Marja-Leena Mikkolan käsikirjoitukseen pohjautuva Mikko Niskasen ohjaustyö Käpy selän alla (1966) koettiin valmistuttuaan kotimaisessa elokuvassa uuden aikakauden airueksi. Aihepiiri ja tuoreet näyttelijäkasvot nähtiin selvänä rajanvetona vanhaan.
Niskaselle itselleen elokuva merkitsi selkeää irtiottoa suhteessa aiempaan sota-aiheiseen tuotantoon.
Kuluneet vuosikymmenet eivät ole juuri pölyttäneet leffaa, sen raikkaus on pitänyt hyvin pintansa ajan hammasta vastaan.
Niskasen tiimin vaeltelu Suomen suvessa heijastelee Ranskan uuden aallon vaikutusta tavalla, jossa ei ole itsetarkoituksellista taiteellista kikkailua. Aikalaisyleisö ei vieroksunut elokuvan improvisatorista henkeä ja kerronnan pikku jippoja – ja miksi olisikaan, kun ne kuvastavat omalla painollaan näppärästi myös henkilöpsykologisia ulottuvuuksia.
Opiskelijanuorten (Kristiina Halkola, Kirsti Wallasvaara, Eero Melasniemi, Pekka Autiovuori) telttaretki maalle tarjoaa ilmeisen todistusvoimaista näyttöä aikakauden tunnoista. Tässä suhteessa voisi puhua jonkinlaisesta esileikistä oven takana jo kolkuttelevan vasemmistolaisen opiskelijaradikalismin suuntaan.
Oma hohtonsa on myös Mikkolan ja Kaj Chydeniuksen lauluissa. Tanssilavayhteyksissä tavataan sekä Kirka Babitzin että Anneli Sauli, jolle aikamiespoika (Jukka Sipilä) antaa auvoista moottorivenekyytiä.
Käpy selän alla. Teema lauantaina klo 21.37.
uutiskirje 
