Hyvään lastenkirjaan on helppo eläytyä. Kirja on hyvä ponnahduslauta keskusteluille, leikeille ja omille tarinoille. Oma elämä kulkee tutuilla raiteillaan, ja kirjat auttavat kurkistamaan uusiin ja tuntemattomiin maailmoihin, tutustuttavat mielikuvituksessa eläviin olioihin.
Kirjallisuuteen kätkeytyy ihmiskunnan yhteinen viisaus, on iso lahja jakaa se lapsen kanssa. Lahjatoivelistat täyttyvät lelumainosten hittituotteista, lelujen lomaan soisi mahtuvan muutama kirja tai lupaus yhteisestä kirjastoretkestä. Tässä muutamia helmiä syksyn lastenkirjoista.
Kirjat auttavat kurkistamaan uusiin ja tuntemattomiin maailmoihin.
”Olipa kerran suuri ja kaunis maa, Piilomaa.”
Piilomaan rauha järkkyy jo ensimmäisellä sivulla, kun kaukaisen meren Salasaareen muuttaa tuhma velho Mukkelis Muuli Kadehtija. Muuli apulaisineen juottaa piilomaalaisille unettavaa mehua ja saa heidät tahdottomiksi alaisikseen. Saaren oma ruhtinas oli teljetty yksinäiseen torniin ja Mukkeliksen kettupalvelijat vahtivat maata niin, ettei kenelläkään enää ollut hauskaa.
Näin alkaa Lea Pennasen iki-ihana satuklassikko, joka ei ole kadottanut tuoreuttaan vuosikymmenten aikana. Satu elää ja on ajankohtainen. Kirjan pahikset saavat aikuisen lukijan mielessä tämän päivän riistohallitsijoiden kasvot ja äänet, pikkuaasi apujoukkoineen pitää rohkeasti ylhäällä vapauden lippua.
Satu etäännyttää ja pelkistää. Päähenkilöt ovat eläinhahmoja, joihin lapsi voi turvallisesti samaistua. Hyvät ovat hyviä ja pahat pahoja, vaikka siirtymiä pahoista hyviin tapahtuukin tarinan edetessä. Suuria voimia ovat ystävyys ja solidaarisuus, niiden turvin pienet hiiretkin pystyvät urotekoihin.
Sadussa on onnellinen loppu, eikä jännityksestä huolimatta mitään peruuttamatonta tapahdu.
Maija Karman mustavalkoinen kuvitus rakentaa satuun oman tasonsa, jonka avulla voi palata tarinaan myöhemmin.
Piilomaan pikkuaasi. Teksti Lea Pennanen, kuvitus Maija Karma. Otava 2016. Ensimmäinen painos ilmestynyt 1968.
Pieni Karhu on kokoaan suurempi kustantaja, joka julkaisee kunnianhimoisia ja maailmaa parantavia kirjoja lapsille ja nuorille.
Alexin tarinan omistuskirjoituksissa lainataan Nelson Mandelaa: ”Kukaan ei syntyjään vihaa ketään ihonvärin, alkuperän tai uskonnon vuoksi. Vihaaminen ei käy ihmiseltä luonnostaan vaan se on opeteltava, mutta jos ihminen on oppinut vihaamaan, oppii hän myös rakastamaan. Ihmisen sydän on avoimempi rakkaudelle kuin vihalle.”
Lapset osaavat ymmärtäa ja arvostaa erilaisia ihmisiä, kun heidät siihen opetetaan. Kirja on hyvä väline oppia elämysten kautta, jos kaikkea ei ole mahdollista kokea omassa elämänpiirissä.
Alex viettää syntymäpäivää, joille hän on kutsunut monta ystäväänsä. Jokaisen ystävänsä kanssa hänellä on jotain yhteistä, vaikka monessa suhteessa kaikki ovat erilaisia. Alexin synttäreillä ei kilpailla siitä, kenen lahja on hienoin tai kallein, vaan jokainen jakaa päivänsankarin kanssa jotain itselleen tärkeää: kirjan, lahjoituksen uhanalaisille sarvikuonoille, Lähi-idän herkkuja, ihanan syntymäpäiväkakun, ilmassa leijuvan intialaisen huivin.
Yhdellä kaverilla on kaksi isää, toinen elää kaksin äitinsä kanssa, kolmannella on monta sisarusta, neljäs elää usean sukupolven suurperheessä.
Yhdessä Alex ja hänen ystävänsä perheineen viettävät niin hauskat synttärit, että nauraminen koskee vatsaan ja sydän on iloa täynnä.
Alexin synttäreiden tunnelma tarttuu lukijaan, tähän ystävyyden juhlaan on ilo yhtyä!
Minä olen Alex. Teksti Elena Angello, kuvitus Adrie Le Roux.Suomentanut Riitta Oittinen. Pieni Karhu 2016.
Kustannusyhtiö Tammi on tehnyt kulttuuriteon julkaistessaan kaksi pientä kuvakirjaa, jotka tuovat lapsen ulottuville kansalliskirjailija Aleksis Kiven kertomukset, suomalaiset ja suomenruotsalaiset kansanlorut sekä klassikoiksi muodostuneet lastenrunot.
Kirjat on painettu paksulle pahville, mikä voi erehdyttää luulemaan niitä vauvojen katselukirjoiksi.
Oma maa mansikka sisältää runoja ja loruja, jokainen sekä suomeksi että ruotsiksi. Äidinkielestä riippumatta samat tarinat ovat viihdyttäneet suomalaisia lapsia sukupolvesta toiseen. Runojen kautta voi makustella toista kotimaistakin!
Anne Vaskon kuvitukset ovat väritykseltään raikkaita ja täynnä jänniä yksityiskohtia. Tekstit toimivat isommallekin lapselle ja on niissä ajankohtaista sanomaa aikuisellekin. Aleksis Kivi ymmärsi luonnon vetovoiman jo ennen kaupungistunutta Suomea:
”Lauri: Sanoisinpa jotain. Muuttakaamme metsään ja heittäkäämme hiiteen tämän maailman pauhu.”
Oma maa mansikka. Kuvitus Anne Vasko, toimittaneet Katariina Heilala ja Leena Järvenpää, ruotsinkieliset tekstit Annika Sandelin. Tammi 2016.Jukolan seitsemän poikaa. Kuvitus Anne Vasko, toimittanut Katariina Heilala. Lainauksia Aleksin Kiven Seitsemästä veljeksestä. Tammi 2016.
Tove Janssonin luoma Muumilaakson väki on työllistetty uusiin seikkailuihin uusien tekijöiden voimin. Yhteistyössä Suomen Ladun kanssa toteutettu retkikirjojen sarja yllyttää lähtemään ulos luontoon. Jokaiselle vuodenajalle on oma kirjansa ja mukana on retkivihko, johon voi kirjata omia kokemuksiaan.
Hieman hirvittää Janssonin luovan työn tulosten käyttö, mutta lopputulos hyvittänee sen.
Retkikirjat näyttävät, mitä kaikkea luonnossa voi tehdä ja kuinka hauskaa on ulkona reippailu kavereiden kanssa. Elävä luonto täytyy kokea!
Talviretki Pikku Myyn kanssa. Kuvitus Riina ja Sami Kaarla, käsikirjoitus Katariina Heilala. Perustuu Tove Janssonin hahmoihin ja kertomuksiin. Tammi 2016.
uutiskirje 
