Katkeamispisteestä alkoi Silja Arhinmäen toipuminen

”Nyt kun katson itseäni peilistä, mitä näen? Millaisen ihmisen, millaisen nuoren naisen näen? Siistit vaatteet ja hiukset harjattu. Jos katsot hänen ulkokuortaan ainoastaan, tuskin arvaat, millainen myrsky hänen sisällään on. Tietämättä, miten paljon surua, tuskaa, epätoivoa sekä äärimmäistä ahdistusta hän kantaa sisällään. Nousuhumala kun tulee, tämä nainen kokee alkoholin olevan hänen ainoa ystävänsä.”

Silja Arhinmäki kirjoitti tuntojaan katkaisuhoidossa. Hän kuvailee, että raitistumisen tiellä kamppailevalla on myrsky sisällään. Mukaan mahtuu niin tyyntä kuin hentoja aaltoja, mutta myös tsunamin kaltaisia hyökyaaltoja.

Hän haluaa kertoa oman tarinansa auttaakseen niitä, jotka taistelevat oman juomisensa kanssa.

Ensikerran Arhinmäki tutustui alkoholiin 18-vuotiaana. Silloin juotiin lapsuudenystävän kanssa kotona kaikkea sekaisin isolla kädellä. Siitä seurannut olotila oli sitä luokkaa, että alkoholiin ei tullut koskettua pariin vuoteen.

Siljalla todettiin parikymppisenä adhd, mikä vaikeutti opiskelua. Lisäksi oli masennusta, ahdistusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Alkoholi tuli mukaan oloa helpottamaan, minkä seurauksena ammattiin opiskelu oli katkonaista ja vei lopulta tupla-ajan normaaliin verrattuna.

Valmistumisen jälkeen vuonna 2011 tilanne oli ajautunut siihen pisteeseen, että Arhinmäki hakeutui päihdehoitoon, joka kesti puolitoista vuotta. Edes antabus ei auttanut pysymään raittiina tuona aikana. Hän sai kolme antabusreaktiota, jotka tuntuivat siltä kuin tekisi kuolemaa ja jättivät kammon.

Muutto uuteen kaupunkiin

24-vuotiaana päihdehoidossa ollessaan siihen asti vain miesten kanssa seurustellut Arhinmäki tapasi ensimmäisen naisystävänsä samassa hoitopaikassa. Hoidon päätyttyä tilanne rauhoittui, ja hän asui Vantaalla ja Nummelassa yksin ja jonkin aikaa myös äitinsä kanssa.

Nykyinen elämänkumppani Sari tuli kuvioon yhteisten tuttavien ja Facebookin kautta runsas vuosi sitten. Pitkät puhelut vaihtuivat tapaamisiin. Arhinmäki muutti rakkauden perässä Poriin tammikuussa tuntematta uudesta kotikaupungistaan ketään muuta.

– Muistan tuon päivän kuin eilisen. Toisaalta odotin malttamattomana uuden sivun kääntämistä elämässäni ja aloittamista puhtaalta pöydältä, mutta samaan aikaan oli todella vaikeaa jättää kaikki taakseni.

– Se kannatti kaikesta huolimatta, vaikka välillä sitä kaipaakin takaisin. Olen kuitenkin asettunut tänne ja tunnen tämän kaupungin jo ihan kodikseni. Minut on otettu ihanasti vastaan.

Alkoholinkäyttö oli hallinnassa ja viikossa meni ehkä kolme olutta. Kohtuukäyttö oli jatkunut parisen vuotta ennen kuin tämän vuoden maaliskuussa alkanut kahden viikon lomamatka äidin kanssa Turkkiin katkaisi kamelinselän. Juominen alkoi matkalla aamuyhdeksältä ja kesti aina nukkumaanmenoon saakka. Arhinmäki ei ollut ympäripäissään kuin ehkä kerran, mutta koko kahden viikon ajan pienessä sievässä.

Matkan jälkeen oman rakkaan näkeminen oli upeaa ja pari viikkoa sujui hyvin. Ympärillä tapahtuneet rankat asiat ja henkinen paine sekä ahdistus vaikuttivat osaltaan siihen, että alkoholi alkoi taas maistua ja hallita elämää huhtikuun lopusta toukokuun loppupuolelle.

– Alkoholimäärät kasvoivat salakavalan nopeasti huomaamattani. En voi koskaan tietää tai edes ymmärtää, millaisen henkisen helvetin läheiseni joutuivat käymään läpi, varsinkin rakas kihlattuni, joka kirjaimellisesti seurasi vierestä.

Alkoholimäärät kasvoivat salakavalan nopeasti huomaamattani. En voi koskaan tietää tai edes ymmärtää, millaisen henkisen helvetin läheiseni joutuivat käymään läpi.

– Hän näki minun alamäkeni, mutta ei jättänyt minua. En voi kuin pyytää anteeksi. Henkisiä haavoja parannellaan yhdessä.

Romahdus ja avun hakeminen

Toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla tuli niin sanotusti katkeamispiste, joka johti lopulta katkaisuhoitoon. Arhinmäki hälytti itselleen apua, kun ahdistuskohtaus oli niin kova. Ambulanssissa hän puhalsi reilusti yli kaksi promillea vaikuttaen silti selvältä. Toleranssi oli kasvanut määrien myötä.

– Täytin tyhjät hetkeni juomisella. Join puhtaasti yksinäisyyteeni. Mikä tahansa kävi syyksi. Kahden ensimmäisen oluen jälkeen potkin itseäni päähän, mutta kolmannen kohdalla annoin jo mennä.

Asioiden tilan myöntämisen jälkeen apua järjestyi viikossa. Arhinmäki kokee olevansa harvinaisen onnekas, kun pääsi katkolle niin nopeasti, sillä paikkoja on todella vähän.

– Koko Satakunnan alueella on 12 katkaisuhoitopaikkaa ja niistä ruiskuhuumeiden käyttäjille on varattu kaksi, vaikka pelkästään Porissa on lähes 80 000 asukasta.

Katkolla Arhinmäki oli kahdeksan päivää, jona aikana hänelle aloitettiin antabus-lääkitys. Terapiaa ei ollut tarjolla, mutta hoitajan kanssa sai paneutua juomisen syihin. Aika oli lyhyt, mutta yhdessä muiden tukitoimien kanssa se riitti raitistumisen kipinäksi.

Kotiinlähtö turvasatamasta pelotti ja alku oli taistelua minuutti kerrallaan mielitekoja vastaan. Kaupassa Sari saattoi ottaa kädestä kiinni ajatukset arvaten. Antabuksesta tuli aamurutiini. Motivaatio ja tahto pysyivät onneksi korkealla, sillä toisessa vaakakupissa oli paljon.

– Juomista jatkamalla olisin menettänyt ihan kaiken: parisuhteen elämäni naisen kanssa, asuntoni Porissa sekä terveyteni, niin fyysisen kuin psyykkisenkin. Rahaa paloi, maksa-arvot olivat koholla ja henkinen ahdistus kasvoi.

– Katson tulevaisuuteen, mutta mennyt on käytävä läpi. Se on minulle terapiaa. Olen päättänyt saavuttaa täysraittiuden, tuli eteeni miten paljon vastoinkäymisiä tahansa tai vie se miten pitkään vain, sillä elämä selvin päin on niin paljon ihanampaa ja aidompaa.

Avautumisesta positiivista palautetta

Silja Arhinmäki ja Sari uskovat, että syyt addiktiotaipumukseen ovat moninaiset ja välillä on vaikeaa määritellä mikä on syy ja mikä seuraus. Geenit, lapsuus ja nuoruus, seura ja kaveripiiri… Usein mielen pahoinvointi lähtee myös liiallisista vaatimuksista itselle, minkä piirteen Arhinmäkikin itsessään tunnistaa.

Hän päätti avata raitistumisprosessinsa avoimesti myös Facebookissa, ja on saanut runsaasti positiivista palautetta tutuilta ja tuntemattomilta.

– Tahdon kertoa muille oman selviytymistarinani ja millaista on olla selvin päin. Miten vaikeaa se ennen kaikkea henkisesti voikaan olla. Minulle jokainen päivä ja jokainen hetki on voitto.

– Yksin en tästä selviäisi. Ystävieni, kihlattuni sekä ammattilaisten tuen lisäksi minulla on myös antabus ja katkolta tarjotaan intervallijaksoja.

Haastatteluhetkellä Arhinmäki on ollut raittiina 66 päivää.

– Tästä on suunta vain ja ainoastaan ylöspäin. Motivaationi raittiina pysymiseen tuntuu kasvavan päivä päivältä heikoista hetkistä huolimatta. Ehkä juuri ne kasvattavat sitä, en tiedä. Mutta sen tiedän, että en luovuta.

Poliitikon ei tarvitse olla kiiltokuva

Alkoholismi ja suhde samaa sukupuolta olevan kanssa ovat edelleen joillekin elämää suurempi tabu. Mutta Arhinmäki ei halua luoda itsestään siloteltua kuvaa. Inhimillinen ja asioista aidosti ymmärtävä on paljon lähempänä sitä, mitä hän toivoo myös poliitikon voivan olla. Vasemmisto on ollut hänelle luonteva valinta arvopainotusten takia.

Arhinmäki on kirjoittanut lukuisia mielipidekirjoituksia vuodesta 2011 alkaen itselleen läheisistä asioista, kuten nuorten tilanteesta, mielenterveys- ja päihdehuollosta, pienituloisten, vähäosaisten ja luottotiedottomien asemasta sekä tasa-arvoisesta avioliittolaista. Hän on myös vaikuttanut Vantaan ja Satakunnan vasemmistonuorten puheenjohtajana.

Hän haluaa tulevaisuudessa olla mukana politiikassa, mutta asettaa oman hyvinvoinnin ensisijaiseksi. Tämän vuoksi hän luopui Satakunnan vasemmistonuorten puheenjohtajuudesta raittiuden turvaamiseksi.

– Toiset unelmoivat loton päävoitosta, mutta oma unelmani on saada olla mukana vaikuttamassa. Minun politiikkani lähtee minun kokemuksista. En voi puhua ydinvoimasta tai TTIP-sopimuksista yhtä luontevasti ja kokemuksella.

Alkoholiongelmasta ja päihderiippuvuudesta kärsivät sadat tuhannet suomalaiset, niin nuoret kuin vanhat. Arhinmäen mielestä olisi äärimmäisen tärkeää, että alkoholiongelmasta kärsivät pääsisivät hoidon piiriin ajoissa, sillä silloin kun ihmisellä on aitoa motivaatiota, hän saa hoidosta parhaan mahdollisen avun.

– Minkä vuoksi muun muassa katkaisuhoitopaikkoja ei yksinkertaisesti ole? Ainakaan täällä Satakunnassa ei ole niitä tarpeeksi ja käsittääkseni koko Suomessa on sama tilanne. Olen kuullut, että jotkut joutuvat odottamaan hoitoon pääsyä jopa vuoden, Arhinmäki ihmettelee.

– Kun säästetään vielä lisää päihde- ja mielenterveyspalveluista, ei tarvitse ihmetellä kouluampumisia ja muita tragedioita, Sari sivaltaa vierestä.

Itsemurhia, laitoskierrettä ja rikoksia sekä inhimillistä kärsimystä vältettäisiin matalan kynnyksen paikoilla ja ennaltaehkäisevällä työllä, joka maksaisi itsensä takaisin, molemmat uskovat.