntöä, keille lupia annettiin ja kuinka monta firabelituntia kukin sai.

Firabelityöhön käytettyä aikaa seurattiin tarkkaan.

– Konttoriin piti ilmoittaa, kuinka monta tuntia oli sotevaan käyttänyt. Se oli kontrollin vuoksi, seurasivat vähän, mitä siellä tehdään, Maanonen kertoo.

Hän ei osaa sanoa, koska firabelityö Tampellassa päättyi.

– Silloin 1940 – 1950-luvulla soteva oli kovassa käytössä.

Aivan ilmaiseksi työnantajan välineitä ei saanut käyttää.

– Sähkövirrasta ja laitteiden käytöstä maksettiin pieni korvaus. Jätepaloista sai poimia tarpeen mukaan. Materiaalit olivat sellaisia levyjen reunuksia, jotka eivät muuhun kelvanneet.