Päätoimittaja Sirpa Puhakka ilmaisi huolensa sote-uudistuksen onnistumisesta (KU verkkolehti 5.10.). Puhakka pelkää, että eräs uudistuksen keskeisimmistä tavoitteista, sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio, jää torsoksi: on suuri haaste ohjata muun muassa valinnanvapauden, monien tuottajien markkinoiden ja julkisten palvelujen yhtiöittämisvelvoitteen muovaamaa kokonaisuutta.
Sote-uudistus on valtava kokonaisuus. Koko palvelujärjestelmä muuttuu. Kansainvälinen näyttö osoittaa, että uudistuksen murroskausi kestää vuosia. Sen aikana potilas- ja asiakasturvallisuusriskit kasvavat ja palvelujen saatavuus ja erityisesti heikompiosaisten tarpeista huolehtiminen vaarantuvat.
Valvonnan tarve korostuu. Tiukka talous lisää haasteita. Valvonnan on oltava kustannustehokasta, mutta myös vakaalla ja uskottavalla pohjalla.
Yhteiskunnan herkimpiä asioita ei pidä siirtää monialavirastoon.
Kannamme Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto Valvirassa huolta sote-valvonnan tulevaisuudesta. Hallitus on linjannut, että aluehallintovirastoista (AVI) muodostetaan valtakunnallisen toimivallan omaava viranomainen.
Organisaatioiden päällekkäisyyksien purkua koskevassa jatkovalmistelussa on kaavailtu Valviran sote-valvontatehtävien siirtämistä tähän valtioneuvoston alaiseen, ministeriöiden yhteiseen monialavirastoon, joka sijoitetaan valtiovarainministeriön (VM) alle ja yleishallinnolliseen ohjaukseen.
Osmo Soininvaara on äskettäin asetettu selvittämään vuoden loppuun mennessä Valviran, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimea), Työterveyslaitoksen (TTL) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tehtäviä ja päällekkäisyyksiä.
Sote-toimialaa on syytä tarkastella kokonaisuutena. Valvonta tulee organisoida sote-substanssin, eli hyvinvoinnin ja terveyden, sisältötavoitteet edellä. Näin turvataan myös parhaiten uudistuksen perimmäisten tavoitteiden (hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, palvelujen yhdenvertaisuuden ja saatavuuden parantaminen sekä kustannusten hillitseminen) saavuttaminen.
Sote-valvontaan liittyvät ja linkittyvät tehtävät tulee koota yhteen. Selkein ratkaisu olisi kaiken sote-valvonnan kokoava STM:n hallinnonalan keskusvirasto, jolla olisi alueellisia toimipisteitä.
Sote-uudistus vaatii joka tapauksessa onnistuakseen STM:n hallinnonalan tiivistä yhteistyötä, muun muassa STM:n, THL:n ja valvontaviranomaisen yhdessä toteuttamaa vahvaa ohjausta, seurantaa ja valvontaa. Tehtävien keskittäminen STM:n hallinnonalalle turvaisi lisäksi sote-järjestelmän kokonaisvaltaisen, mutta myös erityispiirteet huomioivan substanssiasiantuntemuksen säilymisen ja kehittymisen.
Jos monialavirasto toteutuu, jaetaan ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat kahdelle hallinnonalalle (monialavirasto VM:lle ja THL, TTL ja Fimea STM:lle). Samaan aikaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan ohjaus (Evira) keskitetään yhdelle hallinnonalalle (maa- ja metsätalousministeriö) osan valvontatehtävistä siirtyessä maakunnille. Lisäksi näyttää siltä, että kilpailu- ja kuluttaja-asiat kootaan nykyisistä aluehallintovirastoista Kilpailu- ja kuluttajavirastoon työ- ja elinkeinoministeriön alle.
Myös ympäristöasioiden kokoamista hallinnonalan ministeriön alle suunnitellaan. Sote-asioissa oltaisiin sen sijaan menossa täysin päinvastaiseen suuntaan – ja vielä pahimmassa mahdollisessa tilanteessa, yhtä aikaa sote-uudistuksen kanssa.
Monialaviraston hallinnollinen ratkaisu on liian monimutkainen: uhkina ovat byrokraattisuus ja epäselvä ohjausjärjestelmä. Ministeriöt päättäisivät yhdessä tulostavoitteista, ja kokonaisohjauksessa pitäisi aina hakea ministeriöiden yhteistä näkemystä. STM ohjaisi sote-sisältöasioita VM:n kanssa neuvotellen.
Resurssi- ja substanssiohjausta ei pidä erottaa toisistaan. Jos VM vastaa sote- ja alueuudistusten rahoituksesta, monialaviraston ohjauksesta ja sote-valvonnan resursoinnista ja huolehtii samalla kolmen miljardin euron säästötavoitteen saavuttamisesta, törmätään esteellisyys- ja puolueettomuuskysymyksiin. Päättäjien olisi hyvä myös huomioida, miltä ratkaisu näyttää ulospäin.
Myös kansainvälisesti monialavirastot ovat poikkeus. Erityisesti arviointi- ja valvontatehtävät on koottu ministeriöjaon mukaisesti valtakunnallisen toimivallan omaaviksi virastoiksi. Perusteluina on käytetty erikoistumista, toiminnan tehostamista ja – erityisesti valvonnassa – puolueettomuuden vaatimusta.
Myös Valviran tuore ulkoinen arviointi (2015) puoltaa valtakunnallisen, STM:n hallinnonalan keskusviraston mallia: ratkaisu on paras paitsi potilasturvallisuuden myös hallinnon yksinkertaistamisen ja tehokkuuden näkökulmasta. Yhteiskunnan herkimpiä asioita ei pidä siirtää monialavirastoon – juuri nyt tarvitaan vahvaa, itsenäistä sote-valvontavirastoa.
Kirjoittaja on suunnittelupäällikkö ja ryhmäpäällikkö Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa Valvirassa.
lehti 