Parasta pohjoismaista jännityskirjallisuutta juuri nyt: Jussi Adler-Olsenin Osasto Q -dekkarit.
Trillerin ja humoristisen kerronnan yhdistäminen johtaa yleensä toivottoman huonoihin lopputuloksiin, mutta tanskalaiskirjailija löysi oikean reseptin jo sarjan avausosassa Vanki, ja nyt viidennessä romaanissa Poika varjoista meno on aivan täydellistä. Adler-Olsenin tekstin lukeminen tuottaa niin suurta nautintoa, että on kuin aivopoimuja pommitettaisiin jatkuvalla mielihyvää tuottavilla impulsseilla.
Osasto Q on Kööpenhaminan poliisin kolmen hengen iskujoukko, joka tutkii selvittämättä jääneitä rikoksia. Osastoa johtava Carl Mørk sekä hänen apurinsa Assad ja Rose ovat kerronnallisesti huikea kolmikko. Päteviä rikostutkijoita, joista ei aina ota selvää, kuka johtaa ja ketä. Samalla Adler-Olsen ujuttaa heidän kauttaan tarinoihinsa hersyvää komiikkaa.
Osasto Q on Kööpenhaminan poliisin kolmen hengen iskujoukko, joka tutkii selvittämättä jääneitä rikoksia.
Osasto Q -dekkarit ovat silti tiukista tiukimpia trillereitä. Juhannuksen alla uutisoitiin rikollisliigasta, joka on pakottanut Euroopassa ihmisiä kerjäämään. Sellaisesta 15-vuotias Marco, Poika varjoista, karkaa ja saa peräänsä setänsä Zolan johtaman kultin lisäksi ammattitappajat, koska hän tietää liikaa vanhasta murhasta, jota Osasto Q tutkii.
Tiukat takaa-ajot ja viime hetken pelastukset ovat kuin kirjoitettua elokuvaa. Romaanista tulevat mieleen Paul Greengrassin ohjaamat Jason Bourne -elokuvat. Lukija jännittää oikeasti Marcon puolesta, koska ei Adler-Olsenin omintakeisen tyylin takia voi olla aivan varma siitä, että lopussa hyvä voittaa pahan.
Marcon karkumatka kietoutuu yhteen liikemiesten äärikyynisen pelin kanssa. Vuoden 2008 finanssikriisissä suursijoittajat olivat menettää rahansa liikepankin ajauduttua vaikeuksiin. Pankkia ja omia sijoituksia ryhdyttiin pelastamaan kavaltamalla kehitysapuvaroja. Juuri tämän pelin Marco uhkaa vahingossa sotkea.
Kirjassa riittää koukkuja ja yllätyskäänteitä. Niistä viimeisen Adler-Olsen on säästänyt aivan viimeisille riveille.
Poika varjoista on niin täydellinen dekkari, että siltä ei jää kaipaamaan kuin yhtä asiaa: että sivuja olisi vielä enemmän kuin 553.
Jussi Adler-Olsen: Poika varjoista. Suomentanut Katriina Huttunen. Gummerus 2016. 553 sivua.
uutiskirje 
