Palkansaajien erikoistutkija Pekka Sauramo ennakoi työmarkkinoille kiristyvien suhteiden aikoja Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n tuoreimpien liikkeiden takia. EK irtisanoi 22 keskusjärjestösopimusta jatkona vuonna 2015 tehdylle päätökselle lopettaa keskitetyt ratkaisut. Päätös tehtiin kertomatta siitä etukäteen palkansaajajärjestöille.
Sääntömuutoksen aikaan EK:sta vakuutettiin, ettei konsensus ei häviä, painopiste vain siirtyy yritystasolle. Sauramo toteaa PT:n blogissa väitteen olevan sanahelinää:
”Sen sijaan työmarkkinajärjestöjen välisen luottamuksen rapautuminen on jo arkipäivää. EK:n perimmäisenä tavoitteena on palkoista ja muista työehdoista sopiminen paikallisesti. Ensi syksyn liittokierros on EK:n näkökulmasta välietappi matkalla kohti mahdollisimman hajautettua palkoista sopimista”, hän arvioi.
Pohja konflikteille rakentui 1980-luvulla
Sauramosta EK ei tunnu välittävän siitä, että ilmapiiri työmarkkinoilla kiristyy vääjäämättä lähitulevaisuudessa. Konfliktien vähättelyn rakenteellinen taustekijä on 30 vuotta sitten tapahtunut pääomaliikkeiden vapauttaminen, jolloin suomalaisista suuryrityksistä tuli nopeasti monikansallisia yrityksiä.
Jukka Pekkarinen kirjoitti jo vuonna 1990 integraation nykyisestä vaiheesta, jossa ”pääoman kansainvälinen liikkuvuus teollisuusmaiden välillä näyttää kasvavan nopeammin kuin työvoiman liikkuvuus yli rajojen”.
KansainvälistyvälIe pääomalle tuli tarjolle lisääntyvässä määrin exit-vaihtoehto, eli »kytkimen nosto», keskitetyn kansallisen tason neuvotteluissa saavutetun kompromissin sijasta.
”Tämä muuttaa neuvotteluasetelmia. Se vähentää työnantajapuolen yhtenäisyyttä kansallisen tason neuvotteluissa. Se on·lisäksi omiaan siirtämään neuvottelujen painopistettä yritys- ja toimipaikkatasolle, joihin monikansallisten yritysten välitön neuvotteluintressi keskittyy”, Pekkarinen kirjoitti.
EK:n tavoite työnantajan vaikutusvallan lisääminen
Sauramon mukaan vuonna 2015 Nokian henkilöstöstä 12 prosenttia työskenteli Suomessa, Stora Enson henkilöstöstä 25 prosenttia, UPM:n henkilöstöstä 38 prosenttia ja Wärtsilän henkilöstöstä 19 prosenttia. Hän toteaa, ettei tällaisten yritysten ”kansallinen intressi” ole enää suuri, eikä niiden liiketoiminnassa konsensukseen perustuvat kansalliset kolmikantaiset kokonaisratkaisut ole oleellisia.
”Ne saattavat olla kiinnostuneempia oman toimialaan liittyvästä kansainvälisestä kehityksestä, työvoimakustannukset mukaan lukien. Sen tähden ei ole sattumaa, että työnantajaliitoista kaikkein kansainvälistyneimpien yritysten etujärjestöt kuten Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus ovat olleet erityisen halukkaita irtaantumaan kolmikantaisen sopimisen perinteestä.”
EK:n tavoite palkoista sopimisen hajauttamisesta ei Sauramon mukaan perustu konsensukseen yritystasolla, ”vaan viime kädessä siihen, että työnantajan vaikutusvalta palkoista sovittaessa kasvaa”.
”Olisi yllättävää, jos tämän tavoitteen ajaminen ei johtaisi työmarkkinasuhteiden kiristymiseen lähitulevaisuudessa. Vastakkainasettelun kärjistymisen aika on lähellä.”